Mikä siinä sitten oli niin ihmeellistä? Uskomaton tunne vapaudesta ja siitä, että elämä voi viimein alkaa taas olla entisellään ♥ Oli ihmisiä ympärillä ja lähellä, oli naurua ja ilmassa väreilevää odotusta. Oli mahan pohjassa jymisevä basso ja kajareitten pauhu, oli livemusiikin riemu ja ilmassa heiluvia käsiä. Oli rytmi, joka pakotti liikkumaan mukana ja tunteen suuruudesta kirpoavat kylmät väreet. Mikä valtava voima voikaan olla ihmisjoukolla ja musiikilla, joka tuntuu kehossa asti. Tuota tunnetta en ollut edes tajunnut kaipaavani niin kovasti, ennen kuin sain jälleen kokea sen! 

Keikkavaatteenani ei suinkaan ollut kuvissa näkyvä mekko (vaan itse asiassa tämä), mutta esittelenpä tämän koltun nyt kuitenkin. Leopardipilkullinen viskoosi kiljui nimeäni jo pari vuotta sitten Eurokankaan palalaarissa odottaen hetkeä, jolloin opettelen ompelemaan itsellenikin joustamattomista kankaista. Nyt päätin antaa Tilly and the buttonsin Lotta dress- kaavalle toisen tilaisuuden ja tehdä itselleni mekon syyspäiviä ajatellen. Aiemman Lotta- mekon tein kesällä (klik) ja jouduin muokkaamaan mekkoa ompeluvaiheessa ihan tosi paljon. Lopputulos oli silloin kuitenkin kiva ja sain vaatteen asettumaan hyvin. En tiedä mikä tässä nyt tökki erityisesti, mutta muokkaamisesta huolimatta tämä mekko jäi aika tätimäiseksi. Hihoja lyhensin reilusti ja kavensin yläosan pussitusta, lisäsin valenappilistan ja helman runsaudesta poistin reilusti, mutta en silti osannut toistaa edellisen kerran onnistumistani. Tykkään kuitenkin kuosista sekä väristä ja totesin mekon epäkohdistaan huolimatta olevan varsin käypänen villatakin kanssa. Mitä mieltä Sinä olet, miten muokkaisit mekkoani?

Voimauttavia hetkiä ja iloa lokakuulle ♥