Paras fiilis ompelussa on ehdottomasti silloin, kun vaatteelle on tarve (tai ainakin suuri hinku), idea välähtää täysillä mieleen ja on vain pakko päästä tekemään. Ja tämä mekko oli ihan just sellainen! Tinttara vinkui itselleen pupumekkoa pääsiäiseksi enkä oikein lämmennyt naamiaisratkaisuille. Piirsin paperille muutaman erilaisen vaihtoehdon, jotka kenties kävisivät kompromissiksi arkivaatteesta sekä neidin visiosta ja tämä malli kelpasi meille molemmille. Olin valintaan enemmän kuin tyytyväinen, sillä tämä oli ehdottomasti oma suosikkini vaihtoehdoista :D

Kaavana on PaaPiin Vilja, jolla olen ommellut usein ennenkin, tosin nyt jo koossa 116! Pupun kasvoja piirsimme yhdessä ja sain tarkat ohjeet muun muassa silmien malliin, koska onhan se nyt tosi tärkeää miten monta valopilkkua niihin tulee. Kun osat oli leikattu silitettävän liimatukikankaan kera ja palat sommiteltu paikoilleen, pääsin applikointipuuhiin. Näin pieni työ oli helppo ja nopea ommella etenkin, kun apuna oli avoin applikointipaininjalka. Jos applikointi kiinnostaa, mutta ei ihan ole vielä hallussa, käy kurkkaamassa tämä ohjeeni . 

Lapsi on aivan rakastunut mekkoonsa ja se, jos mikä on ihanin palkinto työstä. Tässä kelpaa pääsiäistä odotella ja virpomavitsaa heilutella. Miten teillä muuten hoidettiin virpomiset tänä vuonna?

Tuoreeks, terveeks tulevaks vuodeks just Siulle ♥