Riemulla








Kun harmaa ja hämärä pilviverho repeää auringon tieltä.

Kun ajan fillarilla pitkää alamäkeä ja vauhti kiihtyy kiihtymistään.

Kun saa suppailla kohti auringonlaskua.

Kun saan ihanaa palautetta jostakin.

Kun lapset lähtee yökylään.

Kun lapset tulevat kotiin yökylästä.

Kun idea ja toteutus kohtaavat täydellisesti.

Kun maistaa järettömän herkullista ruokaa.

Kun jokin höpsö juttu aiheuttaa hillittömän nauruhepulin.

Kun voi kokea onnistuvansa ja olevansa tärkeä.

Kun löytyy yhteys toisen ihmisen kanssa.

Kun saa kivan yllätyksen tai itse yllättää.

Kun voi avata joulukalenterin.

Kun oppii uuden taidon.

Muun muassa tuollaisista asioista minä koen riemun tunnetta! Melko riemukas olo oli myös nyt, kun viimein sain ommeltua Vimman Riemu-joustocollegesta jotakin näin mieluisaa. Olin jo pari vuotta sitten ostanut tämän kankaan ja silloin suunnittelin tekeväni tunikan. Aika kuitenkin ajoi tunika-ajatuksistani ohi ja kangas jäi marinoitumaan. Koska olen kovin paleleva ja töissä yleensä aina neuletakki päälläni, päätin tehdä collegetakin tästä. 

Lähdin liikkeelle Paapiin Kuutar-kaavan pohjalta (kuten täällä). Kunnollisiin alavaroihin ei tuo vähän reilu metrinen pala riittänyt, joten huolittelin reunat kaitaleella ja pitsinauhalla. Tykkään takista ja sen värien tuomasta piristysruiskeesta tähän marraskuun pimeyteen.  Tämä päällä en huku harmauteen. Aika herkku!

Mikä saa sinut riemastumaan?

Ihanaa viikonloppua just Siulle ♥



Lähettänyt klo 4 kommenttia
Tunnisteet: , , , ,

Metsä kuiskaa - huppari pupun korvilla









Kaikenlaista sitä voi metsästä bongata, kattokaas nyt vaikka mikä pupunen löytyi kuusen juurelta ♥ Uhmasimme Tinttaran kanssa tuhnuista tihkusäätä ja kävimme kuosin teeman mukaisesti kuvaamassa hänen uuden lempivaatteensa.

Osallistuin pitkästä aikaa yllätyshaasteeseen, jonka tarjosi tällä kertaa Verson puodin ompelukerho teemalla "Metsä kuiskaa". Olen yleensä jättänyt yllärikuosit suosiolla muille huteja pelätessäni, mutta tällä kertaa suunnittelijan kuuleminen kannusti osallistumaan. Tarjolla oli taiteilija Hanna Mainelakeuden suunnittelema unisex-kuosi ja uskalsin odottaa häneltä jotain mielettömän ihanaa kangasta. Mainelakeuden suloisia eläinkuoseja löytyi jo ennakkoon kangaskaapistani, sillä en ole niitä raaskinut vielä edes ommella. Tämäkin olisi ehkä jäänyt marinoitumaan ellei olisi ollut ompelukerhon osallistumisesta aiheutuvaa ompeluvelvoitetta.

Kangas söpöine eläimineen oli ihana, joskin vähän levoton makuuni, mutta aiheutti ensin täystyrmäyksen molemmilta lapsilta. Pojalle kankaassa olevat puput olivat liikaa ja tyttö ei tykännyt ruskeasta sävystä. Motivaatiota jouduin tämän jälkeen hetken hakemaan... Päätin kuitenkin ommella pupuhupparin neitoselle, johon sain ympättyä hänen toivomaansa pinkkiä ja tietenkin ne pupun korvat. Kaavana on Paapiin kaavakirjan Siiri muokattuna ja huputettuna. Valmis vaate pääsi heti Tinttaran päälle ja nyt sitä ei saisi häneltä pois edes pesua varten, niin mieluinen se kaikessa ruskean sävyssäänkin on.

Iloa ja pitkiä korvia marraskuun harmaisiin päiviin ♥
Lähettänyt klo 4 kommenttia
Tunnisteet: , , , , ,

Isänpäiväsukat 2019 ja 2020










Aika mainio isänpäivä takana! Aamupalaksi amerikkalaisia pannukakkuja kuningatarhillolla, päivällä askartelua ja decoupagehommia Tinttaran kanssa, napakka pyörälenkki, mummolassa kyläily ja tietenkin kakkua. Meillä perheen iskä sai lahjaksi maastopyöräkirjan, koska on ihan hurahtanut siihen hommmaan ja saanut minutkin innostumaan. Lisäksi neuloin koiran järsimien villisten tilalle uudet villasukat, jotta ei herran varpaat palellu viileillä lattioilla. Omalle isällenikin neuloin sukat, mutta päätin sittenkin jättää ne joulua odottamaan (ja luotan, ettei iskä blogia selaile). 

Ohjeet Isänpäiväsukkiin löytyi kirjoneuleiden luottosuunnittelijalta eli Niina Laitiselta. Tämän vuoden yhteisneulonnassa syntyivät hiekka-luumu-vihreä yhdistelmällä sukat koossa 42 ja kerrankin etenin molempien sukkien kanssa ohjeiden päivätahdissa! Punavihreät koon 45 sukat ovat viime vuoden yhteisneulonnasta. Ohjeet löytyvät Niinan facebooksivuilta. Kumpaakin mallia muokkasin hieman kuvioiden suhteen, mutta muuten menin ohjeiden mukaan. Lankana molemmissa on Novitan seiskaveikka, jota sukista toisiin tykkään neuloa, sanotaan siitä mitä tahansa. Joulukalenterisukat sitten seuraavaksi...

Toivottavasti muidenkin perheissä on ollut lempeä ja ilahduttava isänpäivä ♥


Lähettänyt klo Ei kommentteja
Tunnisteet: , , ,

Hupparit pojalle

 





Huomaa huikea taskun kohdistus :D





Hassu hämmennys valtasi minut eräänä aamuna töihin mennessäni. Yhdellä päiväkodin lapsella oli päällään kovin tutun näköinen collegetakki ja toisella silmäyksellä hoksasin sen tekemäkseni kettutakiksi. Ompelin collarin vuonna 2016 ja kangas oli edelleen kuin uusi ja kettukin siistissä kunnossa, kiitos Noshin huikean laadun (en taatusti ole ainut, joka niitä kankaita kaipaa!). Oli ihana nähdä, että omalle lapselle tekemäni ja jo muutama vuosi sitten kirpparilla myyty vaate oli edelleen hienossa kunnossa ja käytössä uudella tyytyväisellä käyttäjällä. 

Olen myynyt lähes kaikki lapsilleni tehdyt ja pieneksi jääneet vaatteet itsepalvelukirpparilla jo usean vuoden ajan. Aina ilahduttaa yhtä paljon se, että oma tehdyt paidat ja mekot häviävät rekeiltä ensimmäisenä! Mielestäni se kertoo arvostuksesta hyvin tehtyjä vaatteita ja kivoja kuoseja kohtaan. Itse ommellussa paidassa ei saumat kierrä eikä printit repsota, vaan kankaan laadusta riippuen vaate voi olla pitkänkin käytön jälkeen erinomaisessa kunnossa. Minua ompelijana kirppiksellä kiertoon lähtenyt vaate ilahduttaa siksi, että huomaan työni kelpaavan myös toiselle ihmiselle.

Erityisen hyvin kaupaksi ovat menneet vauva-ajan ompelukset sekä tyttöjen rimpsu-unelmamekkoset. Mielenkiinnolla odotankin, miten tulevaisuudessa käy, kun vaatteiden koot kasvavat ja söpöysaspekti vähenee. Kelpaavatko merkittömät vaatteet koululaisille ja niukemmat värimaailmat kirppiksillä shoppaileville äideille/ isille/ muille? Toivottavasti, jotta rakkaudella ja huolella ommellut vaatteet saavat jatkaa elämää ensimmäisen käyttäjänsä jälkeen. 

Ekaluokkalaiseni tykkää edelleen eläinkuoseista, mutta on niiden suhteen tosi tarkka. Ne eivät saa olla liian värikkäitä eikä suloisia eikä sisältää missään nimessä pupuja :D Tarkan seulan läpäisivät Paapiin Gepardi- ja Mieli designin Viiru- colleget. Vetskarihupparia varten suurensin Ottobren Block stripes-kaavan kokoon 134 ja vaalemman hupparin tein LillaLumin Jasu-kaavalla. Jasu on ehdoton lempparini hoikan pojan paidoissa, ja aiemmin sillä olen ommellut nämä. Nuo ovat myös pojan suosikkeja, joten oli hyvä saada kouluun kelpaavaa vaatevalikoimaa hieman suuremmaksi. Jostain syystä nimittäin hupparit ovat nyt ainut oikea vaihtoehto, joten voi olla, että vielä jokunen Jasu on ommeltava. Tai pestävä pyykkiä tiuhempaan, mitä öööh, epäilen.

Oletko Sinä ostanut tai myynyt itse ommeltuja vaatteita kirpparilla? Mikä on Sinun kokemuksesi?

Ihanaa marraskuun alkua ♥

Lähettänyt klo 10 kommenttia
Tunnisteet: , , , ,

Korjaa kauniiksi- kirja inspiroi ja herättelee

Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta.








En voi tunnustautua kovin innokkaaksi vaatteiden korjaajaksi. Etenkin, jos vaate on jo muutenkin valmis kierrätykseen, ei intoni tarttua neulaan ja lankaan ole ollut kovin suuri. Rikkinäiset sukat olen hyödyntänyt pölyjen pyyhintään ja polvista puhjenneet housut saksinut sortseiksi, mutta muuten olen korjaamisen ja käyttöiän pidentämisen sijaan nähnyt vaivaa ainoastaan vaatteen asianmukaiseen kierrättämiseen. Tästä näkökulmasta Sormustin- blogistaan monelle tutun Anni Ignatiuksen Korjaa kauniiksi - käsikirja kodin vaatehuoltoon oli kohdallani silmiä avaava ja herättelevä. Tämä kirja  on ulkoasultaan raikas ja kivasti kuvitettu ja sisällöltään helppolukuinen, mutta silti täyttä asiaa. Tiesitkö sinä, että jo yhdeksän kuukauden jatkoaika vaatteelle pienentää sen hiilijalanjälkeä 20-30%? 

Ennen kirjan avaamista ihmettelin mielessäni sitä, kuinka vaatteiden korjaamisesta saa asiaa kokonaisen kirjan verran. Näköjään helposti! Ennen korjaamista Anni opastaa seikkaperäisesti vaatteiden huollossa ja puhdistuksessa sekä vaatteen muokkaamisessa omalle kropalla sopivaksi. Kun päästään korjaamaan ja paikkaamaan, esittelee Anni paikkaamiseen sopivia materiaaleja. Itselleni tuli yllätyksenä erilaiset liimat ja vahvisteneste, joista en ollut koskaan kuullut! Vaatteen korjaamiseen sovelletaan useita eri tapoja ja kappaleet onkin jaoteltu neulalla ja langalla tehtäviin, ompelukoneella tehtäviin sekä muilla tavoin tehtäviin korjauksiin. Ohjeita löytyy odotetusti perusvillasukkien parsintaan ja farkun lahkeiden lyhentämiseen, mutta eniten ilahduttavat boksin ulkopuolelta taiotut ideat esimerkiksi alikeompeluihin ja kirjontoihin. Järisyttävin oivallus oli tuo kuvissakin näkyvä sukanpohjien ompelu,  joka ei todellakaan ollut tullut mieleeni aiemmin, mutta näyttää käytännölliseltä ja hauskalta! Ja sitten kun vaatetta ei pysty enää korjaamaan, neuvotaan kirjassa tekstiilien hyödyntämisestä muuten sekä sen kierrättämisestä.

Minulle jäi päällimäisenä fiiliksenä innostus ja inspiraatio tämä kirjan jälkeen ja rehellisesti sanoen olin siitä iloisesti yllättynyt. Vaatteelle jatkoajan tarjoaminen on ekoteko, mikä säästää niin luontoa kuin kukkaroa. Sen sijaan, että vaatteen paikkaaminen olisi pakkopullaa ja pyrkimystä mahdollisimman huomaamattomiin pistoihin, sen kanssa voikin hassutella ja leikitellä, käyttää luovuutta ja tuoda vaatteelle ihan uutta näköä ja luonnetta! Korjaamalla voi todellakin tehdä kauniiksi ♥ 

Kirjan luettuani tartuin Tinttaran rikkinäisiin leggareihin ja loihdin niille uuden mahdollisuuden helpoilla sydänaplikaatioilla. Toisetkin legginssit korjasin polvipaikoilla, mutta samalla tapahtui täydellinen mysteeri, sillä ompelun tuoksinassa toisesta lahkeesta katosi viisi senttiä pituutta! En tajua mitä tapahtui, sillä lahkeet olivat ihan saman pituiset aiemmin ja housut TOSI paljon pidetyt :D Nyt mietin, että mitenhän nuo tuosta pelastaisi.


Värikästä viikkoa ja syyslomaa niille, jotka sellaisesta nauttivat ♥

Lähettänyt klo 8 kommenttia
Tunnisteet: , ,

Verkkatakki scubasta ja 10 vinkkiä kaavan muokkaamiseen mittojen mukaan












Minulla oli hirmuinen hinku tilata keväällä tätä kangasta mielessäni verkkatakki, jossa lenkkeillä ja pyöräillä silloin, kun kunnon takki on liikaa ja ohuempi pitkähihainen liian vähän. Odotin violettikukallista scubaa Lalialle saapuvaksi ja kun se lopulta sitten kesällä tuli, olivat säät helteisiä ja kangas jäi myttyyn hyllylle. Nyt syksyn tullen päätin verkkatakin kuitenkin ommella valmiiksi tulevaa vuotta ajatellen ja kuinka ollakaan, mitä ihanimmat syyspäivät saapuivatkin ja takki pääsi kuin pääsikin ulkoilemaan jo nyt! Scuba on ollut juuri sopivan tuntuinen materiaali aurinkoiseen syysulkoiluun - se pitää pikkuisen tuulta ja lämmittää riittävästi. Itse olen käyttänyt alla pitkähihaisia kerrastopaitoja ja merinovillaa, ja yhdistelmä on ollut toimiva.

Kaavana käytin New horizons designin Summit peak hoodieta, jonka olin bongannut ompeluryhmästä. Halusin kaavan, jossa on leikkaukset etukappaleella, raglanhihat ja korkea huppu, ja tässä oli ne kaikki valmiina. Isoimman haasteen toi koon valinta, sillä kokotaulukon mukaan sijoituin neljään eri kokoon. Lopulta muokkailin kaavan omien mittojen mukaan näiden väliltä. Kaava itsessään on väljää mallia, sillä sain lopuksi vielä kavennella hihoja ja sivuja reilulla kädellä. Jos nyt tekisin uudestaan, madaltaisin hupun reunaa, sillä nyt se aavistuksen painaa leukaa.

Mittataulukot ja näin ollen iso osa kaavoista on tehty keskivertoihmistä ajatellen, jolla mittasuhteet ovat symmetriset ja sopusuhtaiset. No niin ja nyt käsi ylös ne, jotka eivät täysin siihen malliin mene? Hep!  Etenkin silloin, kun vartalon ylä- ja alaosat ovat eri paria keskenään, voi suoraan kaavan mukaan leikattuna vaate jäädä kinnaamaan tai lörpöttämään ja epätoivo hiipiä ompelijan mieleen. Ilokseni voi kertoa, että valmiskaavan muokkaaminen itselle sopivammaksi on mahdollista ja onnistuu melko pienellä vaivalla!

Kirjoitin ylös muutamat vinkit omien kokemusteni perusteella. 
  1. Mittaa itsesi! Ota itsestäsi ainakin rinnan-, vyötärön- ja lantion ympärysmitat. Mittaa myös rinnan yläosa (eli tissien yläpuolelta) etenkin, jos kuppikokosi on isompi sekä käsivarren paksuus ja pituus hihaa varten. Järkevää on mitata myös selän pituus ja hartioiden leveys. Tähän tarvitset toki kaverin apua.
  2. Tutustu kokotaulukkoon ja vertaa mittojasi siihen. Moni ompelija tekee vaatteen "kauppakokonsa" mukaan ja saattaa sitten ihmetellä kaavan niukkaa mitoitusta. Ei ole oikeastaan väliä, mitä kokoa käytät kaupan vaatteissa, sillä niiden koot ja mallit vaihtelevat paljon eri valmistajien välillä. Kokemukseni mukaan kaupan vaatteissa voi  usein valita pienemmän koon numeron/kirjaimen mukaan kuin kaavoissa. Jos siis ostat kaupasta M- tai L-koon vaatteita, voi olla, että mittojesi  mukaan kaavassa XL olisikin sopiva. 
  3. Huomioi kaavan malli ja sen väljyydet. Onko vaatteen tarkoitus olla tyköistuva vai reilumpi? Etsi kaavasta mahdollisuuksien mukaan sovituskuvia, jotta näet miltä vaate näyttää päällä eri ihmisillä. Harmillisen usein esimerkiksi kaavalehdissä kuvat saattavat jättää liikaa arvailujen varaan. Netin ompeluryhmistä ja instagramista löytyy hyviä kuvia ja usein myös kokemuksia tosi monista malleista ja kaavoista.
  4. Vertaa kaavaa sellaisen vaatteen mittoihin, mikä on sinulle sopiva. Jos tavoittelet esim. istuvaa trikoopaitaa etkä ole varma kaavan väljyyksistä, kannattaa mallata sopivaa paitaa kaavan päälle. Tähän kohtaan on pakko mainita, että mittataulukon mukaisen koon ommeltuani on käynyt useamman kerran niin, että vaate on ollut ihan liian iso. Valmiiseen vaatteeseen verraten tämä olisi ollut ennakoitavissa ja sopivamman koon valinta helpompaa.
  5. Jos mittasi osuvat yhteen tai korkeintaan kahteen rinnakkaiseen kokoon, niin jes, pärjäät todennäköisesti valmiilla kaavalla. Joustavassa vaatteessa voit valita huoletta pienemmän koon mukaan.
  6. Jos omat mittasi eivät täsmää rinnakkaisiin kokoihin mittataulukon mukaan, voit piirtää kaavan eri kokoja yhdistäen. Esimerkki:  rinnan yläosa osuu kokoon 40, rinnan ympärys kokoon 46, vyötärö kokoon 42 ja lantio kokoon 40, piirrä etu- ja takakappaleiden kaavat näitä kokoja yhdistäen. Kaarra koosta toiseen loivasti. Kaavoja piirtäessä huomioi yhteen tulevat saumat ja muokkaa niitä samassa suhteessa (esim. jos teet yläosan/ kädentiet ja pääntien pienemmässä koossa kuin alaosan, tee myös hihan pyöriö pienemmässä koossa). 
  7. Jos et ole rintava, valitse koko rinnan ympärysmitan mukaan. Levennä sitten tarvittaessa kohti vyötäröä ja lantiota mittojesi mukaan +  haluamasi väljyys.
  8. Muista, että isommasta saa pienemmän, mutta ei oikein toisinpäin. Jos olet epävarma, tee siis mielummin isomman mitan mukaan. Ompele harsien vaate kasaan ja sovita. Jos muutoksia tarvitaan enemmän, on ompeleet helpompi purkaa tässä vaiheessa (itsehän puran aina hampaat irvessä saumurisaumaa tämän unohtaessani...) 
  9. Sovita vaatetta ennen huolitteluja väärin päin päällesi. Neulaa tai pyydä kaveri neulaamaan ja kavenna pois liiat väljyydet joko muotolaskoksien avulla tai suoraan sivusaumoista. 
  10. Hyväksy se, että kaikki kaavat eivät välttämättä muutoksista huolimatta istu juuri Sinulle. Älä välitä, Sinä olet ihana ja sopiva ja ansaitset ihanan ja sopivan kaavan ♥ Jatka sitkeästi etsimistä ja säästä lempikankaasi varmasti toimivaan kaavaan.
Tuleeko mieleesi muita hyviä vinkkejä?
Iloa tähän viikkoon just Siulle ♥
 

Lähettänyt klo 6 kommenttia
Tunnisteet: , , , ,

Painolelusta apua rauhoittumiseen! Vinkit painolelun tekemiseen





Levottomat jalat, peiton kanssa nujuamista ja lopulta huutelua "äitii, en saa unta".  Meidän ekaluokkalaisella jää helposti päivän touhut mieleen ja illalla rauhoittuminen sänkyyn on välillä työlästä. Jo vauvana ipana heilutteli itsensä hereille ja nautti selvästi kapaloinnista. Kun lapsi alkoi olla siihen liian iso, on meillä silitelty, hierottu ja paketoitu jalkoja peiton sisään. Tällä hetkellä isoin apu löytyi tästä painoketusta, jonka poika tahtoo iltaisin päällensä. Painon tunne vartalon päällä rauhoittaa lepäämään ja jouduttaa nukahtamista. Pojan nukahdettua kettu käydään nostamassa pois, eikä se jää yöksi lapsen päälle. 

Olen työssäni suositellut usealle lapselle painopeittoa rauhoittumista helpottamaan tai esim. kouluun painokäärmettä hartioille levottomuutta vähentämään. Riittävän voimakas ja rauhallinen kosketus tai paineen tunne kehon ympärillä rentouttaa yleensä niin lasta kuin aikuistakin (painotuotteita käytetään myös vanhuksilla). Siinä missä kevyt hipaisu virittää ja voi tuntua kutittavalta, syvätuntoaistimus auttaa hermostoa rauhoittumaan ja jäsentämään ympäristön ärsykkeitä. Sillä on tasaava vaikutus vireystilaan, joten painolelu tai - peitto toimii ylikierroksilla käyvälle muksulle. Kehoon kohdistuvat tuntoaistimukset myös auttavat lasta hahmottamaan kehoaan ja sen ääriviivoja ja asentoja, ja sitä kautta tukevat myös motoristen taitojen kehittymistä.

Painotuotteita on monenlaisia; peittoja, hartioille tai muuten vartalon päälle tulevia käärmeitä, tyynymäisiä sylipainoja tai erilaisia painoeläimiä. Painoa näillä on yleensä 1,5 - 3 kg. Painolelua voi käyttää rauhoittumisen tukemiseen ja levottomuuden vähentämiseen nukkumaan käymisen lisäksi muun muassa televisiota katsellessa, ruokapöydässä, koulutehtäviä tehdessä tai automatkoilla. Kun vauhtia on liikaa, voi näistä olla iso ilo. Tärkeää on kuitenkin muistaa, että on myös niitä, jotka eivät painon tunteesta pidä eikä lasta saa ikinä pakottaa sellaista käyttämään.

Monesti painotuotteet ovat melko hintavia, joten itse tekemällä todellakin säästää. Tämä painopehmolelu jalostui tästä jo kuusi vuotta sitten ompelemastani ketusta. Avasin vähän saumoja ja poistin täytettä. Uudeksi täytteeksi ja painoksi valitsin riisin, jonka pussitin vanhoihin sukkahousujen lahjeosiin ja solmin pötkylät kiinni. Riisipussit sitten vain ketun sisälle ja saumat kiinni. Koska kettu on käytössä vain peiton päällä iltaisin, en usko, että sitä tarvitsee juurikaan pestä. Jos tarvitsee, otan riisipussit pois siksi aikaa. Painoa tällä on noin kolme kiloa.

Nyt kun hyödyt ovat selvillä, saat vinkit painolelun tekemiseen.
  • Voit käyttää valmista pehmolelua: avaa saumaa sen verran, että pystyt vaihtamaan osan vanusta painomateriaaliin. Hieman isokokoisempi lelu toimii hyvin.
  • Voit myös valmistaa lelun itse. Näppärämpi laittaa pehmoon esim. vetoketjun, jotta painoa voi tarvittaessa säätää.
  • Lasta voi motivoida kokeilemaan painolelua sillä, että lelu on mieluinen hahmo. 
  • Materiaalia valitessa mieti, tarvitseeko lelua pestä. Jos tarvitsee, on kätevää, että painot pystyy poistamaan lelun sisältä pesun ajaksi.
  • Paino kannattaa laittaa erillisiin pusseihin, ks. edellinen kohta.
  • Jos ompelet lelun itse, voit ommella painon eri "lohkojen"  sisään, jotta paino jakaantuu tasaisesti.
  • Painoksi sopii riisin lisäksi esim. kauran jyvät, makaroni tai kuivatut herneet, mutta luonnollisesti näitä ei voi pestä. Muita vaihtoehtoja ovat esimerkiksi hamahelmet, kuulapyssyn kuulat, marmorikuulat tai hiekka. Näissä mukavaa on se, että lelun puristelu ja käsittely antavat tuntoaistimuksia myös käsien kautta.
  • Täytettä valitessa huomioi paino suhteessa tilavuuteen. Pienempi määrä riisiä riittää samaan painoon kuin isompi määrä esim. herneitä! Jos lelu on siis pienehkö, kannattaa sisään laittaa mahdollisimman painavaa painoa :D
  • Painon määrä pitää suhteuttaa lapsen kokoon. Painopeitoissa ohjeellinen paino on 10 %  lapsen painosta, mutta painolelun kohdalla paino voi jäädä pienemmäksikin. 
Koska unet ovat olleet kehnot minullakin viime aikoina, taidan nykäistäkin ketun itseni päälle ensi yöksi. Oletko sinä törmännyt painotuotteisiin aiemmin?


Lähettänyt klo 9 kommenttia
Tunnisteet: , , ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)