 |
Kirjoitin pari viikkoa sitten instaan, että arki tuntuu välillä olevan kuin iso musta aukko, joka imaisee syöveireihinsä ilman toivoakaan ulospääsystä. Ihailen suuresti niitä oman elämänsä sankareita, jotka ruuhkavuosien kiihkeimmässäkin vaiheessa jaksavat hehkuttaa tavallisen arjen autuutta ja ihanuutta. Katselen kateellisena instastoryja, joissa nämä superihmiset tavallisena tiistaina tarjoilevat lapsilleen itse kasvatetuista bataateista tehtyä keittoa (ja lapsensa sen vinkumatta syövät!) samalla kun vetäisevät mindfullneshenkisen joogaharjoitteen, ohimennessään remontoivat kylpyhuoneen, kuvaavat hassunhauskan tanssivideon reelseihin, hoitavat parisuhteensa kukoistamaan ja vielä tekevät täyden päivän palkkatöitä siihen päälle. Tuijotan näitä someihmeitä itse paistaen teollisia kalapuikkoja, kiljuen lapsille tuhannetta kertaa siitä, että likaiset vaatteet on ihan luvallista viedä suoraan pyykkikoriin ja kiskoen valmiiksi jo kenkiä jalkaan, kun taas on joku kyytiä vailla.
Kyllä minä ainakin vaihtaisin tasapaksun ja kiireen sävyttämän arjen koska vaan loman aurinkoisen hitaisiin aamuihin ja loputtoman pitkiin iltoihin; vapaa-aikaan, jonka mittavat tunnit täyttäisin riemua ja nautintoa tuottavilla, itse valitsemillani asioilla; pitkiin päiviin yhdessä perheen ja ystävien kanssa; luksushemmotteluun kurkkusiivut silmillä sekä glitterin kiillottamaan juhlahumuun, joka nostaa hymyn ja skumppalasin huulille, viirinauhat kattoon ja ilmapallot kohti korkeuksia. Etkö sinä tekisi niin?
Huomaan lisääntyvän pimeyden tekevän harmaasta vieläkin harmaampaa ja päässäni soi aamuisin repeatilla Antti Tuiskun "Rahan takii". Todellakin, pakko on twerkkaa, jotta saa lapsille goretexii... Sitten lapsi uusissa goretexeissaan pelaa välkällä vähän jalkapalloa ja kappas, johan niissä on reikä. Loppusyksyn aika käynnistää elämässäni aina jonkinlaisen "päiväni murmelina"-vaiheen, jolloin kelana toistuu vuorokausi toisensa perään ja ainoan eron tuo arvuuttelu siitä, kenen nenä tänään vuotaa ja minkä verran. Lohtua tuovat whatsapp-viesteissä toistuvat hikeä pukkaavat - , kasvonsa kätkevät - ja itkunauruemojit, jotka kertovat, etten ole tässäkään elämänvaiheessa yksin, vaan tuntemukseni ovat melko universaaleja.
Huh, jopas oli vuodatus! Ja ihan ohi oikean aiheen, joka oli se, että hei olen ommellut. Paljonkin, mutta tässä nyt muutama mekkotyyppinen vaate. Nämä ilahduttavat omalta osaltaan pimeänä arkiaamuna, kun vaatehuoneen himmeässä valossa kiskon kolttua päälleni. Perustunikamekko on Nappinjan trikoota pienellä geometrisellä kuviolla ja taskut antavat mekolla käytännöllistä lisäarvoa. Kukkakangas on Mieli designin ihanuus ja mekko tehty Ommellisen solmutunikan kaavalla. Kolmas, oma suosikkini, on Aarrelabelin (vai Aarteen? Aarren?) Dot-kankaasta tehty mekko, jonka pohjana käytin Kaavastudio Ainoan Hertta-kaavaa. Tätä kangasta vaalin aarteenani pari vuotta, mutta nyt viimein uskalsin siitä mekon tehdä.
Ihanaa, jos löysit tänne blogiin asti ja luit vuodatuksenikin ♥ Olisi kiva kuulla, tunnistatko itsessäsi samoja fiiliksiä tai mikä on Sinun suurin oivallus arjen kesyttämiseen? Vai oletko Sinä juuri se, ketä tunnustin kadehtivani :D
Lämmintä ja lempeää viikonloppua just Siulle ♥
Hei Hanna! Oli niin hyvä kirjoitus ja ihanat mekot. Minäkin kuulun niihin ihmisiin jotka elävät valosta. Syksy on samaa puurtamista harmaassa säässä. Onneksi ei tarvitse lähteä enää töihin. Nyt arkea on hyvä kirja, tapaamiset ystävien kanssa ja pitkät lounaat.Marraskuu on kuukausista pahin täytyy vaan hakea jostain piristystä.Terveisin ETA
VastaaPoistaKiitos ETA ♥ Kuulostaa ihanalta sinun arkesi :D Marraskuu on pitkä ja harmaa, onneksi kohta joulu tuo säihkettä elämään!
PoistaToisen mekon jo instassa kehuinkin vaan ovat nämä toisetkin kauniita. Ja niin hyvin istuvat sulle. Olet taitava, olet siis löytänyt hyvän(t) kaavat, joilla saat just sun kropalle hyvät vaatteet. Kengätkin on piste iin päälle.
VastaaPoistaHmm, olen vahvasti sitä mieltä, että ne kaikki hienot postaukset joita "kaihola luet" ovat vain silmänlumetta. Postaus on vain saatu näyttämään hyvältä ja kiireettömältä ja siltä, että kaikkea kivaa ehtii tekemään. Ei se niin ole: moni kakku päältä kaunis, kuten sanotaan.
Mun blogikirjoituksista monet on saaneet kuvan, että menen ja teen ihan koko ajan kaikkea, aina jotain mukavaa. Tänään leivoin pari piirakkaa aikani kuluksi kun muutakaan tekemistä ei ollut, ja ihan ite joudun ne syömäänkin. Mutta totuus on se, että elämäni on todella tylsää ja yksinäistä nykyään. Ihan tekemällä tein asiaa edellisviikolla Hämeenlinnaan kun muuten olis seinät kaatuneet ja home tullut korvista. Lokakuussa tapasin alkukuusta yhden tutun ja loppukuusta olin lounaalla ystävän kanssa jonka olin viimeksi tavannut monta vuotta sitten.
No juu, ei nyt ollut tarkoitus mitään purkausta kirjoittaa mutta ihan vaan esimerkiksi miten yksi tai kaksi postausta antaa ihan väärän kuvan henkilön oikeasta elämästä. Nauti perheestäsi, ompelusta ja ulkoilusta koirien kanssa. Kyllä sulla ilmeisesti ihan kiva tavallinen elämä.
Kiitos pitkästä kommentistasi KristiinaS ♥ Olet niin oikeassa, kyllähän nuo järjellä tiedän minäkin. Somen mahti on pelottava ja antaa ymmärtää vain sen, mitä kukakin tahtoo esiin nostaa. Ja kyllä, elämäni on juurikin ihan kivan tavallinen :D Tuntuu välillä tylsältä, mutta toisaalta myös vallan ihanalta ilman turhaa draamaa. Toivottavasti Sinäkin löydät päiviisi ihania asioita ja seuraa niin toivoessasi ♥
PoistaTaisi tulla kommenttini anonyyminä? Noh, KristiinaS / Stina Sallstrom kirjoitti pitkän vuodatuksen.
VastaaPoistaSyksy on kyllä ollut aikamoinen. Viikko ollaan oltu terveinä, ja siitäkin ilosta on jo pari viikkoa. Jospa taas pikkuhiljaa hellittäisi.
VastaaPoistaKauniita mekkoja olet ommellut, ja ne sopivat tosi kauniisti sinulle. :) Minulle on tänä syksynä tuonut iloa suloinen pikkumuru, joka täytti juuri vuoden, ja lämmin merinovilla, jota olen viimeinkin raaskinut ommella myös ihan itselleni. Someen en mitään kuvia saakaan, ja arki on aika yksinäistä omien flunssien kera. Onneksi voi edes soitella ystäville, vaikkei se tapaamisia korvaakaan. Useamman lapsen harrastusrumbassa riittää myös puuhaa lähes joka illalle, ja on kiva seurata lasten kasvua ja kehitystä. <3