Kirpsakan kylmien pakkaspäivien aikana on ihana haaveilla keväästä, lisääntyvästä valon määrästä, auringosta, vihreästä luonnosta ja kukkasista. Tai no joo, oikeastaan haaveilen siitä, ettei tarvitsisi sormet jäässä kaivaa lunta kenenkään kengistä tai tökkiä epätoivoisesti lämmityspistoketta autoon (miksei se ikinä mene kerralla oikein päin?!), siitä että kaksi tai jopa yksi vaatekerta riittää ulos lähtiessä ja että varpaat pysyivät kuivina ja lämpiminä näteissä pikkukengissä. Kevyt päivetyskään auringon paisteessa ei olisi yhtään hullumpi juttu... 

Yksi varmimpia kevään merkkejä meidän kodissa on ehdottomasti se, kun pöydälle ilmestyy tasaisin väliajoin tulppaanikimppu tuomaan väriä ja pitämään yllä toivoa siitä, että tämäkin pitkä talvi taittuu vielä. Kukat on muuten yksi sellainen juttu, mistä olen vuosien varrella muuttanut mieltäni - aiemmin pidin ostokimppuja maailman turhimpana juttuna, mutta viime vuosina olen oivaltanut niiden olevan yksi parhaita ja edullisimpia keinoja kodin yleisilmeen freesaamiseen! Ei muuta kuin parin euron kimppu Prisman kassalta mukaan ja vaasi kukkineen keskeiselle paikalle, niin ei kiinnity turhaan huomio ikkunalaseissa kimalteleviin sormen- ja nenänjälkiin tai nurkassa häntäänsä jahtaaviin villakoiriin ;)

Talven mittaan kukkia on näkynyt tosi monissa kankaissa ja kuoseissa, eivätkä ne kevättä kohti ainakaan vähene. Itselläni on niihin vähän monimutkainen suhde. Toisaalta monet ovat todella kauniita ja herkkiä, mutta jotenkin kaukana omasta tyylistäni ja vieraan tuntuisia. Oikeastaan vain kaksi kukkakuosia on tähän mennessä iskenyt sen verran, että omissa vaatteissani niitä käytän. Onneksi on kuitenkin tuo minityyppi, joka rrrakastaa monia juttuja, myös kukkia, etenkin jos väri on oikea.

Kun Iloisten ompeleiden Elina Wee otti yhteyttä ja tarjosi ommeltavaksi tätä Bloom- kangasta, olin ensin kahden vaiheilla. Iso kukkakuvio ei tuntunut omalta, mutta toisaalta tämä pinkki-violetti väritys iski johonkin alitajuntaan. Lopullinen varmistus tuli, kun kysyin tytöltä mielipidettä ja hän ilmoitti heti ihastuksensa ja toiveensa kankaalle, joten mielelläni otin kankaan työn alle. Tein neidille Hiiop-jumppiksen, joka onkin päässyt päälle valmistumisen jälkeen lähes päivittäin.

Elina Wee on pieni yritys Uudestakaupungista, joka pääasiassa keskittyy tilausompeluun. Elinalla on kuitenkin myynnissä jokunen oman tuotannon kangas, joista nyt pääsin Bloomia sekä Feeniksiä ompelemaan. Feeniksistä ompelin itselleni legginssit. (Jo aiemmin olen tilannut tätä ihanaa kettukangasta, mutta edelleenkään en ole raaskinut sitä käyttää mihinkään!) Tämä testaamani Bloom on ehdottomasti niitä kankaita, mitkä pääsevät oikeuksiinsa valmiina vaatteena. Kangas on luomulaatuista (!) joustocollegea, jonka pinnassa on nukkaantumista estävä käsittely. Kangas on tosi sileä ja napakkapintainen, mikä saa väritkin hehkumaan kauniisti.

Tykkäätkö sinä kukkakuoseista? Millaiset sinua viehättävät?

Värikkäitä päiviä just siulle ♥

Julkaisuja sairastuvalta osa 70... Käsittämätöntä kyllä olen edelleen/ uudelleen/ TAAS flunssan kourissa ja huumori alkaa vähitellen loppua. Imaisen itselleni näköjään jokaisen pisaran mistä voi saada räkätaudin kaikilla mausteilla. Joku onni jos tästä pitää löytää, niin se, että sohvalla maatessa ehtii päivittää blogia.

Koska nyt ei sanainen arkku oikein aukea, mennään suoraan vaatteisiin. Ompelin itselleni Metsolan pisaroista rennon laatikkopaidan käyttäen kuosittelemaani kaavaa. Pituutta voi säätää helman kaksinkertaisen resorin avulla farkkujen tai legginssien kanssa pidettäväksi.

Suuri rakkauteni ompelusteni suhteen on kuitenkin merinovillainen hupputakki! Juuri sellainen minkä voi lisätä lähes mihin tahansa asuun ja mikä on juuri sopivan lämmin ja pehmeä talvipäiviin. Kaavana käytin  Huipputakkia koossa 170, joka löytyy Mekkotehdas koulutytöille- kirjasta. Musta merinoneulos on Ommelliselta ja kiinnityshakanen "timantteineen" löytö Karnaluksilta. Mintun värisen nahkasydämen laitoin taskuun hetken mielijohteesta, saa nähdä puranko sen vielä joskus pois. 

Minä jatkan nyt nenän niistelyä ja köhimistä. Toivottavasti sinun viikonloppusi alkaa paremmin ♥

Kirja saatu Kustannusosakeyhtiö Moreenilta arvostelukappaleena.

Oon nyt viis. Pidettii sellaset Spiderman-synttärit, koska tykkään siitä. Miun suosikkeja on Spiderman ja Minionit ja Silmäautot ja Hulk, vaikken kyl tiiä mitä se tekee. On Ryhmä Haukin ihan kiva. Sain lahjaks tosi monii leegoja, kato tällainen pizza-auto ja ninja ja mäkikaivuri, kato täällä on timanttikin. Täs on myös safariauto ja rannikkopelastustyypit. Tykkään eniten legoista, osaan rakentaa niillä ihan tosi tosi tosi hyvin! Katon ite ohjeesta, iskän tai äitin ei tarvii yhtää auttaa. Tai tätä poliisiasemaa iskä vähän teki. 

Nyt kun oon viisi, osaan ajaa pyörällä ilman apupyöriä ja ilman aikuista. Opin sen kyllä jo neljävuotiaana, viime kesällä. Osaan myös uida uimahallissa, miulla on semmoset kellukkeet. Ja sit tiiän ihan hirveesti käärmeistä, myö lainattii kirjastosta käärmekirja. Siin on yks pelottava käärme, mut sitä sivua en kato. Muut muistan kaikki! Dinotkii on ihan kivoja.

Mie tunnen jo kaikki kirjaimet ja numerot, osaan vähän laskea ja lukeekin. Ja kirjottaa, sen opin jo viimeks. Oon hyvä pelaamaan pelejä, pelaan Muumin onkipeliä, Aliasta ja Afrikan tähteä. Välillä kyl vähän huijaan äitiä. Yks miun lempparijuttu on värittäminen, oon siinä tosi taitava, miulle on sanottu.

Miun lempiväri on vihree, ja lempiruoka on perunamuussi ja muikut ja pitsa ja kanapyttipannu. Nyt kerron mikä on miun lempiohjelma telkkarista! Se on Lego City. Saanko kattoo sitä vaik kohta? Miun lempilaulu on Autolaulu, laulan sitä aina Hillalle, kun ollaan autossa. Tykkään kuunnella Minion-laulua, kun ne laulaa Sata Salamaa, osaan sen kokonaan. Pimenee valkeat maat... kuuntele, tälleen se menee. Ja hei Hulahula, siitä tykkään!

Yhteistyössä Pfaff Suomi.

Olen jo pitkään ollut erittäin laiska piirtämään uusia kaavoja. Jotenkin se niiden valitseminen ja arkilta tihrustaminen ja piirtäminen ja säilyttäminen... huoh, menee aikaa niin paljon. Koska rakastan mekkojen ompelua pienelle Tinttara-prinsessalleni, olen ajan mittaan kehittynyt ihan kelvoksi kaavan muokkaajaksi. Käytän nimittäin lähes aina joustavissa mekoissa hyväksi havaitsemaani paitakaavaa, jota lyhennän helmasta sopivasti. Siihen liitän valitsemani helman ja muita härpäkkeitä mitä milloin keksinkin. Tein tähän koosteen eniten käyttämistäni versioista, jos niistä olisi sinullekin iloa.

Yleensä mekon kuosittelussa riittää pelkästään se valittu paitakaava sekä mittanauha, jonka avulla helmaosan saa leikattua. Ainoastaan kellohelmoja varten piirrän kaavan mittojen mukaan. Hyvä ohje puoli- ja täyskellohelman piirtämiseen löytyy Unelmallisen blogista.

Helmaosa täytyy suurimmassa osassa tapauksia rypyttää jollakin konstilla, jotta se saadaan täsmäämään yläosaan. Helmaosan leveyttä voi säätää vapaasti; mitä leveämpi, sitä enemmän ryppyä ja muhkeutta. Rypyttämisen olen hoitanut kahdella tavalla, joko rypytyslankojen ompelulla (suora ommel, pisin tikin pituus - > alalankaa vetämällä voi vetää rypylle) taikka framilonilla, jonka ompelen kolmipistesiksakilla kankaan reunaan venyttäen mahdollisimman paljon. Kolmas tapa, jota aion kokeilla seuraavaksi, on rypyttää saumurilla (differentiaalisyöttö maksimille, tikin pituus maksimille ja neulalankojen kiristys). Helmaosan voi myös laskostaa haluamallaan tavalla. Pääasia on se, että helman yläreuna istuu hyvin yläosan alareunaan. Monesti olen tykännyt ommella saumaan vielä framilonin tukea ja joustoa antamaan, ellen sitä ole rypytykseen jo käyttänyt.

Ja vielä helman viimeistelystä. Rullapäärme on yksi hyvä vaihtoehto helman huolitteluun, jos sellainen saumuristasi tai ompelukoneestasi löytyy. Voit tehdä myös tavallisen käänteen helmaan ja tikata vaikkapa kaksoisneulalla. Kellohelmasta tulee tosi kaunis, jos sen huolittelee esim. vinonauhan avulla tai ompelee reunaan pitsinauhan. Helppo tapa on myös huolitella helma saumurilla, kääntää saumuriommel nurjalle ja tikata päältä. Helmaan voi ommella myös erillisen frillan tai rimpsun, tehdä siihen kuminauha- tai nyörikujan tai huolitella se resorikantilla, jolloin helma pussittaa hieman. Vaihtoehtoja on lukuisia!

Seuraavat kuvat ovat suuntaa antavia, mutta toivottavasti idea niistä selviää. Kerrohan mitä tykkäät, mikä on sinun suosikkisi? Vai onko sinulla vinkata jokin uusi malli minun kokeiltavakseni? Ja hei, vaikka kyseessä on nyt lasten mekot, toimivat samat ideat periaatteessa yhtä lailla myös aikuisten koossa.