Vuosi sitten kriiseilin vuosikymmenen vaihtumisesta ja siihen liittyvää tunnetta, että elämä liukuu ohitse niin vinhalla vauhdilla, että heikompi hermoista hirvittää. Enpä minä tai moni muukaan silloin arvannut millainen vuodesta tulisi ja millainen arki tällä hetkellä alkaa tuntua jo ihan normaalilta. Vaikka korona vei minultakin harrastukset, keikat, festarit ja ulkomaan matkat, ei se onneksi muuta vienyt. Itse asiassa jopa antoi jotain erittäin tärkeää; aikaa ja kiireettömyyttä. Oli hämmentävää, kuinka vapauttavalta tuntui keväällä se, että kalenteri tyhjeni ja harrastukset taukosivat. Perheen kanssa vietetty aika korostui, samoin toimivan parisuhteen merkitys. Lähiluonto tuli entistä paremmin tutuksi ja kässäily jatkui sujuvasti kotioloissa kuten ennenkin. Iloitsin työstäni, joka piti koronakuplan loitolla jatkuessaan lähes ennallaan enkä päässyt etätöitä kokemaan.  Onnena oli myös se, että suku ja ystävät löytyvät pitkälti niin likeltä, että tapaamisia ei tarvinnut juurikaan rajoittaa. Löysin itsestäni uutta joustavuutta, stressin sietokykyä ja kykyä sopeutua uuteen.

Ja niin paljon ihania juttuja mahtui myös vuoteen 2020. Uusi työ vei mukanaan ja sai jopa jatkoaikaa tulevallekin vuodelle. Olen saanut uusia tuttavuuksia, herätellyt vanhoja ystävyyksiä ja iloinnut nykyisistä. Kokenut rakkautta, yhteenkuuluvuutta ja aitoa välittämistä. Olen saanut nauraa vedet silmissä ja tanssia kesäyössä omalla pihalla. Saimme perheenä viettää ikimuistoisen kesäloman ja alkaa haaveilla jo seuraavasta. Esikoinen saateltiin koulutielle hämmästyttävän kivuttomasti ja ylpeydellä. Olen saanut toteuttaa itseäni ja tehdä suunnitelmia myös tulevaan. Aika näyttäköön miten ne toteutuvat, mutta toivoa voi aina. Olemme olleet onnekkaita niin monella tavoin. Kiitollisuudella, uteliaisuudella ja toiveikkaana suuntaan siis nenän kohti alkanutta vuotta. Liikoja lupailematta, mutta parempaan pyrkien, kiinnittäen huomiota hyvään ja toimivaan.

Käsityöt kulkivat mukanani viime vuonna tiiviisti. Oman kirjanpitoni mukaan ompelin noin 65 vaatetta ja asustetta, joista iso osa onkin nähty täällä blogissa. Neuletöitä tein 14, joista useimmat villasukkia. Uutena aluevaltauksena tein elämäni ensimmäisen aikuiskokoisen villapaidan miehelleni ja sen innoittamana itsellenikin samanmoisen, joka valmistui kuin valmistuikin ennen vuoden vaihdetta. Ehkäpä joku kooste näistä pitää vielä tehdä. Lisäksi tutustuin makrameehen sekä askartelin pienempiä juttuja itsekseni sekä lasten kanssa. 

Viime vuoden lempparikaavakseni nousi ehdottomasti Ommellisen solmutunika. Kesällä tein siitä lyhythihaiset versiot päästessäni kokeilemaan kaavaa ennakkoon ja nyt muokkasin siihen pitkät hihat. Myynnissä olevassa kaavassa hihat ovatkin valmiina. Oman mekkoni ompelin Ainolan Ruusu-köynnöstrikoosta, josta tein joulupaidan myös Tinttaralle eri värisenä. Jäin miettimään, onko mekko liian juhlava ihan arkikäyttöön? Toisen solmumekon tein anopille joululahjaksi löydettyäni euriksen palalaarista ihan hänen näköisensä viskoositrikoon. Vielä olisi musta solmumekko to do-listalla, sillä se olisi monikäyttöinen, kuten mustat monesti ovat. 

Onnellista ja kaikin tavoin valoisaa alkanutta vuotta just Siulle! Tarjotkoon se meille sitä, mitä toivomme ja tarvitsemme, vaikka se ei aina sama asia olisikaan. ♥

Ps. Vielä ehdit osallistua Jouluarvontaan!