Enää hetken viisivuotiaalle nimittäin, 6-vuotissynttäreitä juhlitaan ihan pian! Tuntuu, että koko oma äiti-identiteetti siirtyy jotenkin uuteen kategoriaan. En ole enää pienten lasten äiti, vaan kohta voisi jo puhua kouluikäisten äidistä, kun Tinttarakin siirtyy eskariin seuraavaksi. Huh huh. Siitä kriisiytymistä en aloita kuitenkaan vielä, vaan säästelen ensi syksyyn.

Vaikka neitosen vaatemaku on edelleen varsin tuulinen, uskaltauduin hänen armollisella suostumuksellaan ompelemaan kaksi mekkoa jokin aika sitten. Molemmat kankaat ovat Verson puodin ihanuuksia. Pegasos-kankaan muistelen kotiuttaneeni kässämessuilta vuosi tai pari sitten ja nyt viimein raaskin käyttää sen. Söpöjen kankaiden kohdalla tunnistan suuren riskin siinä, että jos en ompele niitä nyt, niin tyttönen kasvaa niistä ohi. Mekon kaavana on Ottobren Blue Charlene (4/16), jolla ompelin myös aiemman bambimekon. Tuo malli on mielestäni tosi suloinen, rento ja tyttömäinen!

Alempi mekko puolestaan on helmikuussa ommeltu, sillä osallistuin jälleen Verson puodin virtuaaliseen ompelukerhoon. Tieto Mainelakeuden kuosista houkutteli riskinottoon yllärikankaan muodossa ja niin kaunis kangas onkin! Kuosin nimi on Kirsikkapuu ja värit ihanasti harmaan sävyjä pinkkiin yhdistävät. Tuon mekon yläosa on LillaLumin Alice-kaavasta ja helma vapaasti saksittu. Kellohelmasta haaveilin, mutta siihen ei kangas riittänyt.

Koska ommellessani olen suosinut reiluja kasvunvaroja lasten vaatteissa, tuntuu, ettei pitkään aikaan ole ollut tarvetta uusia niitä. Nyt ihan sormia syyhyttää ja pitkään kateissa ollut ompeluinspis alkaa nousta, sillä saan nakata molempien muksujen vaatteita kirppiskasaan ja ommella lisää, kun hihat jäävät vihdoin lyhyiksi, jes!

Aurinkoa ja ihanuutta siun päiviin, pysytään terveinä ♥