Vanhemmuus tuntuu välillä ihan hirveän ristiriitaiselta. Vaikka olet kuinka päättänyt, että teillä syödään terveellistä ruokaa, kurvaat ipanat takapenkillä mäkkärin autokaistalle. Odotat koko päivän rauhallista yksinolon hetkeä ja lasten lähtiessä kavereilleen, pyörit ihan orpona kotona keksimättä mihin tarttuisi. Julistat topakasti, että meidän muksuille pitää kelvata ne vaatteet mitä kaapista löytyy, mutta löydät itsesi hamstraamasta alennuksesta adduverkkareita, koska lapsi kertoo käyttävänsä vain niitä. Vannot pitäväsi tiukasti pelien ja leffojen ikärajoista kiinni, kunnes lataat Among ussin, koska se on lapsen kaikilla kavereillakin. Tavoittelet sitä, että nukkumaan käydessä koti on aina siivottu uutta päivää varten, mutta pääsi tyynyyn painaessasi voit nähdä villakoirien pyörivän nurkassa. Hätistelet kimpussasi roikkuvia lapsia omiin puuhiinsa, mutta illalla seisot katselemassa nukkuvia kullannuppuja ja kyynel silmässä haluaisit pysäyttää ajan.  Ja pahin kaikista on se, kun pokkana väität, että toimit todellakin eri tavoin kuin omat vanhempasi, mutta yhtäkkiä kuulet omasta suustasi ihan samoja fraaseja, joita inhosit äitisi sanomana.

Tuntuu, että vanhemmuudelle on tänä päivänä valtavasti ulkoisia odotuksia ja suohon karahtaa helposti, jos ne muuttuvat myös omiksi sisäisiksi odotuksiksi. Olen innokas kasvatusgurujen ja muiden lasten hyvinvoinnin ammattilaisten kirjoittamien artikkelien ja muiden julkaisujen lukija ja innostun niistä helposti. Juuri näin minäkin teen, juuri näin minä haluaisin tehdä ja juuri näin minun pitäisi tehdä! Hirveän paljon on mielessäni hienoja aatteita ja aikeita, mutta arjessa ainakin minun on pakko myöntää, ettei kaikkeen vaan millään kykene. Joskus (tai aika useinkin) on ihan ok vetää rimaa sopivasti alemmas ja tehdä elämästä helpompaa. Koska silloin, kun elämä on helpompaa, on pinna pidempi ja mutsi kivempi, eikö vaan. Eräänä päivänä, kun oma äitisuoritus tuntui erityisen heikkotasoiselta, mietin itselleni vanhemmuuden periaatteet, joista pidän aina kiinni; hampaat pestään aamuin illoin, purkillinen kirsikkatomaatteja menee salaatista, kalsarit vaihdetaan joka ilta, pyydetään tarvittaessa anteeksi ja joka päivä kerrotaan, että rakastetaan. Muusta voi tarvittaessa joustaa ja jos näitä noudattaa, ei voi ihan metsään mennä. Toisella kertaa voi sitten huolehtia taas lautasmallista, pölyttömästä kirjahyllystä, yhteen sopivista vaatteista ja pedagogisesti perustelluista kännykkäpeleistä.

Ompelin ekaluokkalaiselle taas vähän pidemmillä hihoilla varustettuja paitoja. Eläinkuosit miellyttivät meitä molempia, loput vain lasta.  Siinä kohtaa koin tärkeämmäksi joustaa omista mielipiteistä ja tehdä sellaisia vaatteita, mitä tuo ihana tyyppi tahtoo. Savannitrikoo on Lalian, karhut Verson puodin ja pelikuosit Kimmiltä. Among us- silityskuvalla varustettu paita takasi ekstrapisteet minulle ja lisätilauksen vastaavista paidoista. Näissä paidoissa ei kikkailtu yhtikäs yhtään, sillä poika ei tahtonut taskuja tai muita lisukkeita. Kaavana on edelleen ikivanha Ottobren Special edition, joka on meillä sopivan kapoisa malliltaan.