Nyt sai äidin murunen jouluisen asun sittenkin, 

vaikka olin etukäteen päättänyt, ettei sellaista oikeastaan tarvita.

Onhan sen käyttöaika melko marginaalinen kuitenkin, 

etenkin kun kyseessä on selkeä joulukuosi.

Näitä pipareita kykenin vastustamaan, 

kunnes ystäväni pyysi ompelemaan samaisesta kankaasta omalle pojalleen hupparin. 

Iski "näkönälkä", ja pakkohan se oli oma palanen noutaa Tyyne-Esteristä. 

Myös ideanpoikasen nappasin sieltä mukaan, sillä ihastuin Annin tekemiin 

hiippahuppuihin kulkusen kera. Kaavana käytin Wind chime-hupparia pienillä muokkauksilla.

Mielenkiinnolla seuraan, kuinka rauhassa koristeet saavat kuusessa olla.

sen verran mukava pojasta on palloja hypistellä.

Myös kuusen alla asuva tonttu kiinnostaa kovasti :)

Nyt vielä pari päivää koulua tiedossa ja sitten koittaa kaivattu joululoma!

Parhautta ♥

Ps. Ruotsin suullinen koe sujui ihan yli odotusten, kiitos tsempeistä ;)

Kaavoista viis sai haasteen osallistua Suomen suurin joululahja-keräykseen, missä ommellaan pehmoleluja lahjoitettavaksi sairaaloiden lastenosastoilla ympäri maan.

Minulla on muutama eläinhahmo mihin olen erituisen mieltynyt, ja ne ovat pesukarhu, kirahvi ja kettu. Kettufiksaatiota yritän selvästi opettaa myös pojalleni, sillä hänen unikavereikseenkin on valikoitunut pelkkiä kettuja...  Kettupehmon ohjeita aloin siis etsiä Pinterestin kautta ja niitähän riitti!

Ihastuin löytämääni Kotivinkin ohjeeseen ja kaavaan, ja aloin sitä innolla suunnitella. Mutkia matkaan tuli siinä vaiheessa, kun huomasin mallikaavojen olevan onnettoman pieniä eivätkä edes täysin suhteessa toisiinsa. Ohjeessakin oli paljon parantamisen varaa ja ensimmäiseksi sai arpoa, mikä kohta mikin kaavakuva on ja mihin ne yhdistetään. Hahmotuskyvylläni melkoinen haaste, mutta sain onneksi apua paikallisilta ompelukavereilta. Kaavojen suurentelun ja mallailun, palojen ompelun ja ratkomisen jälkeen sain lopulta valmiiksi tämän, aika mukavan kettusen.

Toissa viikkoinen savaway houkutteli minut mukaan yllätyksineen. Tilaus tehtiin Mersia Designille, jonka upeita painokuvia olen ihaillut aiemminkin, ja kovasti haaveilin saavani pussista herkän pitsikuvan tai sudenkorennon. Vaan juu ei, paketista paljastuivat turkoosit kärpäset, jotka eivät silmääni miellyttäneet yhtään. Onneksi kotoa löytyy tuo pieni poika, jolle kärpästen kuvittelin jotenkin passaavan.

Palastelin Little lamb-paidan kaavan koossa 92, ja kokosin paidan kärpäskankaasta ja mustasta trikoosta. Toisen painetuista ötököistä aplikoin laiskan naisen malliin kaksoisneulalla ympäriinsä.

Sillä tekniikalla tulee mielestäni yllättävä siistiä jälkeä, ja parasta - ompelukoneeni toimii yhteistyössä kiukkuilematta.

Melkein nolottaa taas tehdä  m u s t a  postaus, mutta sellainen on siis jälleen luvassa. 

Miten tuo synkkä epäväri voikaan olla niin turvallinen, toimiva ja sopiva? Niinä päivinä, kun vaatehuoneessa iskee epätoivo eikä mikään näytä päällä hyvältä, voi nappaista hyllystä mustan tunikan
-  ja avotsie, johan passaa lähteä kylille!

Meilläkin - kuten monessa muussakin ompelevaisen äidin perheessä taisi olla - isä sai lahjukseksi itsetehtyjä boksereita. Jostain kumman syystä sovituskuvia ei tähän kuitenkaan herunut!? Sai hän lisäksi myös toivomansa kirjan - kerrankin ajattelin ostaa lahjaksi sellaista mitä mies oikeasti tahtoo, eikä vain sitä mitä minä katson hänen tarvitsevan ;) 

Oli niin kovin hämärää ja harmaata.

Mielikin hipoi alamaita kaiken värittömyyden keskellä.

Yhtenä sunnuntaina sain tarpeekseni, marssin Marimekon myymälään ja iskin silmäni samantien 

ihaniin, hehkuviin kankaisiin, jotka olivat kuin tarkoitetut sohvallemme.

Johan alkoi väriä löytyä!

Eihän se materia onnea tuo, mutta kyllä sillä saa kivasti piristystä ja hyvää mieltä ♥

Se viisas ihminen (varmasti nainen), joka on keksinyt lanit,

ansaitsisi lämpimän halauksen ja vähintäänkin palkintopokaalin!

Niin tarpeeseen tulivat viikko sitten pidetyt kokoontumisajot paikallisten ompelijoiden kanssa. 

Seura ja ruoka oli hyvää, valmiita vaatteita syntyi jokunen 

ja tämä äiti-ihminen sai sitä kuuluisaa omaa aikaa. I-ha-naa kerrassaan!

Ompelupiireissä vakiintunut käsite on "ufo", mikä tarkoittaa kesken jäänyttä ompelusta.

Itse en sellaisia yleensä kerää, sillä mielummin teen yhden vaatteen kerrallaan valmiiksi

 (en siis ole tarpeeksi nokkela maksimoidakseni ajankäyttöä sarjatyöllä, 

mikä monesti olisi paikallaan). Tälle hupparille kuitenkin kävi niin, 

että se unohtui kanttausvaiheessa ompelulootan pohjalle ja jäi sinne pitkäksi aikaa.

Kunnes vihdoin tovi sitten sen sieltä huomasin. Jostain syystä toimeen tarttuminen ei olisi houkutellut yhtään (se on toinen syy, miksi en jätä ufoja - en oikein viitsisi sitten tehdä niitä enää lainkaan), mutta sain lopulta resorit leikeltyä ja surautettua kiinni. Eihän siinä edes kauaa sitten lopulta mennyt.

Syksyisen värikästä tiistaipäivää jokaiselle ♥

Roosanauhapäivää vietettiin perjantaina 10.10. 

Tahdomme kannustaa, tukea ja rohkaista niitä naisia, 

jotka sairastavat tai ovat sairastaneet rintasyöpää. 

Tahdomme muistaa niitä naisia, jotka ovat hävinneet taistelun sitä vastaan. 

Kunnioittaa naisia, jotka ovat kaikki jonkun toisen tyttäriä, vaimoja, äitejä tai sisaria.

Tänäkin vuonna ompeluryhmämme Saumanvara järjesti Roosanauha-huutokaupan,

missä kaupattiin toinen toistaan hienompia käsitöitä. 

Itse kannoin korteni kekoon ompelemalla sellaista, mitä varmasti osaan.

Hinnasta puheen ollen, ette uskokaan millaisen 

summan Saumanvaran porukka sai kerättyä!

Viime  vuoden potti ylitti odotukset nousemalla yli 6000 euron 

ja tänä vuonna tavoiteltiin vähintään samaa.

Odotukset ylittyivät kuitenkin roimasti, kun pottiin on tähän mennessä kertynyt 

pikkuista vajaa 14 000 euroa!! Ihan käsittämätön summa!

Koko lahjoitus menee rintasyöpätutkimuksen  ja hoidon kehittämiseen sekä

syövän ehkäisyn edistämiseen, eli varmasti hyvään tarkoitukseen.

On vain pakko hehkuttaa, kuinka mahtavaa on saada kuulua 

näin hyväsydämiseen, aikaansaavaan ja upeaan ryhmään ♥♥

Viime perjantaina oli aika savawayn ja Noshin tarjoaman yllätyspussin.

Pussista kuoriutui talven malliston raitakangasta, jossa oli mukana pinkki väri

tulevan Roosanauha-huutokaupan kunniaksi (siitä lisää loppuviikosta!).

Alkuun ei inspiroinut yhtään kyseinen kangas, mutta tovin sitä pyöriteltyäni

päätin ommella pikkuisen mekon. Suunnitelma jalostui tekemisen myötä

ja mekon lisäksi tein bodyn ja housut samassa koossa.

Sydänaplikaatiot surautin laiskan naisen tekniikalla

eli ompelin vain kaksoisneulalla ympäri - ja toimii hienosti!

Pitkästä aikaa hyppäsin mukaan veivaamaan Saumanvaran porukassa!

Jutun juoni oli tällä kertaa "tutustua" yhteen kanssaompelijaan,

tutkia hänen facebookprofiiliaan ja sen perusteella valita tälle muutama inspiskuva 

ompelun lähtökohdaksi. Ja sama toisinpäin.

Itse sain inspiraatiokuvikseni seuraavat.

Yksinkertaista jälleen, mutta niin mukavaa ja käytännöllistä!