Oli niin kovin hämärää ja harmaata.

Mielikin hipoi alamaita kaiken värittömyyden keskellä.

Yhtenä sunnuntaina sain tarpeekseni, marssin Marimekon myymälään ja iskin silmäni samantien 

ihaniin, hehkuviin kankaisiin, jotka olivat kuin tarkoitetut sohvallemme.

Johan alkoi väriä löytyä!

Eihän se materia onnea tuo, mutta kyllä sillä saa kivasti piristystä ja hyvää mieltä ♥

Se viisas ihminen (varmasti nainen), joka on keksinyt lanit,

ansaitsisi lämpimän halauksen ja vähintäänkin palkintopokaalin!

Niin tarpeeseen tulivat viikko sitten pidetyt kokoontumisajot paikallisten ompelijoiden kanssa. 

Seura ja ruoka oli hyvää, valmiita vaatteita syntyi jokunen 

ja tämä äiti-ihminen sai sitä kuuluisaa omaa aikaa. I-ha-naa kerrassaan!

Ompelupiireissä vakiintunut käsite on "ufo", mikä tarkoittaa kesken jäänyttä ompelusta.

Itse en sellaisia yleensä kerää, sillä mielummin teen yhden vaatteen kerrallaan valmiiksi

 (en siis ole tarpeeksi nokkela maksimoidakseni ajankäyttöä sarjatyöllä, 

mikä monesti olisi paikallaan). Tälle hupparille kuitenkin kävi niin, 

että se unohtui kanttausvaiheessa ompelulootan pohjalle ja jäi sinne pitkäksi aikaa.

Kunnes vihdoin tovi sitten sen sieltä huomasin. Jostain syystä toimeen tarttuminen ei olisi houkutellut yhtään (se on toinen syy, miksi en jätä ufoja - en oikein viitsisi sitten tehdä niitä enää lainkaan), mutta sain lopulta resorit leikeltyä ja surautettua kiinni. Eihän siinä edes kauaa sitten lopulta mennyt.

Syksyisen värikästä tiistaipäivää jokaiselle ♥

Roosanauhapäivää vietettiin perjantaina 10.10. 

Tahdomme kannustaa, tukea ja rohkaista niitä naisia, 

jotka sairastavat tai ovat sairastaneet rintasyöpää. 

Tahdomme muistaa niitä naisia, jotka ovat hävinneet taistelun sitä vastaan. 

Kunnioittaa naisia, jotka ovat kaikki jonkun toisen tyttäriä, vaimoja, äitejä tai sisaria.

Tänäkin vuonna ompeluryhmämme Saumanvara järjesti Roosanauha-huutokaupan,

missä kaupattiin toinen toistaan hienompia käsitöitä. 

Itse kannoin korteni kekoon ompelemalla sellaista, mitä varmasti osaan.

Hinnasta puheen ollen, ette uskokaan millaisen 

summan Saumanvaran porukka sai kerättyä!

Viime  vuoden potti ylitti odotukset nousemalla yli 6000 euron 

ja tänä vuonna tavoiteltiin vähintään samaa.

Odotukset ylittyivät kuitenkin roimasti, kun pottiin on tähän mennessä kertynyt 

pikkuista vajaa 14 000 euroa!! Ihan käsittämätön summa!

Koko lahjoitus menee rintasyöpätutkimuksen  ja hoidon kehittämiseen sekä

syövän ehkäisyn edistämiseen, eli varmasti hyvään tarkoitukseen.

On vain pakko hehkuttaa, kuinka mahtavaa on saada kuulua 

näin hyväsydämiseen, aikaansaavaan ja upeaan ryhmään ♥♥

Viime perjantaina oli aika savawayn ja Noshin tarjoaman yllätyspussin.

Pussista kuoriutui talven malliston raitakangasta, jossa oli mukana pinkki väri

tulevan Roosanauha-huutokaupan kunniaksi (siitä lisää loppuviikosta!).

Alkuun ei inspiroinut yhtään kyseinen kangas, mutta tovin sitä pyöriteltyäni

päätin ommella pikkuisen mekon. Suunnitelma jalostui tekemisen myötä

ja mekon lisäksi tein bodyn ja housut samassa koossa.

Sydänaplikaatiot surautin laiskan naisen tekniikalla

eli ompelin vain kaksoisneulalla ympäri - ja toimii hienosti!

Pitkästä aikaa hyppäsin mukaan veivaamaan Saumanvaran porukassa!

Jutun juoni oli tällä kertaa "tutustua" yhteen kanssaompelijaan,

tutkia hänen facebookprofiiliaan ja sen perusteella valita tälle muutama inspiskuva 

ompelun lähtökohdaksi. Ja sama toisinpäin.

Itse sain inspiraatiokuvikseni seuraavat.

Yksinkertaista jälleen, mutta niin mukavaa ja käytännöllistä!

Koko päivä on vietetty koulun penkissä ja sen jälkeen viuhdottu vielä paikasta toiseen. 

Kahdeksan jälkeen kun saa mukulan unilleen, on ihana vaan istua pyllähtää sohvan nurkkaan. 

Kellon hiipiessä kymmeneen kuuluu makuuhuoneesta vaimea tömähdys, 

kun tämän rouvan pää painuu tyynyyn. Unta ei tarvitse odotella,
se saavuttaa jo ennen kuin ehtii viimeisen ajatuksen ajatella valmiiksi.

Ja tiedättekös, se jokseenkin suuresti on verottanut ompeluaikaani.

Tarve saada koulukelpoista vaatetta voitti kuitenkin väsymyksen
ja tunikamittainen huppari näki päivänvalon. Vaikka mielialani ei missään nimessä synkeä ole,
on minulla ollut vastustamaton kaipuu mustia vaatteita kohtaan.
Jotenkin ne ihanan värikkäät kuosivaatteet eivät nappaa nyt yhtään,
joten vaatekaappi vaati täydennystä neutraaleilla ja mukavilla mekkosilla.

Kaavana kokeilin uusimman naisten Ottobren Everyday luxe-hupparia,
joka oli kyllä kooltaan jättimäinen. Kankaaksi löysin Nanson palatrikoon, joka on painavaa ja napakkaa neulosta. Puolivalmiina yksivärinen huppari oli tylsääkin tylsempi, mutta viime hetkellä hoksasin resorilaatikosta muva-raitaresorin ja siinähän se!
Eikös olekin ihan riittävästi jujua?

Tämän kaltaisia sääilmiöitä olen kaivannut aina, ihana takakesä! 

Mikäpä parempi, kun vaatetusta saa vähentää lisäämisen sijaan, lakanat voi kuivatella auringonpaisteessa pihalla ja kesäkengät saa hakea takaisin kaapista lämpötilan noustessa kahteenkymppiin. Voi olla vain hetkellinen ilo, mutta iso ilo kuitenkin. Tällaisesta syksystä jopa minä pystyn pitämään täydestä sydämestäni!

Lämpöisen syyspäivän etuihin kuuluu myös mahdollisuus ottaa sisävaatteista sovituskuvat pihamaan puolella, kun pienellä miehelläkään ei vilu paina. Kaukana ei varmasti ole ne päivät, jolloin valoa etsitään kissojen ja koirien kanssa, että kuvista saa edes suht kelpoisia...

Tämä setti lähti lippiksestä, kun halusin ommella Oolle paksumman pipon yksinkertaisen kesäversion tilalle ja kankaaksi valikoitui Aarrekidin Rooster. Jännittävä kangas - toisaalta omituinen kuosi, mutta kauniit värit ja jokin omanlainen viehätyksensä. Lippapipon jälkeen kangas vaati päästä paidaksi ja lopulta paita tarvitsi vielä parikseen housut. Housukangas on Noshin turkoosia farkkujerseytä (ja tuuri kävi, kun sopivan värinen vyötäröresori löytyi likellä asuvalta ompelijalta pikaisella varoitusajalla. Kiitos Anne!). Pojan vaatteiden ompelu saa kyllä jatkua vielä tovin, sillä niin iso nippu housuja ja paitoja on siirretty varastoitavaksi. Käsittämätöntä, kuinka tuo tyyppi voi virua pituutta k o k o ajan!? Nyt on kyllä kasvunvaraa setin joka osassa, josko niillä yli joulun päästäisiin...

Seuraavat ompelukset ovat jo odottelemassa leikattuina, ja saa nähdä kuinka nopeasti ne päätyvät paininjalan alle. Sen voin luvata, että tänä iltana ei hermo riitä ompeluun, kun pitää alkaa jännittämään huomisaamuista hammaslääkäriä. Huh, toivottavasti selviän sieltä ihan hyvissä ruumiin ja sielun voimissa. Toden totta, ei mikään mukavin viikon aloitus. Tosin siitä on sitten suunta vain ylöspäin!

Teille toivon roimasti miellyttävämpää uuden viikon alkua :)

Edit: Kaavat - paita/ Baby basic 92, housut/ Relaxed fit 98, pipo / Noshin lippapipokaava koko M

Vihreä Siiri ja Myyry-joustocollege huuteli kangaskaapissa pitkään, jopa niin pitkään, että kuosi alkoi pikkuisen jo kyllästyttää. Joku aika sitten kaivelin kankaan kuitenkin esiin, saksin hupparin (taas, lupasinhan niitä olevan tuloillaan...) ja kasasin sen puoleen väliin. Helteiden, kiireiden ja laiskistumisen keskellä se kuitenkin unohtui keskeneräisenä lojumaan milloin missäkin, kunnes nyt viimein otin itseäni niskasta kiinni ja surautin hupparin valmiiksi.

Kuvittelin tähän mennessä osaavani jo tehdä vetoketjullisen takin, mutta niin vain kömmähtelin ihan perusjuttuihin. Hupparia ei siis kannata tihrustaa liian tarkkaan tai kurkistella nurjalle puolelle, mutta jälleen toimii vanha, tuttu pelastus - ei tuossa vauhdissa tarkemmat detaljit erotu!

Hihoissa kävi huti, kun muistelin resoreiden olevan tarpeen. No, nyt pituutta riittää niissä vaikka apinalle, mutta eipähän jää ainakaan lyhyiksi hihoista. Samoin huppu on melko suurensuuri, vaikka sitä en kyllä suurentanut - ainoastaan muokkasin pyöreän reunan kulmikkaaksi. Kaavana tässä on Stardust koossa 92 (ob 4/13). Mainittakoon, että tein kummipojalleni myös samasta kankaasta hupparin, mutta kaiveltuani epätoivoisena tovin kuvakansioita, en löytänyt siitä yhtään otosta. Harmillinen juttu, sillä siitäkin tuli ihan kiva.

Nyt kun ensimmäinen kouluviikko alkaa olla kohta paketissa, uskallan jo haaveilla viikonlopusta.

Olisi ihana nukkua aamusta pitkään, olla rennosti perheen kanssa, ulkoilla ja ehkäpä jopa ommella jokusen tunnin. Saa nähdä mikä osa toteutuu. Joka tapauksessa, iloa loppuviikkoon!