Toivehupparit lapsille












Ompelukoneeni ovat vuodenvaihteen jälkeen olleet vähällä käytöllä. Lapsilla tuntuu perusvaatetta olevan melko lailla omiksi tarpeiksi ennen seuraavia kasvupyrähdyksiä. Omiin vaatteisiini minulla olisi useampikin houkutteleva kaava, mutta kankaiden valinta tuntuu tuskaisalta. Mikään kuosi ei huuda nimeäni eikä pelkkä musta houkuta. Ennemminkin olen silmäillyt omaa vaatekaappiani sillä silmällä, mitkä ommelluista vaatteista ovat niitä, mitkä toistuvasti päätyvät päälleni ja mitkä taas jäävät kaappiin. Siltä pohjalta olen sitten yrittänyt luoda ompelusuunnitelmaa. Ehkäpä pieni tyylin murros on meneillään ja koen sen ihan tervetulleena. Liekö somessa näkemäni muoti, kertyvä ikä, arjen vaateet  vai kaikki yhdessä, mutta kevääksi on kyllä jotain uutta ommeltava!

Näihin huppareihin toiveet tulivat suoraan lapsilta itseltään ja todellakin tartuin niihin. Etenkin meidän koululainen on niin urheiluvaatteiden perään, että ihanaa, kun äidin tekemät pertsatkin kelpaavat Adidasten rinnalla. Poika kaiveli haicollegen itse Eurokankaan palalaarista ja tilasi siitä samanlaisen hupparin kuin aiemmin tekemäni ovat olleet. Kaavana on tietenkin LillaLumin Jasu, suosikkihupparikaavani hoikalle pojalle. Nyt on kokona jo 146 cm! Tuntuu hurjalta ommella jo tuossa koossa. Joku ehkä muistaa ensimmäiset blogivuoteni, kun samaiselle poikaselle ompelin koossa 74 cm ♥ ( Olisipa muuten kiva kuulla, onko ruudun toisella puolella joku, joka on alusta asti seurannut kässätaivaltani? )

Tinttara taas antoi itse tarkat speksit siitä millaisen hupparin hän halusi. Piti olla lyhyt ja olkapäillä "viivoja", värinä liila kuten kaverillansa. Ihana laventeli jc löytyi valmiiksi kaapistani ja kaavan yhdistelin Ottobren paitakaavoista muokkaamalla. Hihan puhvituksen piirsin itse halkaisemalla, levittämällä ja korottamalla hihan yläosaa. Pituudestakin pääsimme kompromissiin, kun tylsimyksenä en suostunut napamittaista paitaa tekemään. Nyt napa saattaa vilahtaa, jos kädet nostaa ihan ylös... Yksivärisessä hupparissa pisteenä iin päällä ovat kultaiset ompelumerkit; Ommelkuplan yksisarvinen koristeena edessä ja oma nimikkomerkkini signeerauksena takahelmassa.  En muuten lakkaa hehkuttamasta noita omalla nimellä ja/tai logolla varustettuja nahkapaperimerkkejä, jotka kesällä sain silloiselta Datanorpalta, jonka päivitetty nimi on Kainor. Merkit ovat kestäneet pesuja vaatteissa hyvin ja tykkään merkkien ulkonäöstä tosi paljon!

Millaisia vaatteita teidän kouluikäiset pitävät? 
Reipasta loppuviikkoa just Siulle ♥

 

Magnolia bloom - villapaita





Onko nyt hyvä hetki kiljua, että riittää jo lumen tulo? Onko ok olla aivan kypsä siihen, että pikkuinen autoni pyörii sohjossa aamuisin, kun tiet ovat vielä auraamatta? Voiko ahdistua kevyesti siitä, ettei ikkunasta näy kuin jäätävä lumivuori? Talvi alkoi jo saada minua puolelleen perheen yhteisten talviharrasteiden ja silmiä hivelevän huurteisen kauneuden ansiosta, mutta nyt kyllä palaan alkuperäiseen kantaani. Kevät tule jo, mielellään vauhdikkaasti vielä!

Jos tästä talvisäästä jotain iloa saan, niin ehdottamasti sen, että voi käyttää villapaitoja. Tämä Magnolia bloom- villis on kertakaikkisen ihana, mutta tosi lämmin! Ihastuin malliin ensinäkemälläni ja aloin suunnitella omaa toteutusta heti ohjeen saatuani. Minua viehättivät suuresti nuo pienet pompulat kaarrokkeessa, joilla yksinkertaiseen malliin on saatu uniikki ilme.  Ohjeen on tehnyt Camilla Vad ja se on ostettavissa Ravelryn kautta. 

Ohjeessa on suositeltu käyttämään kaksinkertaista ohutta villalankaa sekä kaksinkertaista mohairlankaa, yhteensä siis nelinkertaista lankaa. Luin monen neuloneen oman versionsa suoraan Dropsin Airista ja sekin olisi varmaan ollut ok. Päädyin kuitenkin omien langanvahvuuslaskelmieni perusteella ostamaan New Cedro-villalankaa ja yhdistämään sen Dropsin Brushed  alpaca silk-lankaan. Näin sain toivomani pörröisyyden paitaan ja muutenkin yhdistelmä oli mukava tuntumaltaan. Neuloin ohjeesta poiketen paidan 6 mm puikoilla. Tein mallitilkunkin, mutta en saanut sitä täsmäämään, joten annoin vaan mennä. Lankaa minulla kului New cedroa vajaa kahdeksan kerää (noin 400 g) ja alpakkahöttöä reilu kuusi kerää (noin 150 g). 

Paidasta tuli erinomaisen sopiva siitä huolimatta (tai sen takia), että koko ei mennyt tällä kertaa ohjeen mukaan, Neuloin L-koon mukaan, mutta valmis paita on ohjetta reilut 20 cm kapeampi rinnan ympärykseltään.  Koska tämä paita neulottiin ylhäältä alaspäin, oli sitä mahdollista sovittaa matkan varrella ja vertasin kokoa myös aiemmin neulomiini sopiviin paitoihin. Pituutta lisäsin reilusti ohjetta enemmän, koska tykkään siitä enemmän näin. Toki tajusin sen vasta pääteltyäni paidan hihoineen ja helmoineen, joten purkuhommilta ei tälläkään kertaa vältytty. Muuten paita oli helppo ja suhteellisen nopea neuloa. 

Tästä mallista on ohje myös ohuemmalle langalle sekä erikseen villatakki, joita kävin jo Ravelryssä kurkkimassa. Saa siis nähdä tekisinkö jossain vaiheessa toisen samanlaisen vai etsinkö jotain muuta. Hurmaavan houkuttavia neulemalleja on niin monia! 

Mitäs sinulla on puikoilla tai haaveissa seuraavaksi? Lumisia talvipäiviä just Siulle ♥