Olen jokseenkin levotonta ihmistyyppiä. Minulla on aina monta rautaa tulessa ja ajatukset surraavat usein ylinopeudella. Havaitsen ympärilläni koko ajan kaikkea kiinnostavaa ja uusia ideoita syntyy enemmän kuin on mahdollista toteuttaa. Hetkeen asettuminen on vaikeaa, sillä rakastan tulevan suunnittelemista ja mieli hyppää mielellään siihen mitä voisi olla, sen sijaan, että keskittyisi siihen mitä on. Arjessa tuntuu monesti, että ympärillä on liikaa kaikkea mikä vaatii huomiota yhtä aikaa.

Pääsin elämäni ensimmäistä kertaa kiipeämään tunturille vuosi sitten ja tänä kesänä uudestaan jo muutamalle uudelle tunturille. Olin kerta kaikkisen hämmentynyt siitä onnen ja rauhan tunteesta, mitä huipulle päästessäni koin. Ympärillä avautuva tila, tyhjyys, vapaus ja kesytön luonto irroittivat minut hetkessä oman pääni sisäisestä vilinästä. Pystyin unohtamaan hetkeksi kaikki minuun kohdistuvat odotukset ja turhan kiireen tunnun. Elämä on normaalisti niin täyttä (olen toki kiitollinen siitä ♥), että sen vastapainona kaipaan ympärilleni ilmaa, avaruutta ja sitä, että ainut ääni korvissani on tuulen humina. Hoksasin, että juuri samasta syystä rakastan myös sup-lautailua, sillä siinäkin käsillä on sama tilan ja vapauden tuntu. Kyseessä on paljon, paljon enemmän kuin pelkkä nätti maisema.

Tuntureille kavutessa villapaita on ollut ihan paras vaate! Se on lämmin hiostamatta, suojaa viimalta ja pysyy kuivan tuntuisena jopa pienessä sateessa. Tällä reissulla minulla oli mukanani pitkin kevättä neulomani Telja. Ohjeen on tehnyt Jennifer Steingass ja ostin se Ravelryn kautta. Teljassa ihastuin sen kauniiseen kaarrokekuvioon ja halusin sellaisen ohjeen, jossa takakappale on korotettu. Tavallisesti islantilaisissa neuleissa etu- ja takakappale ovat symmetrisiä, mutta minusta se tuntuu päällä vähän ahdistavalta noustessaan kaulalle. Valitsin langaksi vanhan kunnon 7 veljestä, sillä löysin siitä täydellisen sävyisen munakoison violetin ja okran keltaisen. Pinkki ja harmaa arpoutuivat kotoa löytyvistä jämäkeristä. Värikombo tuntuu hyvin omalta ja materiaalien hintakin jäi varsin edulliseksi.

Neulomisessa alkuun pääseminen kesti kauan, sillä arvoin kokoa suhteessa käyttämääni lankaan ja aiemmin neulomaani Riddariin, mikä istuu hyvin. Valitsinkin mittataulukkoa pienemmän koon ja vertailin neuloessa kappaleita sopivan kokoiseen paitaan. Teljaa tehdessä opettelin neulomaan lyhennettyjä kerroksia, joilla saatiin paitaa niskasta korkeammaksi. Hihat liitin helmaan siten, että etuosaan jäi takaosaa enemmän silmukoita, koska edessä tarvitaan luonnollisesti tilaa enemmän. Kaiken muun kikkailun lisäksi jouduin purkamaan toisen hihan kokonaan, sillä siinä käyttämäni lanka olikin eri värierää kuin muu paita. Lopulta valmis villapaita on kuitenkin ihan älyttömän ihana ja juuri sopiva! Harmi vaan, että samanlaista osaan tuskin neuloa uudestaan, sillä tuossa on niin paljon muutoksia enkä tietenkään kirjannut silmukoita muistiin.

Onko Sinulla villapaitaa käytössäsi? Entäpä mikä on Sinun mielenmaisemasi? Nautitko enemmän metsän vehreydestä, kaupungin huiskeesta, avarista yläilmoista vai jostain ihan muusta?

Nyt lähden taas suppailemaan, viimeiset lomapäivät käsillä!