Kun Tinttara kuuli, että pari kaveria aloittaa kesän ajaksi jalkapallon harrastamisen, innostui hän itsekin. En olisi arvannut, että tanssitytöstä kuoriutuu futari, mutta niin vain treeneissä on kirmannut iloinen ipana. Paitsi tänään! Vettä satoi pystyyn ja poikittain, lämpötila oli jäätävä ja lenkkarit kastuivat lammikoissa. Autoon päästyään neiti kiljui kurkku suorana, että miten kukaan aikuinen voi olla niin tyhmä, että vie lapsen ulos treenaamaan tässä säässä. Lasten suusta se totuus tulee... Onneksi siinä vaiheessa, kun päällä oli taas kuivat vaatteet ja höyryävä kaakaomuki nenän edessä, alkoi hymy taas irrota ja Tinttara suunnitteli jo seuraavan viikon treenejä uuden pallon kanssa.

Niillä kerroilla, kun sää on vähän inhimillisempi, Tinttara saa pukea treeneihin päälleen ompelemani verkkaripuvun. Sain kokeiltavakseni Ommelkuplan uuden Pehmis- verkkapukukaavan, johon kuuluvat takki sekä housut ja kokoskaala on  reilu 74 - 170 cm. Housuissa vaihtoehtona on kaksi lahkeen leveyttä ja takin voi tehdä hupulla tai resorikauluksella. Ompelin Tinttaralle puvun koossa 110, kapeilla lahkeilla ja takin hupun kera. Pituudet otin kuitenkin koossa 116, jotta ihana puku menisi pidempään. Kaava on minusta tosi hyvän mallinen, kivasti istuva sekä rento. Housut on superhelppo ommella, etenkin jos skippaa taskut, kuten itse tein. Takissa jouduin vaivaamaan päätäni enemmän, etenkin kun tahdoin piilottaa niskan saumat. Onneksi apua löytyi Ommelkuplan kuvallisista ompeluohjeista, joita seuraamalla sivutaskutkin sai upotettua näppärästi takin sivusaumoihin.

Ja tuo ihana kangas, eihän tuon söpömpää verkkaria olekaan! Ommelkuplalla oli ennakkomyynneissä verkkareita monessa kuosissa ja meidän neiti valitsi (yllättäen) nämä yksisarviset. Verkkari on sisäpuolelta pehmeäksi nukattu, hyvin joustava ja sopivan paksu.  Harmi kyllä tälle kesälle verkkareita ei ole tulossa heillä lisää, mutta pidetään peukut pystyssä syksyä ajatellen. Resorit ovat ribbiä. Kaavaa sekä kangasta voin lämpimästi suositella - kokonaisuus on toimiva ja nätti ♥ 

Mitäs teillä harrastetaan kesällä?

Lämpöä ja aurinkoa odottaen, iloisia päiviä just Siulle ♥

Mikä ilo ja kunnia olisikaan voida kertoa olevansa edelläkävijä, innoittaja ja ensimmäisenä aallonharjalla huimapäisenä surffaaja, joka innovatiivisuudellaan ja idearikkaudellaan jakaa inspiraatiota ja viisauttaan muille saman henkisille. Ehei, myönnän olevani perässä hiihtelijä, kopiokissa ja se, joka vuosi tai pari muita myöhemmin innostuu siitä, mikä monia vei mukanaan jo ajat sitten. Tämä koskee niin ostomuotia ja trendejä kuin kässämaailman someilmiöitä. Se mitä näkee toistuvasti alkaa muuttua totuudeksi ja nekin asiat, mitkä eivät ensin omaa silmää miellyttäneet, alkavat vähitellen viehättää. Esimerkiksi korkeavyötäröisiä housuja vastustin niin pitkään, että nyt pelkään niiden menevän pois muodista ennen kuin saan niistä itse tarpeekseni. Laventelin sävyä olen ällönnyt aina, kunnes nyt huomaan haaveilevani sen värisistä vaatteista. Hiusdonitsejakin - tai nykyään scrunchieita - löytyy välillä ponnaristani, vaikka vannoin, että en palaa ysärimuotiin. Onhan näitä.

Elvi-laukku oli viime vuoden (vai peräti toissa vuoden) somehitti kaikissa käsityöryhmissä. Instagramissa @h_nnab jakoi ohjeensa kehittelemäänsä laukkumalliin, jonka inspiraationa oli ollut Marimekon Karla. Tuolloin en muiden mukana hypeen sukeltanut, sillä mielestäni pötkylän mallinen laskoslaukku oli ihan tyhmän näköinen. Niin vain kuitenkin Elvi alkoi houkutella yhä enemmän, kun vastaan tuli toinen toistaan söpömpiä kasseja. Lopulta oli pakko ommella omakin. Ensimmäisen versioni tein jo talvella mustasta puuvillasta, mutta sen imaistessa ihan kaikki roskat ja karvanpätkät, jätin kuvaamatta. Nyt tein äitienpäivälahjoiksi isoäideille omat Elvit ja vielä yhden itselleni. Violetin sävyinen puuvilla oli äitini valitsema kangas ja se löytyi Eurokankaan laarista. Pinkki ja konjakinruskea tekonahka ovat Nappinjasta ja ihan täydellisen paksuisia tällaisiin pussukoihin. Anoppi ilahtui pirtsakan pinkistä kassista ja oma ruskea laukku on tällä hetkellä ehdoton lempparini. Ikävä kyllä Elvi-laukun ohje ei ole enää saatavilla, sillä ohjeen tekijä on sen poistanut levityksestä. Onneksi malli ei kuitenkaan ole niin kovin monimutkainen, joten eiköhän itse ommeltuja Elvejä nähdä jatkossakin.

Innostutko Sinä helposti uusista trendeistä vai lämpenetkö niille hitaammin? 

Kaikkea ihanaa just Siulle ♥

Vanhemmuus tuntuu välillä ihan hirveän ristiriitaiselta. Vaikka olet kuinka päättänyt, että teillä syödään terveellistä ruokaa, kurvaat ipanat takapenkillä mäkkärin autokaistalle. Odotat koko päivän rauhallista yksinolon hetkeä ja lasten lähtiessä kavereilleen, pyörit ihan orpona kotona keksimättä mihin tarttuisi. Julistat topakasti, että meidän muksuille pitää kelvata ne vaatteet mitä kaapista löytyy, mutta löydät itsesi hamstraamasta alennuksesta adduverkkareita, koska lapsi kertoo käyttävänsä vain niitä. Vannot pitäväsi tiukasti pelien ja leffojen ikärajoista kiinni, kunnes lataat Among ussin, koska se on lapsen kaikilla kavereillakin. Tavoittelet sitä, että nukkumaan käydessä koti on aina siivottu uutta päivää varten, mutta pääsi tyynyyn painaessasi voit nähdä villakoirien pyörivän nurkassa. Hätistelet kimpussasi roikkuvia lapsia omiin puuhiinsa, mutta illalla seisot katselemassa nukkuvia kullannuppuja ja kyynel silmässä haluaisit pysäyttää ajan.  Ja pahin kaikista on se, kun pokkana väität, että toimit todellakin eri tavoin kuin omat vanhempasi, mutta yhtäkkiä kuulet omasta suustasi ihan samoja fraaseja, joita inhosit äitisi sanomana.

Tuntuu, että vanhemmuudelle on tänä päivänä valtavasti ulkoisia odotuksia ja suohon karahtaa helposti, jos ne muuttuvat myös omiksi sisäisiksi odotuksiksi. Olen innokas kasvatusgurujen ja muiden lasten hyvinvoinnin ammattilaisten kirjoittamien artikkelien ja muiden julkaisujen lukija ja innostun niistä helposti. Juuri näin minäkin teen, juuri näin minä haluaisin tehdä ja juuri näin minun pitäisi tehdä! Hirveän paljon on mielessäni hienoja aatteita ja aikeita, mutta arjessa ainakin minun on pakko myöntää, ettei kaikkeen vaan millään kykene. Joskus (tai aika useinkin) on ihan ok vetää rimaa sopivasti alemmas ja tehdä elämästä helpompaa. Koska silloin, kun elämä on helpompaa, on pinna pidempi ja mutsi kivempi, eikö vaan. Eräänä päivänä, kun oma äitisuoritus tuntui erityisen heikkotasoiselta, mietin itselleni vanhemmuuden periaatteet, joista pidän aina kiinni; hampaat pestään aamuin illoin, purkillinen kirsikkatomaatteja menee salaatista, kalsarit vaihdetaan joka ilta, pyydetään tarvittaessa anteeksi ja joka päivä kerrotaan, että rakastetaan. Muusta voi tarvittaessa joustaa ja jos näitä noudattaa, ei voi ihan metsään mennä. Toisella kertaa voi sitten huolehtia taas lautasmallista, pölyttömästä kirjahyllystä, yhteen sopivista vaatteista ja pedagogisesti perustelluista kännykkäpeleistä.

Ompelin ekaluokkalaiselle taas vähän pidemmillä hihoilla varustettuja paitoja. Eläinkuosit miellyttivät meitä molempia, loput vain lasta.  Siinä kohtaa koin tärkeämmäksi joustaa omista mielipiteistä ja tehdä sellaisia vaatteita, mitä tuo ihana tyyppi tahtoo. Savannitrikoo on Lalian, karhut Verson puodin ja pelikuosit Kimmiltä. Among us- silityskuvalla varustettu paita takasi ekstrapisteet minulle ja lisätilauksen vastaavista paidoista. Näissä paidoissa ei kikkailtu yhtikäs yhtään, sillä poika ei tahtonut taskuja tai muita lisukkeita. Kaavana on edelleen ikivanha Ottobren Special edition, joka on meillä sopivan kapoisa malliltaan.