Kaikenlaista sitä voi metsästä bongata, kattokaas nyt vaikka mikä pupunen löytyi kuusen juurelta ♥ Uhmasimme Tinttaran kanssa tuhnuista tihkusäätä ja kävimme kuosin teeman mukaisesti kuvaamassa hänen uuden lempivaatteensa.

Osallistuin pitkästä aikaa yllätyshaasteeseen, jonka tarjosi tällä kertaa Verson puodin ompelukerho teemalla "Metsä kuiskaa". Olen yleensä jättänyt yllärikuosit suosiolla muille huteja pelätessäni, mutta tällä kertaa suunnittelijan kuuleminen kannusti osallistumaan. Tarjolla oli taiteilija Hanna Mainelakeuden suunnittelema unisex-kuosi ja uskalsin odottaa häneltä jotain mielettömän ihanaa kangasta. Mainelakeuden suloisia eläinkuoseja löytyi jo ennakkoon kangaskaapistani, sillä en ole niitä raaskinut vielä edes ommella. Tämäkin olisi ehkä jäänyt marinoitumaan ellei olisi ollut ompelukerhon osallistumisesta aiheutuvaa ompeluvelvoitetta.

Kangas söpöine eläimineen oli ihana, joskin vähän levoton makuuni, mutta aiheutti ensin täystyrmäyksen molemmilta lapsilta. Pojalle kankaassa olevat puput olivat liikaa ja tyttö ei tykännyt ruskeasta sävystä. Motivaatiota jouduin tämän jälkeen hetken hakemaan... Päätin kuitenkin ommella pupuhupparin neitoselle, johon sain ympättyä hänen toivomaansa pinkkiä ja tietenkin ne pupun korvat. Kaavana on Paapiin kaavakirjan Siiri muokattuna ja huputettuna. Valmis vaate pääsi heti Tinttaran päälle ja nyt sitä ei saisi häneltä pois edes pesua varten, niin mieluinen se kaikessa ruskean sävyssäänkin on.

Iloa ja pitkiä korvia marraskuun harmaisiin päiviin ♥