Loimuneule Lite ja mietteitä värien valinnasta









 Värien voima on yksi niistä asioista, minkä kanssa saa olla vastakkain käsitöitä tehdessä. Omat lempivärit ja mieltymykset vaikuttavat varmasti eniten valintoihin, mutta eri asia on, miltä nuo lempparit näyttävät yhdessä. Upeankin työn mahtavuutta latistaa keskenään riitelevät tai toisiinsa hukkuvat sävyt. Sama toimii toiseen suuntaan; yhteen sopivat tai toimivan kontrastin synnyttävät sävyt tukevat toinen toistaan ja  sytyttävät vaatteen eloon! 

Itse suosin usein vastavärejä sopivassa suhteessa tai valitsen tehostevärin, minkä poimin kankaan sävymaailmasta. Musta ja valkoinen on lyömätön pari, harmaan kanssa taas toimii mikä tahansa. Tehosteena suosikkejani ovat jo vuosia olleet pinkki, keltainen, petrooli ja  minttu, joiden rinnalle tänä vuonna on hiipinyt myös laventeli. Yleensä katson sitä, että värit näyttävät rinnakkain olevan toimivassa harmoniassa ja sen takia esimerkiksi lankojen valitseminen on netistä ihan toivoton tehtävä.  Samalla värillä on usein lukuisia eri sävyjä, jotka taittavat viileään tai lämpöiseen - ja sepä tekeekin asiasta jälleen kiintoisamman... 

Neuleissa värien valinta on mielestäni ehdottomasti se vaikein kohta. Vaihtoehtoja ja yhdistelmiä on mahdoton määrä, ja monesti niitä on hankala edes mielessään hahmottaa. En yleensä kopioi suoraan näkemiäni väriyhdistelmiä muiden neuleista, mutta saatan poimia inspiraatiota ja soveltaa sellaista, mikä miellyttää omaa silmää. Ja hei vinkki: kun kirjoittaa Pinterestiin "colour palette pink" (vaihda väriksi haluamasi), näet kuvina pitkän listan ehdotuksia yhteen sopivista comboista!

Olen pitänyt vahvuutenani sitä, että osaan yhdistellä värejä taiten, mutta tämän villiksen kohdalla oli usko loppua! Ostin alkusyksystä pinkin, viljan keltaisen ja poltetun oranssin väriset lankakerät, koska ne näyttivät vierekkäin aivan ihanalta yhdistelmältä. Yhdistin kirkkaat sävyt turvalliseen harmaaseen ja aloin neuloa paitaa Novitan Kaarrokeneuleet-lehdestä löytyvällä Agneta-paidan ohjeella. Olin tehnyt vastaavan jo kesällä hempeämmissä sävyissä lahjaksi ja nyt halusin jotain räväkämpää. Päästyäni neuleessa hihojen kuvioihin, tajusin, ettei yhdistelmä kerta kaikkiaan toimi. Ihan järkky värioksennus, jonka pulma oli se, että värit eivät olleet kuviossa pohjaväriä vasten, vaan sekoittuivat liikaa. 

Ei muuta kuin purkuun siis. Siinä vaiheessa koko Agneta alkoi tökkiä ja äkkipikaistuksissani ostin vastaan tulleen Villahullun Loimuneuleen ohjeen. Kuvioväritkään eivät enää tuntuneet yhtään puhuttelevilta ja pitkällisen hiulaamisen jälkeen jäljelle jäi ainoastaan oranssi. Lopputuloksen suhteen en nyt ole ihan varma mielipiteestäni. Istuvuus on oikein hyvä lisättyjen kerrosten kanssa ja kuvion graafisuus miellyttää. Värit sen sijaan eivät ihan täysin vakuuta, vaikka oranssi tukkaan sopiikin. Retki- ja ulkoilupaidaksi tämä sopii kuitenkin erinomaisesti. Loimuneuleen ohjeen laitan talteen, sillä tällä ohjeella voisin kyllä ilomielin neuloa toisenkin paidan.

Onko Sinulla jotkut tietyt värit, joita suosit? Miten teet värivalinnat?

Kivaa tulevaa viikkoa just Siulle, toivottavasti tämän viikonlopun auringonsäteet antoivat iloa ♥

Mekkoja syksyyn ja arjen tuskaa







Kirjoitin pari viikkoa sitten instaan, että arki tuntuu välillä olevan kuin iso musta aukko, joka imaisee syöveireihinsä ilman toivoakaan ulospääsystä. Ihailen suuresti niitä oman elämänsä sankareita, jotka ruuhkavuosien kiihkeimmässäkin vaiheessa jaksavat hehkuttaa tavallisen arjen autuutta ja ihanuutta. Katselen kateellisena instastoryja, joissa nämä superihmiset tavallisena tiistaina tarjoilevat lapsilleen itse kasvatetuista bataateista tehtyä keittoa (ja lapsensa sen vinkumatta syövät!) samalla kun vetäisevät mindfullneshenkisen joogaharjoitteen, ohimennessään remontoivat kylpyhuoneen,  kuvaavat hassunhauskan tanssivideon reelseihin, hoitavat parisuhteensa kukoistamaan ja vielä tekevät täyden päivän palkkatöitä siihen päälle. Tuijotan näitä someihmeitä itse paistaen teollisia kalapuikkoja, kiljuen lapsille tuhannetta kertaa siitä, että likaiset vaatteet on ihan luvallista viedä suoraan pyykkikoriin ja kiskoen valmiiksi jo kenkiä jalkaan, kun taas on joku kyytiä vailla. 

Kyllä minä ainakin vaihtaisin tasapaksun ja kiireen sävyttämän arjen koska vaan loman aurinkoisen hitaisiin aamuihin ja loputtoman pitkiin iltoihin; vapaa-aikaan, jonka mittavat tunnit täyttäisin riemua ja nautintoa tuottavilla, itse valitsemillani asioilla; pitkiin päiviin yhdessä perheen ja ystävien kanssa; luksushemmotteluun kurkkusiivut silmillä  sekä glitterin kiillottamaan juhlahumuun, joka nostaa hymyn ja skumppalasin huulille, viirinauhat kattoon ja  ilmapallot kohti korkeuksia. Etkö sinä tekisi niin? 

Huomaan lisääntyvän pimeyden tekevän harmaasta vieläkin harmaampaa ja päässäni soi aamuisin repeatilla Antti Tuiskun "Rahan takii". Todellakin, pakko on twerkkaa, jotta saa lapsille goretexii...  Sitten lapsi uusissa goretexeissaan pelaa välkällä vähän jalkapalloa ja kappas, johan niissä on reikä. Loppusyksyn aika käynnistää elämässäni aina jonkinlaisen "päiväni murmelina"-vaiheen, jolloin kelana toistuu vuorokausi toisensa perään ja ainoan eron tuo arvuuttelu siitä, kenen nenä tänään vuotaa ja minkä verran. Lohtua tuovat whatsapp-viesteissä toistuvat hikeä pukkaavat - , kasvonsa kätkevät - ja itkunauruemojit, jotka kertovat, etten ole tässäkään elämänvaiheessa yksin, vaan tuntemukseni ovat melko universaaleja.

Huh, jopas oli vuodatus! Ja ihan ohi oikean aiheen, joka oli se, että hei olen ommellut. Paljonkin, mutta tässä nyt muutama mekkotyyppinen vaate. Nämä ilahduttavat omalta osaltaan pimeänä arkiaamuna, kun vaatehuoneen himmeässä valossa kiskon kolttua päälleni. Perustunikamekko on Nappinjan trikoota pienellä geometrisellä kuviolla ja taskut antavat mekolla käytännöllistä lisäarvoa. Kukkakangas on Mieli designin ihanuus ja mekko tehty Ommellisen solmutunikan kaavalla. Kolmas, oma suosikkini, on Aarrelabelin (vai Aarteen? Aarren?) Dot-kankaasta tehty mekko, jonka pohjana käytin Kaavastudio Ainoan Hertta-kaavaa. Tätä kangasta vaalin aarteenani pari vuotta, mutta nyt viimein uskalsin siitä mekon tehdä. 

Ihanaa, jos löysit tänne blogiin asti ja luit vuodatuksenikin ♥ Olisi kiva kuulla, tunnistatko itsessäsi samoja fiiliksiä tai mikä on Sinun suurin oivallus arjen kesyttämiseen? Vai oletko Sinä juuri se, ketä tunnustin kadehtivani :D

Lämmintä ja lempeää viikonloppua just Siulle ♥