Koko päivä on vietetty koulun penkissä ja sen jälkeen viuhdottu vielä paikasta toiseen. 

Kahdeksan jälkeen kun saa mukulan unilleen, on ihana vaan istua pyllähtää sohvan nurkkaan. 

Kellon hiipiessä kymmeneen kuuluu makuuhuoneesta vaimea tömähdys, 

kun tämän rouvan pää painuu tyynyyn. Unta ei tarvitse odotella,
se saavuttaa jo ennen kuin ehtii viimeisen ajatuksen ajatella valmiiksi.

Ja tiedättekös, se jokseenkin suuresti on verottanut ompeluaikaani.

Tarve saada koulukelpoista vaatetta voitti kuitenkin väsymyksen
ja tunikamittainen huppari näki päivänvalon. Vaikka mielialani ei missään nimessä synkeä ole,
on minulla ollut vastustamaton kaipuu mustia vaatteita kohtaan.
Jotenkin ne ihanan värikkäät kuosivaatteet eivät nappaa nyt yhtään,
joten vaatekaappi vaati täydennystä neutraaleilla ja mukavilla mekkosilla.

Kaavana kokeilin uusimman naisten Ottobren Everyday luxe-hupparia,
joka oli kyllä kooltaan jättimäinen. Kankaaksi löysin Nanson palatrikoon, joka on painavaa ja napakkaa neulosta. Puolivalmiina yksivärinen huppari oli tylsääkin tylsempi, mutta viime hetkellä hoksasin resorilaatikosta muva-raitaresorin ja siinähän se!
Eikös olekin ihan riittävästi jujua?

Tämän kaltaisia sääilmiöitä olen kaivannut aina, ihana takakesä! 

Mikäpä parempi, kun vaatetusta saa vähentää lisäämisen sijaan, lakanat voi kuivatella auringonpaisteessa pihalla ja kesäkengät saa hakea takaisin kaapista lämpötilan noustessa kahteenkymppiin. Voi olla vain hetkellinen ilo, mutta iso ilo kuitenkin. Tällaisesta syksystä jopa minä pystyn pitämään täydestä sydämestäni!

Lämpöisen syyspäivän etuihin kuuluu myös mahdollisuus ottaa sisävaatteista sovituskuvat pihamaan puolella, kun pienellä miehelläkään ei vilu paina. Kaukana ei varmasti ole ne päivät, jolloin valoa etsitään kissojen ja koirien kanssa, että kuvista saa edes suht kelpoisia...

Tämä setti lähti lippiksestä, kun halusin ommella Oolle paksumman pipon yksinkertaisen kesäversion tilalle ja kankaaksi valikoitui Aarrekidin Rooster. Jännittävä kangas - toisaalta omituinen kuosi, mutta kauniit värit ja jokin omanlainen viehätyksensä. Lippapipon jälkeen kangas vaati päästä paidaksi ja lopulta paita tarvitsi vielä parikseen housut. Housukangas on Noshin turkoosia farkkujerseytä (ja tuuri kävi, kun sopivan värinen vyötäröresori löytyi likellä asuvalta ompelijalta pikaisella varoitusajalla. Kiitos Anne!). Pojan vaatteiden ompelu saa kyllä jatkua vielä tovin, sillä niin iso nippu housuja ja paitoja on siirretty varastoitavaksi. Käsittämätöntä, kuinka tuo tyyppi voi virua pituutta k o k o ajan!? Nyt on kyllä kasvunvaraa setin joka osassa, josko niillä yli joulun päästäisiin...

Seuraavat ompelukset ovat jo odottelemassa leikattuina, ja saa nähdä kuinka nopeasti ne päätyvät paininjalan alle. Sen voin luvata, että tänä iltana ei hermo riitä ompeluun, kun pitää alkaa jännittämään huomisaamuista hammaslääkäriä. Huh, toivottavasti selviän sieltä ihan hyvissä ruumiin ja sielun voimissa. Toden totta, ei mikään mukavin viikon aloitus. Tosin siitä on sitten suunta vain ylöspäin!

Teille toivon roimasti miellyttävämpää uuden viikon alkua :)

Edit: Kaavat - paita/ Baby basic 92, housut/ Relaxed fit 98, pipo / Noshin lippapipokaava koko M

Vihreä Siiri ja Myyry-joustocollege huuteli kangaskaapissa pitkään, jopa niin pitkään, että kuosi alkoi pikkuisen jo kyllästyttää. Joku aika sitten kaivelin kankaan kuitenkin esiin, saksin hupparin (taas, lupasinhan niitä olevan tuloillaan...) ja kasasin sen puoleen väliin. Helteiden, kiireiden ja laiskistumisen keskellä se kuitenkin unohtui keskeneräisenä lojumaan milloin missäkin, kunnes nyt viimein otin itseäni niskasta kiinni ja surautin hupparin valmiiksi.

Kuvittelin tähän mennessä osaavani jo tehdä vetoketjullisen takin, mutta niin vain kömmähtelin ihan perusjuttuihin. Hupparia ei siis kannata tihrustaa liian tarkkaan tai kurkistella nurjalle puolelle, mutta jälleen toimii vanha, tuttu pelastus - ei tuossa vauhdissa tarkemmat detaljit erotu!

Hihoissa kävi huti, kun muistelin resoreiden olevan tarpeen. No, nyt pituutta riittää niissä vaikka apinalle, mutta eipähän jää ainakaan lyhyiksi hihoista. Samoin huppu on melko suurensuuri, vaikka sitä en kyllä suurentanut - ainoastaan muokkasin pyöreän reunan kulmikkaaksi. Kaavana tässä on Stardust koossa 92 (ob 4/13). Mainittakoon, että tein kummipojalleni myös samasta kankaasta hupparin, mutta kaiveltuani epätoivoisena tovin kuvakansioita, en löytänyt siitä yhtään otosta. Harmillinen juttu, sillä siitäkin tuli ihan kiva.

Nyt kun ensimmäinen kouluviikko alkaa olla kohta paketissa, uskallan jo haaveilla viikonlopusta.

Olisi ihana nukkua aamusta pitkään, olla rennosti perheen kanssa, ulkoilla ja ehkäpä jopa ommella jokusen tunnin. Saa nähdä mikä osa toteutuu. Joka tapauksessa, iloa loppuviikkoon!

Nyt se on takana, ensimmäinen koulupäivä. Ja voi huh, kylläpä on pää pyörällä.

Uutta asiaa tunti toisensa perään, paljon muistettavaa ja vieraita paikkoja opeteltavana. Luokkatoverit vaikuttavat kaikki tosi mukavilta, joten sen voimalla kyllä varmasti jaksaa puurtaa pitkät päivät. Ja voin kyllä sanoa, että onnea on puoliso, joka on kotiin tullessa laittanut ruuan valmiiksi ja ehtinyt lenkittää koiratkin ♥

Viikonloppuna piipahdettiin Tallinnassa ja tietenkin myös Karnaluksille piti päästä. Liekö ollut viime kerrasta liian vähän aikaa, sillä - uskokaa tai älkää - sen tavarapaljouden äärellä tuli kerrassaan ähky! Korillinen ostettavaa löytyi silti (suosittelen, mies kannattaa ottaa mukaan kärryjä työntämään, saa itse kuljeskella ilman kantamuksia); pitsejä, nappeja, neuloja, tukikangasta ja -nauhaa, värejä ja lankaa nyt äkkiseltään muisteltuna. Näillä varastoilla ja tällä ompeluvauhdilla tarvikkeet riittävät varmaan seuraavaksi viideksi vuodeksi...

Pikkuisen olen ehtinyt ommellakin, nimittäin tämän hupparisetin Oolle. Kankaana on ihanan pehmoinen Verson puodin Apteekkarin salmiakki- joustocollege, joka kuitenkin oli himppusen liian ohkaista alunperin suunnittelemaani vetoketjuhuppariin. Huppariin sopivat housut sain kasattua jämäpaloista, eikä niistä nyt ihan priimaa tullut. Pidettävät kuitenkin.

Voitte uskoa, että kuvatessa toisella meistä oli hauskaa. Arvatkaapa vain kummalla?

Hupparin kaavana Lakritsi (ob mikälie?) ja housut muokattu reilusti Summer sea (ob 3/13).

Iloa viikkoonne ♥

Kaavoista viis-blogimme elokuun teemana oli "Kerhoon/kouluun" ja sehän passasi hyvin, sillä ensi maanantaina minäkin toden totta teen paluun pulpettiin vuosien tauon jälkeen. Ompelin siis itselleni kouluun sopivan setin; simppelin mustan puseron ja tuubihuivin. 

Nyt on kyllä kovalla työllä ja tuskalla valmistettu vaate, 

vaikka lopputulos ei yksinkertaisuudessaan sitä kerrokaan. Kaiken lähtökohtana oli raglansaumojen rypytys, jota varten muokkasin hihan kaavaa logiikkani mukaisesti. Jossakin kohtaa se kuitenkin ontui kuin vanha ravihevonen, sillä lopputulemana paita pussitti joka paikasta ja hihoihin olisi mahtunut vähintään kaksi käsivartta. (Ja mainittakoon, että siihen mennessä olin jos jokusen hetken tuhrannut jo framilonin ja raitojen kohdistamisen kera...) Reippaasti rouhaisin saksien kanssa hihat irti, sillä pinna ei enää siinä vaiheessa kestänyt ratkomista. Vanhoista hihoista muotoilin alkuperäisellä kaavalla uudet ja vihdoin vaate alkoi muistuttaa paitaa. Rypytyksetkin laitoin, kun niin olin alunperin päättänyt, itsepäinen kun olen. Raitojen kohdistelut sen sijaan jäivät suosiolla odottamaan seuraavaa ompelusta. Ja kun se framilon oli valmiiksi jo saumurin vieressä, rypytinpä vielä sivusaumatkin. Huh.

Kaikki hyvä päättyy aikanaan. Niin kävi myös meidän perheen kesälomalle, harmi kyllä.

Saimme viettää lähes kuukauden Saimaan rannalla kivassa kesämökissä nauttien rantasaunasta ja mukavasta pihapiiristä. Säiden haltiakin helli koko loman ajan, ja jopa minä ikuisena auringonpalvojana jouduin vetäytymään varjon puolelle. Mikäs siinä oli ollessa, kirja kädessä samalla vahtien rantavedessä pulikoivaa pikkumiestä ja uivia koiria. Lekottelua, grillailua, kyläilyä sukulaisten tykönä, maaseutumatkailua ja muurikkalettuja, yksille festareillekin ehdittiin. 

Jopa kaltaiseni himoressailija sai hengähtää, nauttia elämästä ja keskittyä olennaiseen!

Sielu lepäsi ja mieli rentoutui ♥

Ensimmäinen vuorokausi kotona on ollut pienoinen kulttuurisokki koko perheelle,

kun pitää taas totutella sisätiloihin, koirien lenkitykseen ja siihen, ettei koko päivää voi heilua pelkissä uikkareissa. Muksukin on elänyt viime viikot niin pellossa, että kotioloihin asettuminen voi ottaa muutaman päivän... Mutta ehkä tämä tästä, rutiinit alkavat pyöriä ja uusiakin tuulia on näköpiirissä.

Viikonlopun aikana aion kuitenkin kaivella taas ompelukoneen ja saumurin kaapista, saa nähdä kuinka nokkiinsa ovat ottaneet pitkästä tauosta ;)

Helteistä viikonloppua joka tapauksessa!

Olen pari kertaa saanut kuulla hauskan, mutta hieman hämmentävän kehun.

"Nuo vaatteesi näyttävät ihan kaupasta ostetuilta, ei itse tehdyiltä".

Mikä on se suurin ero kaupasta ostetun ja itse tehdyn vaatteen välillä, noin niinkuin ulkonäöllisesti?

Millainen on itse tehty, jos se on se vähän huonompi vaihtoehto? Onko itse tehty epäsiisti tai hassun näköinen, omituisista kankaista tehty tai huonosti ommeltu?

Minulle tärkeintä omatekemissä vaatteissa on kivat kuosit ja mallit, tieto sen alkuperästä, ajatus ja haave valmiista vaatteesta sekä (yleensä) hyvä laatu. Ja tietenkin se ompelemisen ilo, niitä on vaan niin kiva tehdä. Välillä ylimääräisiäkin, kai sitä vähemmilläkin vaatteilla pärjäisi. Se, onko jokin tikkaus vähän vinksallaan tai kohdistuuko kuvio, häiritsee yleensä eniten itseä, sillä muut ei niihin huomiota kiinnitä. Ja kun tarkemmin on katsellut niitä kaupan vaatteitakin, löytyy pikkuvikoja niistä vähintään yhtä paljon kuin itse tehdyistä. 

Nämä paidat tunnistaa kyllä hyvin itse tehdyiksi. Yritys jättää bodyille kokonaan hyvästit, aiheutti suuren tarpeen ommella pojalle simppeleitä pertsoja viileisiin kesäpäiviin ja syksyä odottamaan. Kokoa harppasin seuraavaan pykälään, 92 senttisiin. Kasvunvaraa riittää, vaikka ipana hujahtaisi taas pituutta seuraavan puolen vuoden aikana (kuten nyt oli käynyt, kahdeksan senttiä lisää mittaa!).

Kaavoista viiden heinäkuun teemaksi nimettiin toiveikkaasti "Huh hellettä!".

Toive täyttyi kuin täyttyikin ja kesäkolttu tuli tarpeeseen. Simppeli perusmekko pienillä jujuilla.