Eilen kuulin termin "siunaus valepuvussa" ja päätin heti lainata sitä. Siunaus valepuvussa, juuri sellainen oli tapaturma, jossa nelisen viikkoa sitten mursin kätenii. Tein sen niin taitavasti, että leikkausta tai hankalaa kipsihoitoa ei tarvittu, mutta kuitenkin lepo ja kuormittamaton käyttö oli ehtona paranemiselle. Olen siis ollut kohta kuukauden kotosalla kättäni säästellen, nukkuen enemmän ja omasta rauhasta nauttien! Olen ehtinyt tehdä hyvissä ajoin lisäopintoihin liittyviä tehtäviä, kuunnella monta äänikirjaa, neuloa ja olla enemmän lasteni kanssa. Vaikka kipu ja toiminnallisuuden haasteet tottakai tökkäsivät, niin hullumminkin olisi voinut käydä. Tarvitsin tämän stopin ja nyt ensi viikolla odotan innolla paluuta töihin.

Ensimmäinen Oslo-piponi valmistui jo ennen sairauslomaa ja on siitä asti keikkunut päässä aina, kun pipolle tarvetta on. Se on IHANA! Olin taas trendeistä jäljessä, sillä tämä malli oli hitti jo pari talvea sitten, mutta itse ostin ohjeen vasta nyt. Kyseessä on Petite Knitin ohje, jota saa mm. Ravelrystä parilla eurolla. Valitsin mohairversion, koska halusin vähän ylellisemmän myssyn kuin ihan pertsapipon. Langat löytyivät ihan säkällä kotoa (kyllä kannattaa hamsteroida!); tuo Fortissima on joku Karnaluksilta ostettu sekoitelanka ja se sai kaverikseen Dropsin Alpaca Silk-langan. Lopputulos on pehmeä, ei kutita ollenkaan. Pipon koot tuntuivat olevan varsin napakoita ja valmista pipoa viruttelin hartaudella leveämmäksi, sillä tykkään pipon olevan löysä päässä. Isoinkin koko tuntui siis pieneltä aluksi. vaikka mitat olivat monta senttiä enemmän kuin ohjeen mukaan.

Mutta entäpä nuo lapaset! Harvoin iskee neuleinspis niin voimallisesti kuin näiden kanssa. Bongasin lapaset Hupsistarallaa-Terhin instassa ja jo samana iltana riensin kirjastoon hakemaan Lumi Karmitsan kirjaa, missä ohje niihin löytyi (niin, silloin kirjastoon vielä pääsi, oi niitä aikoja). Neuloin vimmalla ekan lapasen ja toisenkin puoleen väliin, kunnes kävi tuo alussa mainittu haaveri käden kanssa ja pelkäsin lapasten jäävän kesken. Sitkeästi kuitenkin onnistuin jatkamaan neulomista kipsi kädessä ja kauneimmat omistamani lapaset valmistuivat kuin valmistuivat! Lapaset ovat kauttaaltaan kirjoneuletta, jopa tuo yksivärinen osuus on tehty "yksivärisellä kirjoneuleella" (kaksi samanväristä lankaa neulotaan vuorotellen), jotta lapaset ovat kauttaaltaan yhtä lämpimät. Ja IHANAT! Tuo kuvio on minusta niin kaunis. Se neulottiin molempiin samalla tavoin, joten kun lapaset laittaa vierekkäin kummin päin vaan, on kuvio kokonainen. Nyt pitää vaan olla tarkkana, että lapaset pysyvät tallessa ja koirien hampaiden ulottumattomissa, sillä olen mestari hukkaamaan hanskojani.

Oletko Sinä neulonut jo Oslo-pipon tai tutustunut Lumi Karmitsan upeisiin neulemalleihin?

Lempeyttä ja ihanuutta just Siulle ♥