Äitiys. Tuo suuria tunteita herättävä titteli, jonka kantamiseen kuuluvat hetkistä kirkkaasti suloisimmat, kauneimmat ja sydäntä pakahduttavimmat, mutta myös raskaimmat ja pelottavimmat. Matka, joka on yhtä aikaa ihana ja kamala, toisaalta niin luonnostaan tuleva, mutta samalla äärimmäisen vaikea. Äitiys on ainakin itsestäni saanut esiin niin parhaimmat kuin pahimmat puoleni ja antanut samalla minulle enemmän kuin ikinä olisin uskonut. Onnea on se, että olen saanut matkalleni äitiyden koukeroita jakamaan monta huikeaa äitikollegaa. Vertaistukea, lämpimän olkapään nojattavaksi, konkreettista apua arjessa, kuuntelevan korvan niin ilon kuin murheen hetkellä. Onneksi tästä hommasta ei tarvitse yksin selvitä, vaan rinnalla on ihania ja rohkeita naisia ♥
Eilisenä äitienpäivänä halusin luonnollisesti muistaa omaa rakasta äitiäni, jonka apu ja neuvot ovat olleet kultaakin kalliimpia niin omassa äitiydessäni kuin kaikessa muussakin. Sellaista asiaa ei ole, mitä ei äitille olisi voinut puhua ja mikä parasta, se puhuminen auttaa aina. Huonoina päivinä kannattelee myös äidiltä opittu mantra siitä, että kaikki järjestyy aina lopulta. Lahjansa arvoinen on myös anoppini, joka on todellinen arjen supersankari ja aina valmiina ojentamaan kätensä perheemme puoleen. Vilpitön, luotettava ja ehdottoman sydämellinen mummi. Lisäksi halusin muistaa äitienpäivänä ystävääni, joka on joutunut viime aikoina elämän murjomaksi ja silti jaksanut olla lapsilleen ihana äiti sekä minulle hyvä ystävä.
Sain
Almandiinilta ommeltavakseni kivoja, laukkuompeluihin sopivia puuvillakankaita, joten lahjapulma oli sillä ratkaistu. Kankaista löytyivät juuri saajiensa näköiset kuosit ja värimaailmat. Kultaiset puut ja tuo vaalea metsäkangas ovat tainneet jo loppua, mutta tyylikästä
Asanohaa löytyy vielä. Almandiinin kankaisiin ei ole koskaan tarvinnut pettyä, ne ovat aina yhtä laadukkaita ja kauniita! Jos tuo aitoja japanilaisia kankaita myyvä liike ei ole vielä sinulle tuttu, niin kannattaa käydä kurkistamassa. Kuviollisiin kankaisiin yhdistin kotoa löytyviä yksivärisiä kankaita. Laukkujen renkaat ja lenkit on kierrätetty vanhoista risoista laukuista.
Isompien laukkujen kaava on
Swoon patternsin Bonnie bucket bag ja pieni olkalaukku niinikään
Swoonin Heidi foldover clutch. Ohjeet olivat selkeät, kun niitä lähti vaihe vaiheelta tukitsemaan ja etenemään (kun ensin oli selvinnyt viheliäisimmästä osasta, eli tukikankaiden leikkuusta ja silityksestä). Omaa työtäni hankaloittivat liian pitkät vetoketjut, sillä metalliketjua oli vaikea lyhentää siististi. Ohjeista poiketen tein molempiin malleihin olkahihnat liukusäädöllä, jotta laukun saaja voi pitää hihnan haluamassaan mitassa. Molemmat mallit ovat sellaisia, että pistän ne visusti talteen, sillä näitä aion tehdä toistekin. Laukkuompelu itse asiassa yllätti iloisesti ollen mukavampaa kuin luulinkaan. Näpertelyä ja tarkkaa työtä kyllä, mutta joutuisaa ja kiinnostavaa. Trikoovaatteiden ompelijalle on hyvää vaihtelua välillä ommella myös napakoita, kudottuja kankaita.
Toivottavasti Siullakin oli ihana äitienpäivä ♥