Tässäpä kuvallinen ohje helppoakin helpompaan huolitteluun!

Toivottavasti ohjeesta on iloa! Kysy tai korjaa, jos joku jäi askarruttamaan.

Ps. Ensi viikolla alkaa joulukuu. Kiinnostaisikohan ketään Punatukan ja kahden karhun joulukalenteri? Olisitko sinä mukana? ♥

Minä ja yli 44 000 (!) muuta käsitöihin hurahtanutta suuntasimme viime viikonlopun aikana Tampereen messukeskukseen, jossa järjestettiin perinteiset Suomen kädentaidot- messut. Suomen suurimmat ja odotetuimmat kinkerit tällä teemalla, eikä todellakaan syyttä! Kolmen hallin verran erilaisia materiaaleja, valmiita käsitöitä, ideoita ja inspiraatiota. Lähes kaikki mitä kässäharrastaja kaipaa ja haluaa, on siinä käden ulottuvilla. Ainoana rajoitteena toimivat rahapussi ja se, kuinka paljon jaksaa kantaa.

Oma messumatkamme starttasi jo perjantaina kuuden jälkeen Lappeenrannasta. Perillä yllätyin siitä, kuinka hurja määrä väkeä oli liikkeellä jo silloin. Olin kuvitellut rauhaisaa paikkojen kiertelyä ja kuvaamista perjantain aikana, mutta pöh, porukkaa oli bussilasteittain paikalla. Hyvät aikeet maltista ja rauhasta katosivat messuhuuman vyöryessä yli! Ensimmäiseksi suunnistimme Verson puodin kojulle, ja toden totta, juuri kaipaamani Pupujemma oli myyty loppuun alle tunnissa. Onneksi korvaavia tuotteita löytyi vino pino...

Ehdimme perjantain aikana kiertää C-, A- ja E-hallit ainakin lähes kokonaan ja askelia kertyi pitkälle toistakymmentätuhatta jo niistä. Valmiit käsityöt ja tarvikkeet oli ripoteltu aika lailla sekaisin aahan ja ceehen, mutta ehkä enemmän viihdyimme kangaskauppiaiden keskellä C-hallissa. Vaikka kuinka kuvittelimme toimivamme systemaattisesti ja kiertävämme kaikki putiikit, jäi varmasti monta kiinnostavaa kohdetta väliin. Toisaalta pankkitili keveni sitä mukaa, kun kassit lisääntyivät, joten enempää ihanuuksia en olisi kaivannutkaan. Työnäytöksiä tai -pajoja emme malttaneet jäädä tarkemmin seurailemaan, ainoastaan Sinellin pisteellä askertelin helmimassakoristeen kaverini seuratessa fimomassan esittelyä. 

Lähdimme messuilta perjantaina neljän maissa, suuntasimme hotellille ja siitä syömään. Enpä ole aiemmin jonottanut yli puolta tuntia sateessa ravintolaan, mutta nyt niin kävi. Kaikki paikat olivat ihan täynnä ja varattuja, eikä ilman paikallisopasta osattu lähteä summassa uusia ravintoloita etsimään. Onneksi Napolin pitsa oli vaivan arvoinen. 

Hyvien yöunien ja hotelliaamupalan (aina yhtä suuri nautinto saada syödä ilman lasten seuraa!) jälkeen olimme valmiit toiselle kierrokselle. Enää ei ollut kiirettä eikä mitään ostostarpeita, joten oli ihan mukava kierrellä ajan kanssa. Ja vaikka tietoisia tarpeita ei ollut, huomasin kohta taas raahaavani paria pussukkaa... Puolen päivän maissa alkoi olla jo olo, että kiertely riittää. Poistuimmekin ajoissa iltapäivällä ehtiäksemme vielä lähistöllä sijaitsevaan lelukauppaan pukinkonttia täydentämään. Johtopäätöksenä tästä; yksi messupäivä on liian vähän, mutta kahdessa on jo useampi tunti liikaa. Saas nähdä, kuinka käy ensi vuonna.

Minulla oli kaunis ajatus siitä, että olisi jakanut kokoamani loru- ja kuvatiedoston ja säästänyt vaivan, jos joku muukin olisi innokas loruilemaan. Selvittelin asiaa hieman ja ikävä kyllä googlettamalla löytyneiden kuvien ja värssyjen jakaminen omassa blogissa rikkoo tekijänoikeuksia ja on vähintäänkin epäeettistä. Harmi juttu. Sähköpostilla voi kyllä kysellä, jos kovasti kiinnostaa...

Viime lauantaina oli puhelimen navigaattori ja tämän kuskin hermorakenne koetuksella, kun suunnistin kohti Helsinkiä ja Konepajan Brunoa. Matkan syynä oli Indiedaysin ja Blogirinki Median järjestämä Bloggers Inspiration Day ja iltagaala Inspiration Blog Awards, joka kokosi suuren joukon bloggaajia saman katon alle. Bloggaaminen ja somettaminenko yksinäistä ja tylsää, mitä vielä!

Tarjolla oli mm. stailaushaaste Vero Modan ja Vilan pisteellä, kuohujuomien maistelua ja manikyyri Fresitan tarjoamana sekä silmälasien sovittelua Instrumentariumin standilla. Lavalla pyöri ohjelmaa blogiskenen ympärillä ja pientä purtavaakin oli tarjolla (oi, suklaakakku veti suun hymyyn pitkäksi aikaa!). Monenlaista muutakin yhteistyökumppania oli esillä, mutta näin kässäbloggaajan näkökulmasta ne tuntuivat melko kaukaisilta... Koska käsillä tekemisen arvostus ja kiinnostus kaikenlaiseen diy-juttuun on voimakkaasti pinnalla, olisi mahtavaa, jos se huomioitaisiin myös blogimaailmassa paremmin. Siitä huolimatta, että nämä tapahtumat ovat ehkä enemmän toisen tyylisten bloggareiden heiniä, oli hauska päästä osallistumaan hippalointiin, nähdä uusia ihmisiä ja päästä taas yhden yön minilomalle. Pientä glamouria ja luxusta arjen keskelle!

Reissun parasta antia oli ehdottomasti ajan viettäminen Paulinan kanssa, jonka kanssa yhteinen sävel vahvistui päivän ja illan edetessä. Ihan huikeaa kuinka nettituttavuuden kautta voi löytää ihan oikean ystävän ♥ Mukavaa oli tavata myös Nauravan napin Laura, joka oli juuri yhtä mutkaton tyyppi kuin blogin kautta olen ajatellutkin :) 

Perjantai-iltana ennen lähtöä sain päähäni ommella itselleni iltalaukun. Kiirehän siinä tuli eikä kotoa löytyvillä materiaaleilla ihan timanttisinta lopputulosta syntynyt. Laukun ompelin tätini vanhasta keinonahkatakista ja puuvillasta, minkä tuin silitettävällä tukikankaalla. Ideasta tykkään kovasti, mutta epäsopiva ja liian pitkä vetoketju sekä toisesta laukusta nappaamani hihna tökkäävät. Voipi olla, että vaihdan vielä vetskarin ja hihnan, tai sitten suosiolla pitää tehdä uusi ja parempi versio. Kyllä tällä kassilla kuitenkin yhden illan hyvin humppasi.

En keksi kiireisen opiskelu- ja lapsiperhe-elämän vastapainoksi kovin montaa parempaa tapaa viikonlopun viettoon  kuin mitä sain viime viikonloppuna kokea. Lauantaiaamuna kaveri hurautti pihaan, pakkasin kyytiin kimpsut ja kampsut ja suuntasimme heidän mökilleen (tässä yhteydessä sanottakoon "mökin" olevan varsin vaatimaton ilmaisu). Noin 14 tuntia ompeluaikaa ja päälle ah, niin nautinnolliset 9 h unta - yksin, herätyksettä, aamuun asti! Timanttia, todellakin! Siinä ei fiilistä haitanneet edes niskajumi eikä voipaperiin kiinni leivottu pizzapohja, kun annoin flown virrata ja saumurin surrata.

Olin leikellyt valmiiksi etenkin pojalle paitoja, muutaman mekon neidille ja itsellekin pari juttua. Tuossa ompeluajassa sain valmiiksi 12 vaatetta, joista tähän postaukseen pääsevät lapsille ommellut. Otsikon numerot eivät viittaa siis valmistuneiden lukumäärään, vaan ihan vain niiden kokoon. Vaatimattomasti voisi sanoa, että ihan sitä perusperts.... ,  mutta pois kaikki turha kainostelu. Hyviä pitovaatteita ja lapsille mieluisia.