Nyt se on takana, ensimmäinen koulupäivä. Ja voi huh, kylläpä on pää pyörällä.

Uutta asiaa tunti toisensa perään, paljon muistettavaa ja vieraita paikkoja opeteltavana. Luokkatoverit vaikuttavat kaikki tosi mukavilta, joten sen voimalla kyllä varmasti jaksaa puurtaa pitkät päivät. Ja voin kyllä sanoa, että onnea on puoliso, joka on kotiin tullessa laittanut ruuan valmiiksi ja ehtinyt lenkittää koiratkin ♥

Viikonloppuna piipahdettiin Tallinnassa ja tietenkin myös Karnaluksille piti päästä. Liekö ollut viime kerrasta liian vähän aikaa, sillä - uskokaa tai älkää - sen tavarapaljouden äärellä tuli kerrassaan ähky! Korillinen ostettavaa löytyi silti (suosittelen, mies kannattaa ottaa mukaan kärryjä työntämään, saa itse kuljeskella ilman kantamuksia); pitsejä, nappeja, neuloja, tukikangasta ja -nauhaa, värejä ja lankaa nyt äkkiseltään muisteltuna. Näillä varastoilla ja tällä ompeluvauhdilla tarvikkeet riittävät varmaan seuraavaksi viideksi vuodeksi...

Pikkuisen olen ehtinyt ommellakin, nimittäin tämän hupparisetin Oolle. Kankaana on ihanan pehmoinen Verson puodin Apteekkarin salmiakki- joustocollege, joka kuitenkin oli himppusen liian ohkaista alunperin suunnittelemaani vetoketjuhuppariin. Huppariin sopivat housut sain kasattua jämäpaloista, eikä niistä nyt ihan priimaa tullut. Pidettävät kuitenkin.

Voitte uskoa, että kuvatessa toisella meistä oli hauskaa. Arvatkaapa vain kummalla?

Hupparin kaavana Lakritsi (ob mikälie?) ja housut muokattu reilusti Summer sea (ob 3/13).

Iloa viikkoonne ♥

Kaavoista viis-blogimme elokuun teemana oli "Kerhoon/kouluun" ja sehän passasi hyvin, sillä ensi maanantaina minäkin toden totta teen paluun pulpettiin vuosien tauon jälkeen. Ompelin siis itselleni kouluun sopivan setin; simppelin mustan puseron ja tuubihuivin. 

Nyt on kyllä kovalla työllä ja tuskalla valmistettu vaate, 

vaikka lopputulos ei yksinkertaisuudessaan sitä kerrokaan. Kaiken lähtökohtana oli raglansaumojen rypytys, jota varten muokkasin hihan kaavaa logiikkani mukaisesti. Jossakin kohtaa se kuitenkin ontui kuin vanha ravihevonen, sillä lopputulemana paita pussitti joka paikasta ja hihoihin olisi mahtunut vähintään kaksi käsivartta. (Ja mainittakoon, että siihen mennessä olin jos jokusen hetken tuhrannut jo framilonin ja raitojen kohdistamisen kera...) Reippaasti rouhaisin saksien kanssa hihat irti, sillä pinna ei enää siinä vaiheessa kestänyt ratkomista. Vanhoista hihoista muotoilin alkuperäisellä kaavalla uudet ja vihdoin vaate alkoi muistuttaa paitaa. Rypytyksetkin laitoin, kun niin olin alunperin päättänyt, itsepäinen kun olen. Raitojen kohdistelut sen sijaan jäivät suosiolla odottamaan seuraavaa ompelusta. Ja kun se framilon oli valmiiksi jo saumurin vieressä, rypytinpä vielä sivusaumatkin. Huh.

Kaikki hyvä päättyy aikanaan. Niin kävi myös meidän perheen kesälomalle, harmi kyllä.

Saimme viettää lähes kuukauden Saimaan rannalla kivassa kesämökissä nauttien rantasaunasta ja mukavasta pihapiiristä. Säiden haltiakin helli koko loman ajan, ja jopa minä ikuisena auringonpalvojana jouduin vetäytymään varjon puolelle. Mikäs siinä oli ollessa, kirja kädessä samalla vahtien rantavedessä pulikoivaa pikkumiestä ja uivia koiria. Lekottelua, grillailua, kyläilyä sukulaisten tykönä, maaseutumatkailua ja muurikkalettuja, yksille festareillekin ehdittiin. 

Jopa kaltaiseni himoressailija sai hengähtää, nauttia elämästä ja keskittyä olennaiseen!

Sielu lepäsi ja mieli rentoutui ♥

Ensimmäinen vuorokausi kotona on ollut pienoinen kulttuurisokki koko perheelle,

kun pitää taas totutella sisätiloihin, koirien lenkitykseen ja siihen, ettei koko päivää voi heilua pelkissä uikkareissa. Muksukin on elänyt viime viikot niin pellossa, että kotioloihin asettuminen voi ottaa muutaman päivän... Mutta ehkä tämä tästä, rutiinit alkavat pyöriä ja uusiakin tuulia on näköpiirissä.

Viikonlopun aikana aion kuitenkin kaivella taas ompelukoneen ja saumurin kaapista, saa nähdä kuinka nokkiinsa ovat ottaneet pitkästä tauosta ;)

Helteistä viikonloppua joka tapauksessa!

Olen pari kertaa saanut kuulla hauskan, mutta hieman hämmentävän kehun.

"Nuo vaatteesi näyttävät ihan kaupasta ostetuilta, ei itse tehdyiltä".

Mikä on se suurin ero kaupasta ostetun ja itse tehdyn vaatteen välillä, noin niinkuin ulkonäöllisesti?

Millainen on itse tehty, jos se on se vähän huonompi vaihtoehto? Onko itse tehty epäsiisti tai hassun näköinen, omituisista kankaista tehty tai huonosti ommeltu?

Minulle tärkeintä omatekemissä vaatteissa on kivat kuosit ja mallit, tieto sen alkuperästä, ajatus ja haave valmiista vaatteesta sekä (yleensä) hyvä laatu. Ja tietenkin se ompelemisen ilo, niitä on vaan niin kiva tehdä. Välillä ylimääräisiäkin, kai sitä vähemmilläkin vaatteilla pärjäisi. Se, onko jokin tikkaus vähän vinksallaan tai kohdistuuko kuvio, häiritsee yleensä eniten itseä, sillä muut ei niihin huomiota kiinnitä. Ja kun tarkemmin on katsellut niitä kaupan vaatteitakin, löytyy pikkuvikoja niistä vähintään yhtä paljon kuin itse tehdyistä. 

Nämä paidat tunnistaa kyllä hyvin itse tehdyiksi. Yritys jättää bodyille kokonaan hyvästit, aiheutti suuren tarpeen ommella pojalle simppeleitä pertsoja viileisiin kesäpäiviin ja syksyä odottamaan. Kokoa harppasin seuraavaan pykälään, 92 senttisiin. Kasvunvaraa riittää, vaikka ipana hujahtaisi taas pituutta seuraavan puolen vuoden aikana (kuten nyt oli käynyt, kahdeksan senttiä lisää mittaa!).

Kaavoista viiden heinäkuun teemaksi nimettiin toiveikkaasti "Huh hellettä!".

Toive täyttyi kuin täyttyikin ja kesäkolttu tuli tarpeeseen. Simppeli perusmekko pienillä jujuilla.

Olipa kuulkaa vaikea tehtävä valita jokin miesten vaateinhotus ja toteuttaa se hyvännäköisenä versiona!

Sellaisen ohjeistuksen Julia kuitenkin meille heitti Kaavoista viis-blogin heinäkuun haasteeseen. Varsinaista inhotusta en tähän hätään löytänyt (tai no, löysin montakin, mutta en mitään toteutuskelpoista...), mutta miesten neuletakkeja kohtaan olen aina ollut jokseenkin skeptinen. Miehenikin viihtyy paremmin huppareissa, joten pappatakki on hyvä lisä garderoobiin.

Materiaalina joustocollari ja farkkujersey, kaavan pohjalla Ob 6/13 Old skool. 

Tarkemmat speksit Kaavoista viis- blogin puolella :)

Pikkuveli on se, jonka kanssa katsottiin muumivideoita kerta toisensa jälkeen.

Pikkuveli on se, joka joutui juoksemaan keppihevosen kanssa, kun minä olin ratsastuksenopettaja.

Pikkuveli on se, jonka kanssa minulla oli yhteinen lapsuus.

Pikkuveljen kanssa pelataan lautapelejä ja luetaan Mauri Kunnaksia vieläkin.

Pikkuveli on usein välillä hölmö ja ärsyttävä. Siitä huolimatta pikkuveli on hurjan tärkeä.

Pikkuveli on aikuisenakin se, jonka puolesta isosisko on aina vähän huolissaan.

Ja nyt pikkuveljestä on tullut isä.

Veli sai puolisonsa kanssa reilu kuukausi sitten pienen pojan,

joka näyttää ihan äidiltään, mutta jossa on silti tosi paljon samaa kuin omassa pojassani.

Suloinen pieni tyyppi, kilttikin vielä kaiken lisäksi. 

Ristiäisiä vietetään tänään ja lahjukseksi surruuttelin nipun pikkuisia vaatteita.

Alkoi jo epätoivo iskeä, eikö sade lakkaan ollenkaan.

Mutta lakkasi se, ja pääsin ulkoiluttamaan uusia toppejani.

Hyvin tarkeni eilen Tykkimäessä käydä lampaita ja muita silittelemässä :)

Jos jonkin asian voisin helposti ompelun saralla oppia,

toivoisin sen olevan taito hyötykäyttää kaikki kankaat kokonaan.

Useampi laatikko pursuaa isompaa ja pienempää tilkkua ja jokin apu piti keksiä.

Tilkkupeitto olisi ollut kyllä aivan ihana, mutta tahto saada kangaslaatikon kansi kiinni heti, 

pakotti yksinkertaisempiin toimenpiteisiin. Hurja määrä ympyröitä ja surrur kiinni saumurilla!

Kesto"vanulappuja" kertyi rapiat sata kappaletta. Nyt voipi huoletta naamaa putsailla

taas yhden pienenpienen askeleen ekologisempana ;)

Isommista paloista tuli rättejä.