Oi ihana viikonloppu, kuinka sinua kaipasinkaan! Vaikka pidän työstäni ja arki-iltoihinkin mahtuu mukavia puuhia, on viikonloppu silti jotain niin parhautta, tarpeellista ja elintärkeää. Aivojen nollausta, edes himpun pidempiä aamu-unia, aikaa perheelle ja itselle mieluisaa toimintaa. Se tahti, millä viikot kuluvat on kyllä ihan päätä huimaava. Helpottavaa se, että perjantai tuntuu olevan käsillä koko ajan nopeammin, mutta yhtä aikaa kamalaa, kuinka vauhdikkaasti aika lipuu ohi. Jälleen voisi mainita sen kuuluisan ärrällä alkavan sanan, mikä viittaa kiireiseen työn ja perhe-elämän yhdistämiseen...

Tänä viikonloppuna tehtiin perheemme lintubongari iloiseksi, kun suuntasimme aamusta Heinolan lintutarhalle. (Tai siis niin pian aamusta, kunhan oltiin pienistä aamukilareista selvitty, koska on niin vaikeaa olla viisivuotias ja odottaa jotakin itselle mieluisaa.) Siivekkäiden lisäksi ehdittiin kaupoille ja sukuloimaan, joten kannatti todellakin lähteä. Ja arvaa, pääsin käymään Hollolan Zalekualla, jossa muun muassa kankaita oli myynnissä 1e/m!  Ja vielä on viikonlopusta sunnuntai jäljellä, ihanaa! Voimien keräämistä tulevaan työviikkoon siis.

Kuvissa olevat vaatteet ovat valmistuneet toukokuun alun ja viime viikon välillä, mutta jääneet roikkumaan valokuvien paljouteen. Päätin siksi koota nämä toisiinsa liittymättömät, mutta kivat vaatteet yhteen postaukseen. Kukallisen bomberin ja yksisarvismekon kankaat ovat Verson puodista ja etenkin tuo kukkacollari oli ihan mieletön matsku! Jännän napakka pinta ja sisäpuoli superpehmoisa. Bomberin sekä mekon kaavat muokkasin paitakaavasta. Mekko oli kesällä kovassa käytössä, bomberi puolestaan omiaan näille keleille.

Kuplabomber on viime viikkojen tuotos, jonka piti olla kummityttöni myöhästynyt 1-vuotissynttärilahja. Kun jossain ajatushärössä tein sen kuitenkin koossa 92 ja totesin mahtuvan meidän kolmevuotiaalle, sai Tinttara toisenkin bomberin itselleen. Kummitytön bomberi on edelleen työn alla... Kuplakangas on tietenkin Ommelkuplan ihanaa joustocollaria Ommelkuplan nahkamerkillä somistettuna. Pienen tytön silmissä suurta lisäarvoa tuo poninauha, jolla siistin pääntien sauman. 

Onko Sinun syksysi kiireinen vai tuntuuko vain minusta tältä? Rentouttavaa viikonloppua joka tapauksessa just Siulle ♥

Yhteistyössä Pfaff Suomi

Päätin aloittaa tänä syksynä  pitkästä aikaa takkiprojektin. Aiemmista ompelemistani takeista (klik, klik, klik, klik )rohkaistuneena uskoin selättäväni tämänkin haasteen ja valitsin kokeiltavaksi kaavaksi parkatakin Ottobresta 4/13. Kaava näytti mukavan tyttömäiseltä, ja kun kaapista löytyi jo valmiiksi sopiva vanhan roosan sävyinen napakka puuvilla(?)kangas, oli paletti aika lailla kasassa. 

Takin tekemiseen kului aikaa  p a l j o n  . Ihan tosi paljon. Kaavojen piirtämiseen, osien leikkaamiseen ja tukemiseen ehkä eniten. Se on kyllä heittämällä se osuus, minkä ompeluhommissa skippaisin, jos voisin. Toinen inhokki, minkä kohdalla pinnaa kiristeli oli taskujen ompelu. Teknisesti taskut eivät ole muuta ompelua kummemmat, mutta kuinka epätoivoisen hankalaa on saada molemmista puolista symmetriset! Läppätaskuja purinkin pariin kertaan, kun heittoja tuli eikä ne ihan täydelliset ole edelleenkään. Upotettuihin kaitaletaskuihin sen sijaan olen tyytyväinen, ja omaa ohjetta hyödyntäen palat asettuivat nätisti. Aika monta iltaa sain takin kanssa kulumaan, mutta osa kerrallaan kyhäelmä alkoi muistuttaa takkia. Viimeistään kiristysnauhoja ja kuminauhoja kiinnitellessäni uskalsin vähän hihkaista ilosta ja ylepydestä. Takista tuli söpö ja siisti, just niin kuin pitikin. Nepparit paukuttelin lopuksi kiinni varmoin ottein ja nekin asettuivat kauniisti aloilleen.

Kaavaa en muokannut, vaan se on suoraan koossa 104. Ohjeesta poikkesin sen verran, että ompelin vuorin ja päällisen erikseen, jolloin sain kaikki saumanvarat näkymättömiin. Jätin myös hupun kiristysnauhan pois ja vaihdoin tarranauhat neppareihin. Alavarat huolittelin vaaleanpunaisella vinonauhalla. 

Lähes kaikki saumat tikkasin ympyrän muotoista koristeommelta käyttäen. Alunperin tarkoituksena oli vain litistää olkasaumat, mutta havaitessani ompeleen aika mukavan näköiseksi, päätin nakutella sillä muutkin saumat. Tikkauksilla saa vaatteeseen yllättävän paljon ilmettä ja etenkin näissä joustamattomissa vaatteissa niillä pystyy irrottelemaan. Kuviotikkauksia voi hyödyntää niin saumojen peittämiseen/ korostamiseen/ litistämiseen kuin käänteiden ompeluun. Ihan paras apu tikkailuun oli koristeommelpaininjalka, joka ainakin omassa Pfaffissani kuului vakiotarvikkeisiin. Paininjalassa on merkit, joiden avulla ompeleen kohdistaminen täsmälleen sauman keskelle oli helppoa ja ompelujälki siistiä. 

Takin suhteen odottelemme täällä, että säät viilenevät sille sopiviksi ja neiti kasvaisi pian ne puuttuvat sentit, joiden verran takki on iso. Muuten syksy jatkukoon yhtä ihanan lämpöisenä, kuin se nyt on ollut ♥ Joko Sinulla on syksyvaateompelut tai -hankinnat hyvällä mallilla? Meillä onneksi pärjätään tämä syksy muuten viime vuotisilla vermeillä, helpottaa kummasti :)

Pienen prinsessan elämässä on tänä syksynä tapahtunut jotain suurta. Kauan odotetut balettitunnit alkoivat! Kuinka innoissaan voikaan lapsi olla, ja vähän myös äitikin, joka vielä tänä vuonna saa tanssia mukana. Tanssitunti on neitoselle viikon kohokohta, jonne hän ilosta hihkuen jaksaa lähteä päiväkodin jälkeen ja jonka oppeja voi kotona ylpeänä esitellä. On niin hellyttävä katsella lasta, joka vilpittömän ilahtuneena ihastelee itseään ja peilailee, pyrähtää tanssiin ja pyytää katsomaan kaikkea mitä osaa. Miten rajaton onkaan kolmevuotiaan itseluottamus ja varmuus siitä, että on ihana, tärkeä ja arvokas omana itsenään! Sen asenteen ja uskon itseen toivon säilyvän ja kantavan häntä niinä hetkinä, kun elämä joskus potkii. Älköön mikään lannistako tytärtäni ♥

Baletissa tanssimistakin tärkeämpää on tietenkin tyllin määrä. Meille on kirppareilta kotiutunut melkoinen määrä tanssipukuja ja röyhelöitä, joista riittää valinnan varaa tanssitunnille. Tinttara oli kuitenkin haaveillut "isosta balettihameesta, mikä tälleen pyörii ja on timantteja". Innostuin sitä varten tilaamaan tyllinauhoja ja pari verkkopantaa ja tekemään maailman yksinkertaisimman tyllihameen. Ihan näin suurella helmalla ei balettitunnille ole asiaa, mutta kotiesityksissä se toimii mainiosti. Nämä tarvikkeet on tilattu Aliexpressin kautta, Suomessa vastaavia myy ainakin Nappikauppa Punahilkka, jolla on myös hameohje tarjolla täällä.

Tämä oli ihana "aivot narikassa"- käsityö, juuri sopiva arjen kiireiden keskelle. Vielä olisi turkoosit tyllit korkkaamatta, niistä saisi söpön Elsa-hameen...  

Ihanaa viikonloppua ja syksyn virallista alkua! Olkoon se yhtä hyvä kuin kesä oli ♥

Heippa, vieläkö Sinä olet siellä? Tämä viikkojen radiohiljaisuus johtuu siitä, että uusi työ kaappasi minut totaalisesti. Kaksi viikkoa on nyt takana ja olo on kuin vuoristoradan jälkeen. Vauhti ahdistaa, pikkuisen huimaa ja hirvittää, mutta kuitenkin tekee mieli kevyesti kiljahtaa innosta. Kiinnostavaa ja motivoivaa työtä, mutta näin alkuun niin totaalisen uuvuttavaa. Muutama päivä sitten mietin aidosti sitä, että mikähän vuosi nyt olikaan... Kaikki on uutta, opinnoista jo kymmenen vuotta ja hallinnan tunne vielä puolitiessä,  takki aivan tyhjä kerta kaikkiaan. Uskon kuitenkin, että kyllä tämä tästä kohenee, varmuus löytyy ja tekniikkakin muuttuu rutiiniksi. Ennen joulua on jo pakko olla iisimpää!

Koska uusi työ edellyttää muun muassa sähköisen kalenterin käytön opettelua ja tabletin mukana kantamista, halusin saada siitä paremmin kolhuja kestävän. Sopivaa (sopivan näköistä) suojapussia ei tullut vastaan, mutta sen sijaan Eurokankaassa minulle huuteli ihana kullakimaltava korkkikangas. 

Swoon Sewing Patternsilta löytyi ilmaiseksi ladattava Dakota tablet clutch- kaava, joka oli mitoiltaan tarpeisiini juuri sopiva. Äkkiseltään katsoen kaava tuntui ihan heprealta, mutta ommellessa ja vaihe vaiheelta edetessä enkun kielinen ohje oli tosi yksinkertainen seurata (samoin kuin aiemmin käyttämäni Swoonin lompakkokaava). Koska korkkikangas itsessään on hyvin ohutta, laitoin vuorikankaaksi vahvaa puuvillaa ja silitettävää tukikangasta. Väliin laitoin vielä pari kerrosta silitettävää tukihuopaa, jotta pussi olisi riittävän paksu suojaamaan tablettia. Kiinnitys on magneettinepparilla. 

Pelkän glitterkorkin (voi kökkö, kun se kimallus ei kuvissa oikein välity) lisäksi halusin vielä jonkun jipon suojapussin ulkonäköön- Piparikuvio on aina ollut yksi lempparini ja nähtyäni Kototeon Sannan passinkannet, jäi idea mieleeni muhimaan. Käytin kuvioon mustaa snappapia eli nahkapaperia ja ihan vaan suoralla tikkasin. Koko projektin työläin osa olikin pussin kääntäminen oikein päin, kun läppä oli niin jäykkä. 

Valmiiseen pussiin olen enemmän kuin tyytyväinen. Se on toimiva ja kaunis, jotenkin ihan oman näköinen. Itse asiassa houkuttaisi samanlainen käsilaukku... Korkkia en ollut tätä ennen ommellut, mutta materiaalin pehmeä pinta ja helppo työstettävyys ihastuttivat. Oletko Sinä korkkikankaaseen tutustunut? Mitä kaikkea muuta korkista voisikaan tehdä ?

Tunnelmallista kesän viimeistä viikonloppua just Siulle ♥

Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Lomailu ja etenkin autossa istuminen matkoilla sai esiin taas sisäisen neulojani. Kun ompelukone ei ollut käyttöetäisyydellä, oli turvauduttava puikkoihin. Edelleen haaveissani kutkuttelu neulottu huivi, sillä aiemmin olen tehnyt vain yhden, eikä se ihan putkeen mennyt. Sopivasti sain käsiini hurmaavan neulekirjan, jonka otin ilomielin lomalukemistooni ja sieltä huivin työn alle.

Kyseessä on Janina Kallion Lumoavat neulehuivit by Woolenberry. Kirja on Kallion ensimmäinen, mutta paikkansa neuleskenessä nainen on vakiinnuttanut Ravelryn ja omien nettisivujensa kautta. Jopa minulle, neulenoviisille, Janina Kallion nimi ja tyyli olivat tuttuja ennalta, joten odotukseni kirjan suhteen olivat korkealla. Kirjassa olevat 15 mallia ovat aiemmin englanniksi julkaistuja ja nyt saatavilla eka kertaa suomeksi. Kirjaan päätyneet ohjeet ovat olleet eniten toivottuja sekä Janinan ja neulojien suosikkeja. 

Lumoavat neulehuivit on kaunis kirja, mikä miellyttää omaa visuaalista silmääni. Kuviin on panostettu, värit ovat herkkiä, pehmeitä ja harmonisia. Ehkä omaan makuuni vähän liiankin maanläheisiä, mutta tässä se maailma toimii. Kuvissa näkyy hyvin huivin mitat sekä neulekuvio, lisäksi mukana on paljon "fiilistelukuvia". Kirja on jaoteltu vuodenaikojen mukaan, keväällä ja kesällä kevyempiä pitsikuvioita ja talvea kohti muhkeampia huiveja. Erityisen suloinen on kauden mukaan vaihtuva pieni kuvio kirjan sivuilla. 

Entäpä ne ohjeet? Kallio kertoo alkupuheessaan mallien olevan simppeleitä neuloa ja ohjeita silmäilemällä ne vaikuttavat minustakin ihan ymmärrettäviltä. Kauniit neulepinnat muodostuvat ihan perussilmukoista ja paljon on mukana aina oikein-neuletta. Sanalliset ohjeet ovat selkeitä ja hyvin avattuja, mutta mallikuvio kuvana olisi ollut vielä kiva lisä. Pitsi kuvio aukeaisi kuvasta nopeammin. Erityisesti tykkään kirjan alussa olevista ohjeista neuletyön aloittamiseen ja viimisestelyyn, sain siitä hyviä vinkkejä huivin neulomiseen.

Kaikki huivit ovat neulottu laadukkaista ja ylellisistä langoista, ja ohjeissa mainitaan suosituslanka sekä vastaavia lankoja. Tällaisena sunnuntaineulojana jäin kaipaamaan sitä, että vaihtoehdoissa olisi ollut tarjolla joku vähän edullisempikin lanka. Minusta 30 e vyyhdistä on jäätävä hinta, ainakin tässä vaiheessa neuleuraani, kun työn onnistuminen ei ole aina taattua. Toki luonnonkuituisista laatulangoista saa varmasti ihania neuleita, mutta eiköhän Dropsista tai vastaavastakin saisi ihan kivan?

Otin itse ensimmäisenä puikoille Lempi-huivin kevätosiosta. Malli oli yksinkertainen ja suhteellisen nopea neuloa. Minä koin hankalaksi kuitenkin rivien laskussa pysymisen, joten neuloessani jouduin turvaamaan paljon ohjeeseen. Onko rivien laskemiseen olemassa joku systeemi? Ajattelin tehdä tämän ekan huivin jostain halpislangasta, mutta Jyväskylän reissulla eksyin Lankakauppa Titityyhyn. Siellä käyneille ei liene epäselvää, millainen lankaparatiisi on kyseessä ja minäkin sorruin pyhistä aikeistani ja hintakritiikistäni huolimatta ostamaan aikomaani kalliimman langan. Langan merkkiä en muista, mutta joku käsinvärjätty fingering-vahvuinen (jep, tämän termin sain sillä käynnillä oppia) se on. Huivi ei ole vielä valmis, sillä kotiin paluun myötä neulomisinto vähän laski. Paljoa ei kuitenkaan puutu, joten eiköhän se pian valmistu.

Oletko Sinä tutustunut jo Lumoaviin neulehuiveihin?