Siitä tammikuisesta pakkaspäivästä, jolloin meidän elämässämme meni palikat uuteen järjestykseen, on jo kolme vuotta. Silloin löytyi uusi napa, jonka ympärillä maailma pyöri, kun tuo silloin puolimetrinen rimpula teki pariskunnasta perheen. Meidän pieni poika on siis kolmevuotias! Minä olen kolmevuotiaan pojan äiti. En enää vauvan tai taaperon, vaan ihan rehdisti leikki-ikäisen lapsen äiti. Jestas sentään!
Poikamme on hauska ja mainio, kuten kaikki tuon ikäiset ovat ja tietenkin maailman ihanin, kuten kaikki vanhemmat omastaan ajattelevat. Iän edetessä kakkosesta kolmoseen on ipana oppinut monta tarpeellista taitoa kunnollisesta syömisestä vessassa asiointiin ja vaatteiden vaihdosta kylpyveden laskemiseen. Ilahduttavimpana äidin mielessä kuitenkin on kielellinen kehitys, mikä lähestulkoon yhdessä illassa ryöpsähti yhdestä sanasta pitkiin tarinoihin. Nyt sen kanssa voi oikeasti jutella! Ja onhan ne jutut monesti aika hassuja ja oivaltavia, kun lapsen näkökulma asioihin tuo ihan uutta perspektiiviä niihin. Monta kertaa itse aikuisena saa hämmästyä siitä kuinka hyvä muisti, sanavarasto ja tarkat korvat mukulalla onkaan...
Tasan metrin mittainen kolmivuotiaamme rakastaa eniten autoja, legoja ja kirjoja, osaa tehdä hienosti palapelejä, söisi mielellään pelkästään perunamuussia, pinaattikeittoa tai pitsaa, on innokas yökyläilijä isovanhempien luona, leikkii vauhdikkaita mielikuvitusleikkejä nukkevauvojen ja pehmolelujen kanssa, hoitaa siskoaan välillä turhankin suurella sydämellä, jaksaa kävellä pitkät metsälenkit koirien kanssa, tykkää vitsailla ja saada vanhemmat nauramaan, sekä saa äidin sydämen pakahtumaan tullessaan pyytämään "annetaan haaali, annetaan suuukko". Ja sitten annetaan.
Hän ei tykkää kaalilaatikosta, heijastinliivistään eikä tukan pesusta (että kiitos vaan mummille, joka halusi käyttää omaa sampootaan pojan päähän....) . Hän suuttuu siitä, kun tarrat eivät tartu uudestaan, jos ne on kerran jo revitty irti ja siitä, kun pikkusisko tahtoo osallistua liikaa hänen leikkiinsä. Hän pystyy kiljumaan niin kovaa, että ääni kuuluu naapuriin asti ja saa äidin haaveilemaan yksisuuntaisesta lentolipusta. Hän osaa myös pyytää anteeksi (ja niin osaa äitikin). Hän on kohtelias ja älykäs, temperamenttinen ja utelias - varsin veikeä kolmevuotias siis ♥
Synttärijuhlat juhlittiin eilen sunnuntaina sukulaisten ja kummien kanssa, ja tänään jatkettiin vielä rääppiäisten merkeissä. Kemuja varten ompelin pojalle paidan hänen valitsemastaan (!) kankaasta ja itselleni taskutunikan. Vauvallekin oli suunnitelmissa juhlataminetta ommella, mutta tunnit hupenivat koristeluiden ja leipomisten kanssa. Yllätin niin itseni kuin vieraat onnistumalla tekemään itse täytekakun; suklaakakku, vadelmaa, banaania ja dumle-kermavaahtoa sokerimassalla kuorrutettuna, koristeautot tilasin muualta. Lisäksi tarjolla oli mangojuustokakkua, brookieseja, keksejä, fetaparsapiirakkaa, kanarieskarullia ja kinkkujuustotähtiä.
Tuolta näyttivät meidän 3 v-kekkerit :)
Ja lopuksi vielä Jouluarvonnan voittajat! Kommentteja tuli ihan uskomattoman valtaisa määrä, kiitos kaikille osallistuneille!. Oli ilo ja kunnia lukea toiveitanne tulevalle vuodelle, sekä vastaanottaa itse niin monet hyvän onnen toivotukset - kiitos, onnea tarvitaan aina ♥♥ Voittaja ratkesi Random.org-palvelun avulla ja arpaonni suosi nimimerkkiä S-MT! Onnea isosti, kolme metriä
Verson puodin herkkuja on sinun! Olen yhteyksissä sähköpostilla.
Ja koska seuraajien määrä pompsahti niin lukijapaneelissa kuin fb-sivulla, arvoin vielä toisen palkinnon ja sen voittaja on Nelly, onnea! Olen sinuunkin yhteydessä.
Lämpimästi tervetuloa kaikille uusille lukijoille, toivottavasti viihdytte jatkossakin ♥
