Kun harmaa ja hämärä pilviverho repeää auringon tieltä.
Kun ajan fillarilla pitkää alamäkeä ja vauhti kiihtyy kiihtymistään.
Kun saa suppailla kohti auringonlaskua.
Kun saan ihanaa palautetta jostakin.
Kun lapset lähtee yökylään.
Kun lapset tulevat kotiin yökylästä.
Kun idea ja toteutus kohtaavat täydellisesti.
Kun maistaa järettömän herkullista ruokaa.
Kun jokin höpsö juttu aiheuttaa hillittömän nauruhepulin.
Kun voi kokea onnistuvansa ja olevansa tärkeä.
Kun löytyy yhteys toisen ihmisen kanssa.
Kun saa kivan yllätyksen tai itse yllättää.
Kun voi avata joulukalenterin.
Kun oppii uuden taidon.
Muun muassa tuollaisista asioista minä koen riemun tunnetta! Melko riemukas olo oli myös nyt, kun viimein sain ommeltua Vimman Riemu-joustocollegesta jotakin näin mieluisaa. Olin jo pari vuotta sitten ostanut tämän kankaan ja silloin suunnittelin tekeväni tunikan. Aika kuitenkin ajoi tunika-ajatuksistani ohi ja kangas jäi marinoitumaan. Koska olen kovin paleleva ja töissä yleensä aina neuletakki päälläni, päätin tehdä collegetakin tästä.
Lähdin liikkeelle Paapiin Kuutar-kaavan pohjalta (kuten täällä). Kunnollisiin alavaroihin ei tuo vähän reilu metrinen pala riittänyt, joten huolittelin reunat kaitaleella ja pitsinauhalla. Tykkään takista ja sen värien tuomasta piristysruiskeesta tähän marraskuun pimeyteen. Tämä päällä en huku harmauteen. Aika herkku!
Mikä saa sinut riemastumaan?
Ihanaa viikonloppua just Siulle ♥