Pupu- mekkonen pääsiäiseksi







Paras fiilis ompelussa on ehdottomasti silloin, kun vaatteelle on tarve (tai ainakin suuri hinku), idea välähtää täysillä mieleen ja on vain pakko päästä tekemään. Ja tämä mekko oli ihan just sellainen! Tinttara vinkui itselleen pupumekkoa pääsiäiseksi enkä oikein lämmennyt naamiaisratkaisuille. Piirsin paperille muutaman erilaisen vaihtoehdon, jotka kenties kävisivät kompromissiksi arkivaatteesta sekä neidin visiosta ja tämä malli kelpasi meille molemmille. Olin valintaan enemmän kuin tyytyväinen, sillä tämä oli ehdottomasti oma suosikkini vaihtoehdoista :D

Kaavana on PaaPiin Vilja, jolla olen ommellut usein ennenkin, tosin nyt jo koossa 116! Pupun kasvoja piirsimme yhdessä ja sain tarkat ohjeet muun muassa silmien malliin, koska onhan se nyt tosi tärkeää miten monta valopilkkua niihin tulee. Kun osat oli leikattu silitettävän liimatukikankaan kera ja palat sommiteltu paikoilleen, pääsin applikointipuuhiin. Näin pieni työ oli helppo ja nopea ommella etenkin, kun apuna oli avoin applikointipaininjalka. Jos applikointi kiinnostaa, mutta ei ihan ole vielä hallussa, käy kurkkaamassa tämä ohjeeni 

Lapsi on aivan rakastunut mekkoonsa ja se, jos mikä on ihanin palkinto työstä. Tässä kelpaa pääsiäistä odotella ja virpomavitsaa heilutella. Miten teillä muuten hoidettiin virpomiset tänä vuonna?

Tuoreeks, terveeks tulevaks vuodeks just Siulle ♥

Pioni-lapaset ja Oslo-pipo









Eilen kuulin termin "siunaus valepuvussa" ja päätin heti lainata sitä. Siunaus valepuvussa, juuri sellainen oli tapaturma, jossa nelisen viikkoa sitten mursin kätenii. Tein sen niin taitavasti, että leikkausta tai hankalaa kipsihoitoa ei tarvittu, mutta kuitenkin lepo ja kuormittamaton käyttö oli ehtona paranemiselle. Olen siis ollut kohta kuukauden kotosalla kättäni säästellen, nukkuen enemmän ja omasta rauhasta nauttien! Olen ehtinyt tehdä hyvissä ajoin lisäopintoihin liittyviä tehtäviä, kuunnella monta äänikirjaa, neuloa ja olla enemmän lasteni kanssa. Vaikka kipu ja toiminnallisuuden haasteet tottakai tökkäsivät, niin hullumminkin olisi voinut käydä. Tarvitsin tämän stopin ja nyt ensi viikolla odotan innolla paluuta töihin.

Ensimmäinen Oslo-piponi valmistui jo ennen sairauslomaa ja on siitä asti keikkunut päässä aina, kun pipolle tarvetta on. Se on IHANA! Olin taas trendeistä jäljessä, sillä tämä malli oli hitti jo pari talvea sitten, mutta itse ostin ohjeen vasta nyt. Kyseessä on Petite Knitin ohje, jota saa mm. Ravelrystä parilla eurolla. Valitsin mohairversion, koska halusin vähän ylellisemmän myssyn kuin ihan pertsapipon. Langat löytyivät ihan säkällä kotoa (kyllä kannattaa hamsteroida!); tuo Fortissima on joku Karnaluksilta ostettu sekoitelanka ja se sai kaverikseen Dropsin Alpaca Silk-langan. Lopputulos on pehmeä, ei kutita ollenkaan. Pipon koot tuntuivat olevan varsin napakoita ja valmista pipoa viruttelin hartaudella leveämmäksi, sillä tykkään pipon olevan löysä päässä. Isoinkin koko tuntui siis pieneltä aluksi. vaikka mitat olivat monta senttiä enemmän kuin ohjeen mukaan.

Mutta entäpä nuo lapaset! Harvoin iskee neuleinspis niin voimallisesti kuin näiden kanssa. Bongasin lapaset Hupsistarallaa-Terhin instassa ja jo samana iltana riensin kirjastoon hakemaan Lumi Karmitsan kirjaa, missä ohje niihin löytyi (niin, silloin kirjastoon vielä pääsi, oi niitä aikoja). Neuloin vimmalla ekan lapasen ja toisenkin puoleen väliin, kunnes kävi tuo alussa mainittu haaveri käden kanssa ja pelkäsin lapasten jäävän kesken. Sitkeästi kuitenkin onnistuin jatkamaan neulomista kipsi kädessä ja kauneimmat omistamani lapaset valmistuivat kuin valmistuivat! Lapaset ovat kauttaaltaan kirjoneuletta, jopa tuo yksivärinen osuus on tehty "yksivärisellä kirjoneuleella" (kaksi samanväristä lankaa neulotaan vuorotellen), jotta lapaset ovat kauttaaltaan yhtä lämpimät. Ja IHANAT! Tuo kuvio on minusta niin kaunis. Se neulottiin molempiin samalla tavoin, joten kun lapaset laittaa vierekkäin kummin päin vaan, on kuvio kokonainen. Nyt pitää vaan olla tarkkana, että lapaset pysyvät tallessa ja koirien hampaiden ulottumattomissa, sillä olen mestari hukkaamaan hanskojani.
Oletko Sinä neulonut jo Oslo-pipon tai tutustunut Lumi Karmitsan upeisiin neulemalleihin?

Lempeyttä ja ihanuutta just Siulle ♥

Pegasos- ja Kirsikkapuu-mekot viisivuotiaalle












Enää hetken viisivuotiaalle nimittäin, 6-vuotissynttäreitä juhlitaan ihan pian! Tuntuu, että koko oma äiti-identiteetti siirtyy jotenkin uuteen kategoriaan. En ole enää pienten lasten äiti, vaan kohta voisi jo puhua kouluikäisten äidistä, kun Tinttarakin siirtyy eskariin seuraavaksi. Huh huh. Siitä kriisiytymistä en aloita kuitenkaan vielä, vaan säästelen ensi syksyyn.

Vaikka neitosen vaatemaku on edelleen varsin tuulinen, uskaltauduin hänen armollisella suostumuksellaan ompelemaan kaksi mekkoa jokin aika sitten. Molemmat kankaat ovat Verson puodin ihanuuksia. Pegasos-kankaan muistelen kotiuttaneeni kässämessuilta vuosi tai pari sitten ja nyt viimein raaskin käyttää sen. Söpöjen kankaiden kohdalla tunnistan suuren riskin siinä, että jos en ompele niitä nyt, niin tyttönen kasvaa niistä ohi. Mekon kaavana on Ottobren Blue Charlene (4/16), jolla ompelin myös aiemman bambimekon. Tuo malli on mielestäni tosi suloinen, rento ja tyttömäinen!

Alempi mekko puolestaan on helmikuussa ommeltu, sillä osallistuin jälleen Verson puodin virtuaaliseen ompelukerhoon. Tieto Mainelakeuden kuosista houkutteli riskinottoon yllärikankaan muodossa ja niin kaunis kangas onkin! Kuosin nimi on Kirsikkapuu ja värit ihanasti harmaan sävyjä pinkkiin yhdistävät. Tuon mekon yläosa on LillaLumin Alice-kaavasta ja helma vapaasti saksittu. Kellohelmasta haaveilin, mutta siihen ei kangas riittänyt.

Koska ommellessani olen suosinut reiluja kasvunvaroja lasten vaatteissa, tuntuu, ettei pitkään aikaan ole ollut tarvetta uusia niitä. Nyt ihan sormia syyhyttää ja pitkään kateissa ollut ompeluinspis alkaa nousta, sillä saan nakata molempien muksujen vaatteita kirppiskasaan ja ommella lisää, kun hihat jäävät vihdoin lyhyiksi, jes!

Aurinkoa ja ihanuutta siun päiviin, pysytään terveinä ♥

Villasukkien uusi vuosi ja Lempivillasukkia - sukkainspistä parhaimmillaan


Kirjat saatu arvostelukappaleina Otavalta.


Sitä pitäisi ihmisen tarkasti aina miettiä, että mitä toivoo. Haaveilin, että olisipa minullakin hiihtolomaa ja vähän enemmän vapaa-aikaa. Kohtalo sitten päätti minulle sellaista antaa, tosin ilman hiihtoa tai muitakaan talvi-iloitteluita. Tämän talven viimeiseksi jääneellä laturetkellä heitin nimittäin iloiset lippaset monoilla jäiseen tiehen ja napsautin värttinäluun rikki. Nyt on sairauslomaa useampi viikko ja käsi pois pelistä kuusi kokonaista viikkoa. Ei ihan se mitä ajattelin.

Ihmisen mieli on kyllä kummallinen muutenkin. Samalla hetkellä, kun kaaduin, ensimmäinen ajatukseni oli, että pystynkö nyt neulomaan. Toinen ajatus oli se, kuinka kehtaan mennä päivystykseen tukka likaisena urheilukerrasto päälläni. Oleellisia juttuja toki kumpikin, mutta siinä hetkessä tarpeettomia murehtia. No, nyt on käsi kantositeessä ja arki hieman hankalampaa, mutta ainakin saan huilata. Onneakin oli matkassa, sillä murtuma on siisti ja tuli vasempaan käteen ja sormet toimivat normaalisti. En saa itse farkkuja jalkaan tai leipää leikattua, mutta pystyn hyvinkin neulomaan!

Ja onneksi pystynkin, sillä niin ihanan inspiroivat sukkakirjat sain postilaatikkoon! Sukkaguru Niina Laitiselta ilmestyi vuosi sitten Villasukkien uusi vuosi-kirja ja nyt talvella Lempivillasukkia-kirja, joista molemmista poimin teille parhaat palat tähän. Vaikka Laitinen on monille varmasti tutumpi kirjoneuleistaan Taimitarhan yhteisneulontojen kautta, löytyy molemmista kirjoista niiden lisäksi hurmaavia pitsi-, pinta- ja palmikkoneuleita sekä näiden yhdistelmiä.








Villasukkien uusi vuosi on koottu vuodenaikojen mukaan, joista jokaiseen kuuluu viisi erilaista sukkamallia. Osa malleista on rouhean yksinkertaisia ja muotokieli suoraviivaisempaa, toiset taas kiehtovan kiemuraisia ja pehmeän pitsisiä. Malleja löytyy niin ohuille, keskipaksuille kuin paksuille sukkalangoille. Tuttuun tapaan ohjeissa on selkeästi nimetty suosituslanka, mutta myös vaihtoehtoiset langat on kerrottu omassa luettelossaan. Kuvat ovat kauniita ja neulomaan houkuttelevia. Erityisesti pidän jokaisen mallin kohdalle kirjoitetusta pienestä tekstinpätkästä, joka monesti kuvailee sukkien tarinaa tai virittelee muuten tunnelmaan. Omia lemppareitani tästä kirjasta ovat kannessa näkyvät Siskoni mun- kirjoneulesukat sekä koukeroiset Soulmates III-sukat. Ensimmäisiksi kuitenkin neuloin Kultaa hiuksissa-tossukat, koska kaipasin unisukkia itselleni. 






Lempivillasukkia-kirja on järjestyksessään neljäs Niina Laitisen kirja. Sen teemana on rakkaus ja rakkaustarina, joka etenee ensikohtaamisesta häävalssiin. Sukkien nimissä vilahtelevat suomalaiset laulut kuten Tequila, Mestaripiirros ja Hetken maailma on tässä. Sukkamalleja on 12 - tai itse asiassa 24 - ja jokaista mallia löytyy kaksi eri versiota. Toinen malli on naisellisempi ja sirompi, toinen taas isommassa koossa ja vähän rouheammilla kuvioilla, joten strereotypisesti ajatellen pariskunnan molemmille osapuolille löytyy omansa ♥ Tässä kirjassa suosikkejani ovat niin ikään kansikuvan sirot palmikkosukat, haastavan näköiset Mestaripiirrokset sekä pitsejä ja palmikoita yhdistävät Saanko luvan?-sukat.


Koska tykkään näistä villasukkakirjoista niin paljon, olen iloinen saadessani laittaa arvottavaksi Niina Laitisen ensimmäisen kirjan Villasukkien vuosi! Arvosteluni siitä voit kurkata täältä. Tällä kertaa arvonta toteutuu Instagramin puolella, joten otahan seurantaan tilini @hannakatrie.

Aurinkoisia alkukevään päiviä just Siulle, muista varoa liukkaita katuja ♥