Vauvalahja, mikä ihana tekosyy ommella suloisia pikkuruisia vaatteita! Tällä kertaa mopo keuli kyllä huolella, sillä suunnitelmissani oli ensin ommella vain jumppis lahjakoriin mukaan. Mutta kyllähän nyt yhden bodyn voisi siihen sivuun, ja hei tarviihan body housut. Setti on aina parempi kuin yksittäinen vaate. Ja kappas tilkkujakin jäi, eiköhän näistä tulisi pipo ja huivit. Ja sitten tuleva äiti otti puheeksi vaunuverhon ompelun, äkkiäkös surautan pakettiin senkin. Ompelun ilo ja söpöset kankaat veivät naista kunnolla mukanaan näitä tehdessä, joten tällainen setti syntyi näillä eväillä.

Koska tulevan vauvan sukupuoli on vielä salaista tietoa, otin varman päälle ja valitsin keltaista yhdistettynä aina pätevään mustavalkoiseen. Jumppiksen kanga on rakkaudella hillottua Verson puodin Sydämellistä, mu-va sydän ostettu Kootilta ja herkullisen oranssi lintupuuvilla Eurokankaan laarista. 

Jumppis on Ottobren 4/12 kaavalla, body Sausage dog lehdestä 4/14, housut Streaky legs 1/15, myssy ja huivit netistä löytyneet ilmaiskaavat (tähän hätään en löytänyt linkkejä) ja vaunuverho Dookyn pohjalta piirretty aikoinaan (monitoimirenkaat pääsivät pakettiin mukaan, kuviin ne eivät vain ehtineet). Kaikki vaatteet on tehty koossa 56, mutta Ottobrelle tyypillisesti ne näyttävät aika lailla reiluilta. Onneksi vauvoilla on taipumus kasvaa nopsaan, joten eiköhän ne aika pian ole sopivia.

Oli muuten ihanat vauvajuhlat! Juuri sopivasti kivaa ohjelmaa, hyvää ruokaa ja iloisia naisia vielä syntymätöntä ihmettä juhlistamassa ♥

Kirkkaita ajatuksia tulevaan viikkoon just siulle!

Pitää olla melkoisessa tynnyrissä elänyt, jos on onnistunut missaamaan sen, että bomber-takit ovat tämän kevään suuri hitti. Kaupoissa rekit notkuvat valmiita pusakoita, kun taas ompeleville on kaavoja tarjolla useammassakin lehdessä. Bomberit kuuluvat siihen trendikategoriaan mistä ensin ajattelin, että ei todellakaan minulle, mutta niin se vain on naisen mieli muuttuvainen. Tykkään mallista kovasti! 

Aloitin ompelun yllä olevasta ruusutakista. Ihana, ohut collegekangas löytyi Eurokankaan laarista, joten testiversiolle ei tullut hintaa  kuin 7 euroa. Käytin Kotiliesi käsityö -lehden 4/16 kaavaa, jota muokkasin hieman pidentämällä hihoja sekä kaventamalla hihoja ja sivusaumaa. Ihan kiva ja erityisesti olkapäistä istuva kaava, mutta minun päälläni liian lyhyt ja suoralinjainen.

Muokkasin seuraavaa versiota pidentämällä helmaa sekä kaventamalla kylkiä sen verran, että bomber istuu vyötäröltä paremmin. Kankaaksi valitsin Poniletti- joustocollarin, jota oli saatavilla Hellin-verkkokaupassa. Tovin mietin, että onko kuosi vähän liikaa minulle, mutta eipä kai, sen verran monesti takki on jo päälle eksynyt. Mitä mieltä sinä olet? Löytyykö sinun kaapistasi jo bombertakki?

Bombereita ommellessani ja tätä postausta suunnitellessani olin jo etukäteen kirjoittanut vinkkejä vetoketjun ompeluun, sillä se monesti tuntuu olevan etenkin aloitteleville ompelijoille suurin kompastuskivi. Mutta sattuipa sopivasti, sillä Jujunan blogiin ilmestyi juuri todella kattava tietopaketti vetoketjun valinnasta ja ompelusta! Vaikka siellä tosiaan on superhyvät ohjeet, laitan tähän kuitenkin omat vinkkini, kun kerran ne olin jo kirjoittanut :D Kertaushan on opintojen äiti, eikö niin! Seuraavat neuvot perustuvat omaan kokemukseeni.

*Sisäänpääsy blogipassilla postausta vastaan.

Niinhän se viikonloppu taas vierähti, hauskoissa merkeissä. Lapsimessut kokosi hirmuisen määrän aikuisia ja lapsia Helsingin Messukeskukseen kolmen päivän aikana, ja itse pääsin mukaan lauantaina*.  Ennakko-odotuksia minulla oli viime vuoden messupäivän perusteella, ja pääasiassa ne kyllä täyttyivät. Kun tarjolla on leikkiä, laulua, kauniita vaatteita, inspiroivaa tyyliä, hauskoja tavaroita ja iloisia ihmisiä, syntyy niistä kevään kivoin viikonloppu!

Tänä vuonna lähdimme matkaan kolmistaan mieheni ja pojan kanssa, sillä joka paikkaan sinkoileva ja kaikkea tahtova kaksivuotias ei vaikuttanut varteenotettavalta messuseuralta. Neljävuotiaan kanssa oli jo oikeastaan ihan mukavaa - hän malttoi kulkea mukana, jaksoi kävellä ja pääsi innokkaana kokeilemaan ja osallistumaan erilaisiin aktiviteetteihin. Messuilla meteli ja ärsyketulva on kuitenkin sen verran kova, että muutaman tunnin jälkeen alkoi lapsella vähän vauhti hyytyä. Siinä vaiheessa sai poika jäädä iskän hoteisiin ja minä perehtyä itsekseni messutarjontaan.

Olimme perillä jo ennen puolta kymppiä, joten alkuun saimme kierrellä hyvin rauhassa ennen kuin väkeä alkoi valua paikalle enemmän. Lapsimessujen parhaimmistoa oli minun makuuni -ylläri -ne putiikit, missä myytiin kankaita vaatteiden lisäksi. Metsolan ja Verson puodin pisteille pyyhälsin heti sisälle päästyäni ja onnistuinkin saamaan juuri toivomani saaliin. Kotimaisten vaatemerkkien, kuten Papun, Vimman, Roon, Blaan  ja Mainion kojuilla vietin tovin, mutta hyvistä alennuksista huolimatta en päätynyt ostoksille. (Eikun hups, ostinhan minä Vimmalta mustat lettilegsut!Lettikuosi oli kyllä niin hyvin edustettuna messuilla, että hihittelin tyytyväisenä mielessäni, etten ollut itse siihen tällä kertaa pukeutunut.) Vaikka muuten en ruuhkasta ja ihmispaljoudesta ahdistu, olisin vaatteiden hypistelyyn tarvinnut jotenkin enemmän tilaa ja rauhaa. Ja iskihän se peruspulma taas; mitä sitä ostamaan valmista, kun voi ommella. Vähän jäi silti kaihertamaan, miksi en sittenkään tarttunut tilaisuuteen...

Koska se ipana oli mukana, piti meidän tietenkin kiertää kaikki leluosastot ja leikkipaikat. Niitä oli mukavasti tarjolla ja vaihtoehtoja riitti hiekkaleikeistä temppurataan ja legoilla rakentelusta askarteluun. Liikennekaupunki olisi ollut ihan hitti, mutta pojan ikä ei riittänyt sinne. Lapsimessuilla oli kyllä ihan hurjan hyvin panostettu lapsiasiakkaisiin myös mm. esteettömyyden, eväspisteiden, ravintolapalveluiden ja vaippavarikon avulla. Vaikka porukkaa oli tupa täynnä, mahtui käytävillä kulkemaan hyvin ja suunnistamaan paikasta toiseen. Kiinnostavia luentojakin olisi ollut tarjolla, mutta oma lapsi mukana ei tilaisuutta sellaiseen istuskeluun löytynyt.

Lapsimessujen lisäksi saman katon alta löytyivät Kädentaito- ja Eläinystäväni-messut sekä OutletExpo ja ModelExpo. Eläinystävät jätin kokonaan väliin, pienoismalleja kävin vilkaisemassa noutaessani perheen miesväkeä autoradan liepeiltä ja outletostoksia tein pikaisesti, kun löysin meidän  kotiin jääneelle Hello Kitty-fanille tuliaisia (hammastahnassa on erikseen maininta, ettei sisällä sokeria. No ihan kiva! Mitä ihmettä, onko joissain hammastahnoissa sokeria?! Todnäk tuubi jää kyllä käyttämättä). Kässämessuja olin odottanut näistä eniten, mutta se oli kyllä surkea pettymys. Myyjiä oli vain jokunen, vaikka kohderyhmään kuuluvia asiakkaita olisi varmasti riittänyt. Kässäpuolen pelastivat Nuppu Print Company sekä Käpynen, joilta molemmilta poistuin kassi kourassa.

Kaiken kaikkiaan reissu oli varsin onnistunut. Ihannetilanne Lapsimessuilla olisi se, että kiertämään pääsisi kerran lasten kanssa ja toisena päivänä sitten yksin. Ehkä ensi vuonna voisin pyrkiä siihen!

Olitko sinä messuilla ja mitä tarttui matkaasi?

Ehdinpäs kuin ehdinkin! Nimittäin kuvaamaan ja postaamaan tämän jumppiksen vielä  näiden pääsiäisvapaiden aikana. Ompelin Tinttaralle keväisiä säitä silmällä pitäen jumpsuitin pehmoisesta harjatusta collarista, jonka persikkainen väri on riittävän lähellä pinkkiä läpäistäkseen neidin seulan. Huppuun ujutin Vimman harmaita lettejä. Kaavana kokeilin ensimmäistä kertaa Jujunan Hiiop-kaavaa. Muuten tosi kiva, mutta ehkä aavistuksen reilua mitoitusta. Tämä on kokoa 92 ja vielä vähän iso.

Niitä keväisiä säitä saa näköjään kyllä hartaasti odotella, kun nytkin pakkasen puolella huitelee lämpöasteet! Ehkä ne plussakelit tuolta kuitenkin vielä saapuvat, kun vielä vähän malttaa odotella. Viimasta ja kylmästä huolimatta iloista ja suklaarikasta pääsiäisen aikaa vielä näin pyhien loppumetreillä ♥♥ 

Ei yksikään lapselle annettu suukko mene hukkaan, 

ei iloinen ilme, ei tyynnyttävä kosketus,

ei laulu, ei ihmeellinen satu.

Niistä tulee osa kaikkea sitä,

mitä lapsesta itsestään tulee.

-Pam Brown

Kaksi vuotta sitten sain kokea rakastumisen ensisilmäyksellä. Kun tyttäreni syntymän jälkeen sain hänet syliini ensimmäistä kertaa, oli kuin ympärillemme olisi poksahtanut suuri purkkapallo. Kaikki sen ulkopuolella muuttui lähes merkityksettömäksi, olimme vain minä ja hän. Täydellinen pieni tyttö pyöreine kasvoineen ja suurine silmineen, kaikki varpaat ja sormet paikoillaan. Aika pysähtyi hetkeksi kuplassamme eikä ympärillämme eteenpäin kulkeva muu maailma  tiennyt mitään siitä ihmeestä, mikä minulle loisti kirkkaana. Tuntui, että minulla oli siinä kaikki.

Jossain kohtaa vaaleanpunainen kupla - onneksi - rakoili ja arki, elämä jatkoi taas kulkuaan. Pystyn kuitenkin edelleen tavoittamaan noiden muutamien satumaisten päivien tunnelman, kun pitelen lasta sylissäni. Jos koskaan epäilen, olenko saanut elämässäni mitään täydellisen hyvää aikaan, tarvitsee minun vain katsoa tyttöäni. 

Hänessä loistaa valo. Kupliva nauru, pieni laulu, salaperäiset tarinat, joille voi itsekseen kikatella. Innosta ilmaan hyppääminen, ilosta tanssiminen. Kasvot, joille mahtuu lukuisia ilmeitä - kasvot, jotka kertovat paljon. Myös tahtoa, ja kiukkuakin, jos asiat ei suju. Draaman taju on kai saatu syntymälahjana... Hellyys, läheisyys ja vilpittömät rakkaudenpuuskat, jotka saavat sydämen läikähtämään. Rohkeus ja välittömyys, jolla lähestyä ihmisiä. Lapsi, jonka katsomisesta tulee hyvä mieli. Tämä tyttö tulee pärjäämään elämässään. Olen kiitollinen saadessani olla juuri hänen äitinsä ♥

Kemujen teemana oli tällä kertaa Tinttaran suosikki, Seikkailija Dora. Dora näkyi synttärikutsussa, kakun päällä sekä lapsivieraille tarkoitetuissa kertisastioissa ja innostuin näpertelemään jälleen myös koristetikkuja muffinssien päälle. Ilmapallot, kirjainbanneri, Lightbox-valotaulu* ja paperipallot toivat juhlatunnelmaa. Tarjolla oli mokkapaloja, sitruuna-lakritsakuppikakkuja, marenkeja, hedelmä"taikasauvoja", lohitäytteisiä ruisnappeja, pestopuusteja, kinkkupiirakkaa ja herkullista täytekakkua, minkä tilasin paikallisesta Unelmien Kakkupajasta. Turha lienee mainita, että herkkuöverit... Päivänsankarikin oli ihan liekeissä, kun sai "pinttiä tattua" ;) Ja ihania lahjoja - kaikkea supersöpöä ja herttaista, juuri mistä hän tykkää eniten! 

Nyt on meidän perheen synttärit tältä vuodelta paketissa! Jännä nähdä mikähän juttu on ensi vuonna pinnalla tämän vuoden Ryhmä Haun ja Doran jälkeen.

Innostutko sinä synttäreiden järjestelystä? Kivoja juhlavinkkejä olisi mukava kuulla :)

Iloa ja valoa tälle viikolle ♥