Diy: Kynttilöiden koristelu decoupage-tekniikalla









Pian on se aika vuodesta, kun monet haluavat muistaa esimerkiksi lastensa opettajia, hoitajia, harrastusten ohjaajia tai muita läheisiään. Koska lahjansaajan mausta ei välttämättä ole tietoa ja todennäköisesti muistamisia tulee muiltakin, on tavoitteenani ollut antaa jotain yksinkertaista, käytännöllistä ja/tai kuluvaa. Tänä vuonna olin  kerrankin  ajoissa ja silläkin uhalla, että omat muistettavani nämä näkevät, haluan jakaa tämän superhelpon ja näppärän lahjavinkin.

Ihastuin näkemiini servetein koristeltuihin kynttilöihin ja halusin perehtyä aiheeseen lisää. Monessa löytämässäni ohjeessa koristelu perustui siihen, että servetti "sulatetaan" kynttilän pintaan kuumentamalla kynttilää silitysraudalla tai lämpöpuhaltimella. Jälki on kaunista, mutta lukemani perusteella myös valtava paloriski, sillä paperi jää sellaisenaan reunaan ja voi roihahtaa tuleen. Tätä riskiä en tahdo tietenkään ottaa, joten päädyin decoupagelakkaan. Testipoltin yhden kynttilän varmuuden vuoksi ja kuten kuvista näkyy, jää koristereuna pystyyn kynttilän kuluessa muuten. Kun kynttilä oli palanut noin puoleen väliin, leikkasin servettireunan  kynttilän tasalla sen jäähdyttyä. 

Kynttilöitä varten on siis olemassa oma decoupagelakkansa, mikä on paloturvallista käyttää. Idea on aivan sama kuin servettitekniikassa yleensäkin eli varsin simppeli. Pieni harjoittelu oli kuitenkin tarpeen ja jälki kynttilöiden pinnalla parani ensimmäisten yritysten jälkeen. Servetti on todella herkkää kostuessaan ja näppituntuma paranee treenatessa. Ohjeen mukaan lakkaa levitetään vain kynttilän pintaan ja painellaan servetti päälle. Noh, ihan näin yksinkertaista se ei minusta ollut. Alkuun päästyä lakkahomma vei mukanaan ja oli todellista mindfullnespuuhaa! Jos tahdot kokeilla itsekin, voi näistä vinkeistä olla apua.
 
  • Tarvitset kynttilän (vaaleassa näkyy kuvat paremmin), servetin, sakset, HYVÄN siveltimen ja kynttilöille tarkoitetun decoupage-lakan. Suojaa pöytä, sillä lakka jämähtää hyvin siihen (ai mistä tiedän...).
  •  Voit koristella koko kynttilän pinnan tai leikata servetistä tietyn kuvion. Yksittäinen kuvio on helpompi saada sileäksi kynttilän pintaan.
  • Leikkaa sopivan kokoinen pala servetistä. Päällystäessäsi koko kynttilän, leikkaa servetti hieman pienemmäksi kuin kynttilä, sillä servetti venyy pikkuisen joka suuntaan. Servetistä käytetään vain päällimmäinen kerros (lautasliinassa on yleensä kolme kerrosta, kahviliinassa kaksi). 

  • Laita kynttilä makaamaan pöydälle. Aloita levittämällä lakkaa kynttilän pintaan pituussuunnassa parin sentin matkalle. Painele servetti kynttilän pintaan. Levitä lakkaa servetin päälle siveltimellä siloitellen. Etene keskustasta reunoja kohti, jotta saat ilmakuplat pois mahdollisimman hyvin. 
  • Etene kynttilää eteenpäin siten, että laitat lakkaa "raidan" kynttilän pintaan, painelet servetin siltä matkalta kiinni ja lisäät lakkaa päälle. 
  • Ennen kuin jo lakattu osuus osuu pöytään, nosta kynttilä pystyyn ja jatka siten loppuun. Varo koskemasta tai osumasta mitenkään lakasta märkään servettiin, sillä se repeää helposti!
  • Lopuksi voit ohuesti levittää lakkaa päälle ja silottaa kurttuja pois, mikäli niitä jäi.
  • Anna kuivua hyvin.
  • Huomaa, että serveteissä on eroja. Jostain syystä Nuppu printin servetit silottuivat kynttilöiden pintaan paljon helpommin kuin nuo Marimekot. 
  • Jos servetti menee huonosti, voit irrottaa sen ennen kuin se kuivuu. Servetti menee tällöin hukkaan, mutta kynttilä ei. 
Kynttilän kaveriksi ajattelin kietaista vaikkapa suklaapatukan ja päälle söpön rusetin, ja avot, sievä pieni joululahja on valmis!

Oletko Sinä koristellut kynttilöitä servetein, olisi kiva kuulla kokemuksia?
Kynttilän tuiketta marraskuun viimeiseen viikonloppuun just Siulle ♥

Nuppunen 3 - Talvitaikoja ja lahjatoiveita


Kirja saatu arvostelukappaleena Nuppu print companylta











Jos alat haaveilla joulukoristeluista syyskuussa, lokakuussa virittelet kaamosvaloja ja viimeistään marraskuussa olet jo sukeltanut täysillä joulun maailmaan, on tässä aivan ehdoton kirja Sinulle! 

Nuppunen - talvitaikoja ja lahjatoiveita on Nuppu print companyn kaavakirjasarjan kolmas osa. Nimensä mukaisesti teemana on tällä kerralla talvi ja joulu, mikä johdattaa lukijan ompelemaan rentoja ja lämpöisiä vaatteita sekä loihtimaan pieniä joulumuistamisia sekä koristeita. Ohjeita löytyy myös ekologiseen paketointiin kankaalla. Eikä käsillä tekeminen jää tällä kertaa vain ompelupuuhiin, vaan mukana on myös jouluherkkuja resepteineen.

Tämä kirja linkittyy vahvasti Nuppusen ensimmäiseen osaan. Mukana on ihan uusia kaavoja sekä lisäosia vanhoihin kaavoihin. Naisten vaatteiden lisäksi omansa saavat myös miehet ja lapset, ja kokoskaala on laaja. Naistenvaatekaavat löytyvät talvimekkoon, hameeseen, collegehousuihin, collegejakkuun, trikookauluspaitaan ja suosittuun Kuukkeli- tunikaan niin hupulla kuin pystykauluksella. Miehelle voi kirjan avulla ommella bokserit tai trikoisen kauluspaidan, samoin kuin pojalle. Pienelle tytölle kirjasta löytyy söpö kellohelmainen mekkonen.

Kirjan parasta antia on kaavojen lisäksi ehdottomasti sen tunnelma! Lämmin ja ihana fiilis on käsin kosketeltavissa. Erityisesti rakastuin pieniin joulukalenterimaisiin tarinanpätkiin, joita oli upotettu kirjan sivuille. Rinnakkain kulkevat hienot valokuvat sekä Satun suloiset, Nupun kuoseista tutut eläimet ja keijukaiset. Kuvista välittyy rento ja iloinen yhdessä olo ja Nuppu printin upeat kuosit pääsevät hyvin oikeuksiinsa vaatteissa sekä muissa käsitöissä.  Kaavoista omaksi suosikikseni nousi Kottarainen- jakku, jonka ompelen heti sopivan kankaan löytäessäni. Nyt innostuin pitkästä aikaa decoupage-tekniikasta, sillä sain kirjan mukana 4 vanerikiekkoa ja pari jouluservettiä ja valmiina tuotoksena syntyi jouluiset lasinaluset. Reiän poraamalla sopisivat kauniisti myös kuusen koristeeksi, hmm...

Ovatko Nupun kaavakirjat jo sinulle tuttuja?

Ja hei, se olisi tasan kuukausi jouluun, vielä ehtii tehdäkin lahjoja ♥!

Riemulla








Kun harmaa ja hämärä pilviverho repeää auringon tieltä.

Kun ajan fillarilla pitkää alamäkeä ja vauhti kiihtyy kiihtymistään.

Kun saa suppailla kohti auringonlaskua.

Kun saan ihanaa palautetta jostakin.

Kun lapset lähtee yökylään.

Kun lapset tulevat kotiin yökylästä.

Kun idea ja toteutus kohtaavat täydellisesti.

Kun maistaa järettömän herkullista ruokaa.

Kun jokin höpsö juttu aiheuttaa hillittömän nauruhepulin.

Kun voi kokea onnistuvansa ja olevansa tärkeä.

Kun löytyy yhteys toisen ihmisen kanssa.

Kun saa kivan yllätyksen tai itse yllättää.

Kun voi avata joulukalenterin.

Kun oppii uuden taidon.

Muun muassa tuollaisista asioista minä koen riemun tunnetta! Melko riemukas olo oli myös nyt, kun viimein sain ommeltua Vimman Riemu-joustocollegesta jotakin näin mieluisaa. Olin jo pari vuotta sitten ostanut tämän kankaan ja silloin suunnittelin tekeväni tunikan. Aika kuitenkin ajoi tunika-ajatuksistani ohi ja kangas jäi marinoitumaan. Koska olen kovin paleleva ja töissä yleensä aina neuletakki päälläni, päätin tehdä collegetakin tästä. 

Lähdin liikkeelle Paapiin Kuutar-kaavan pohjalta (kuten täällä). Kunnollisiin alavaroihin ei tuo vähän reilu metrinen pala riittänyt, joten huolittelin reunat kaitaleella ja pitsinauhalla. Tykkään takista ja sen värien tuomasta piristysruiskeesta tähän marraskuun pimeyteen.  Tämä päällä en huku harmauteen. Aika herkku!

Mikä saa sinut riemastumaan?

Ihanaa viikonloppua just Siulle ♥



Metsä kuiskaa - huppari pupun korvilla









Kaikenlaista sitä voi metsästä bongata, kattokaas nyt vaikka mikä pupunen löytyi kuusen juurelta ♥ Uhmasimme Tinttaran kanssa tuhnuista tihkusäätä ja kävimme kuosin teeman mukaisesti kuvaamassa hänen uuden lempivaatteensa.

Osallistuin pitkästä aikaa yllätyshaasteeseen, jonka tarjosi tällä kertaa Verson puodin ompelukerho teemalla "Metsä kuiskaa". Olen yleensä jättänyt yllärikuosit suosiolla muille huteja pelätessäni, mutta tällä kertaa suunnittelijan kuuleminen kannusti osallistumaan. Tarjolla oli taiteilija Hanna Mainelakeuden suunnittelema unisex-kuosi ja uskalsin odottaa häneltä jotain mielettömän ihanaa kangasta. Mainelakeuden suloisia eläinkuoseja löytyi jo ennakkoon kangaskaapistani, sillä en ole niitä raaskinut vielä edes ommella. Tämäkin olisi ehkä jäänyt marinoitumaan ellei olisi ollut ompelukerhon osallistumisesta aiheutuvaa ompeluvelvoitetta.

Kangas söpöine eläimineen oli ihana, joskin vähän levoton makuuni, mutta aiheutti ensin täystyrmäyksen molemmilta lapsilta. Pojalle kankaassa olevat puput olivat liikaa ja tyttö ei tykännyt ruskeasta sävystä. Motivaatiota jouduin tämän jälkeen hetken hakemaan... Päätin kuitenkin ommella pupuhupparin neitoselle, johon sain ympättyä hänen toivomaansa pinkkiä ja tietenkin ne pupun korvat. Kaavana on Paapiin kaavakirjan Siiri muokattuna ja huputettuna. Valmis vaate pääsi heti Tinttaran päälle ja nyt sitä ei saisi häneltä pois edes pesua varten, niin mieluinen se kaikessa ruskean sävyssäänkin on.

Iloa ja pitkiä korvia marraskuun harmaisiin päiviin ♥

Isänpäiväsukat 2019 ja 2020










Aika mainio isänpäivä takana! Aamupalaksi amerikkalaisia pannukakkuja kuningatarhillolla, päivällä askartelua ja decoupagehommia Tinttaran kanssa, napakka pyörälenkki, mummolassa kyläily ja tietenkin kakkua. Meillä perheen iskä sai lahjaksi maastopyöräkirjan, koska on ihan hurahtanut siihen hommmaan ja saanut minutkin innostumaan. Lisäksi neuloin koiran järsimien villisten tilalle uudet villasukat, jotta ei herran varpaat palellu viileillä lattioilla. Omalle isällenikin neuloin sukat, mutta päätin sittenkin jättää ne joulua odottamaan (ja luotan, ettei iskä blogia selaile). 

Ohjeet Isänpäiväsukkiin löytyi kirjoneuleiden luottosuunnittelijalta eli Niina Laitiselta. Tämän vuoden yhteisneulonnassa syntyivät hiekka-luumu-vihreä yhdistelmällä sukat koossa 42 ja kerrankin etenin molempien sukkien kanssa ohjeiden päivätahdissa! Punavihreät koon 45 sukat ovat viime vuoden yhteisneulonnasta. Ohjeet löytyvät Niinan facebooksivuilta. Kumpaakin mallia muokkasin hieman kuvioiden suhteen, mutta muuten menin ohjeiden mukaan. Lankana molemmissa on Novitan seiskaveikka, jota sukista toisiin tykkään neuloa, sanotaan siitä mitä tahansa. Joulukalenterisukat sitten seuraavaksi...

Toivottavasti muidenkin perheissä on ollut lempeä ja ilahduttava isänpäivä ♥


Hupparit pojalle

 





Huomaa huikea taskun kohdistus :D





Hassu hämmennys valtasi minut eräänä aamuna töihin mennessäni. Yhdellä päiväkodin lapsella oli päällään kovin tutun näköinen collegetakki ja toisella silmäyksellä hoksasin sen tekemäkseni kettutakiksi. Ompelin collarin vuonna 2016 ja kangas oli edelleen kuin uusi ja kettukin siistissä kunnossa, kiitos Noshin huikean laadun (en taatusti ole ainut, joka niitä kankaita kaipaa!). Oli ihana nähdä, että omalle lapselle tekemäni ja jo muutama vuosi sitten kirpparilla myyty vaate oli edelleen hienossa kunnossa ja käytössä uudella tyytyväisellä käyttäjällä. 

Olen myynyt lähes kaikki lapsilleni tehdyt ja pieneksi jääneet vaatteet itsepalvelukirpparilla jo usean vuoden ajan. Aina ilahduttaa yhtä paljon se, että oma tehdyt paidat ja mekot häviävät rekeiltä ensimmäisenä! Mielestäni se kertoo arvostuksesta hyvin tehtyjä vaatteita ja kivoja kuoseja kohtaan. Itse ommellussa paidassa ei saumat kierrä eikä printit repsota, vaan kankaan laadusta riippuen vaate voi olla pitkänkin käytön jälkeen erinomaisessa kunnossa. Minua ompelijana kirppiksellä kiertoon lähtenyt vaate ilahduttaa siksi, että huomaan työni kelpaavan myös toiselle ihmiselle.

Erityisen hyvin kaupaksi ovat menneet vauva-ajan ompelukset sekä tyttöjen rimpsu-unelmamekkoset. Mielenkiinnolla odotankin, miten tulevaisuudessa käy, kun vaatteiden koot kasvavat ja söpöysaspekti vähenee. Kelpaavatko merkittömät vaatteet koululaisille ja niukemmat värimaailmat kirppiksillä shoppaileville äideille/ isille/ muille? Toivottavasti, jotta rakkaudella ja huolella ommellut vaatteet saavat jatkaa elämää ensimmäisen käyttäjänsä jälkeen. 

Ekaluokkalaiseni tykkää edelleen eläinkuoseista, mutta on niiden suhteen tosi tarkka. Ne eivät saa olla liian värikkäitä eikä suloisia eikä sisältää missään nimessä pupuja :D Tarkan seulan läpäisivät Paapiin Gepardi- ja Mieli designin Viiru- colleget. Vetskarihupparia varten suurensin Ottobren Block stripes-kaavan kokoon 134 ja vaalemman hupparin tein LillaLumin Jasu-kaavalla. Jasu on ehdoton lempparini hoikan pojan paidoissa, ja aiemmin sillä olen ommellut nämä. Nuo ovat myös pojan suosikkeja, joten oli hyvä saada kouluun kelpaavaa vaatevalikoimaa hieman suuremmaksi. Jostain syystä nimittäin hupparit ovat nyt ainut oikea vaihtoehto, joten voi olla, että vielä jokunen Jasu on ommeltava. Tai pestävä pyykkiä tiuhempaan, mitä öööh, epäilen.

Oletko Sinä ostanut tai myynyt itse ommeltuja vaatteita kirpparilla? Mikä on Sinun kokemuksesi?

Ihanaa marraskuun alkua ♥