Elokuu on kaikessa kauneudessaan kovin surumielinen ja täynnä haikeutta. Vaikka aurinko lämmittää vielä ja vitsikkäimmät veistelevät vielä kesää olevan jäljellä, en voi välttää tuntemasta loppumisen tunnelmia. Takana on loma, vapaus ja valoisat yöt, edessä pimenevät illat, poluille varoittamatta loikkivat sammakot, villatakit ja kiireinen arki. Elokuu on välitila, jossa kaihoan mennyttä kesää ilman, että osaan vielä ilolla odottaa syksyn onnellisia puolia. Enkä oikeastaan tahdokaan, sillä elokuun fiilistely on oma traditioni aloittaa "uusi vuosi" ja valmistautua tulevaan.
Tänään haikeus oli huipussaan, kun lähikirkossa oli esikoisemme kouluun siunaamistilaisuus. Se oli ensimmäisen virren alkutahdit, kun kyynelkanavat aukesivat ja loppuajan laskin urkupillejä (sain tulokseksi 48 kappaletta). Tinttara näyttää perineen äitinsä suhtautumisen kirkossa käyntiin ja tunteisiin käyviin hetkiin, sillä myös hän kyynelehti vuolaasti ja ulisi niin jännittävänsä veljensä puolesta. Tuleva koululainen pyöritteli meille silmiään ja vakuutti, että pärjää kyllä. Varmasti pärjääkin, mutta en voi silti olla olematta sydän vähän kallellaan.
En tiedä miksi, mutta tässä ompelemassani bambimekossa näen elokuun kaihoa ja herkkyyttä. Kangas on kaunis, Lalialta ostettu ja sinisyydessään tervetullutta vaihtelua neidin vaaleanpunaiseen vaatevarastoon. Inspiroiduin tähän malliin LillaLumin mekkoja nähdessäni ja Tinttaran tilatessa minulta pitkän, isojen tyttöjen mekon. Tämän mekon muokkasin paitakaavasta: pätkäisin paidan vyötäröltä, leikkasin keskimmäiseksi helmaksi noin kaksi kertaa yläosan levyisen suorakaiteen ja alimmaksi helmaksi koko kankaan levyisen kaitaleen. Helmat rypytin sopiviksi rypytyslangoilla. Jos kaipaat vinkkejä siihen, miten paidan kaavaa muokkaamalla ompelet helposti myös ihanimmat mekot, kannattaa lukea tämä ohjepostaukseni.
Tunnelmallisia elokuun iltoja ja turvallista koulunaloitusta muillekin uusille ekaluokkalaisille (ja tsemppiä meille vanhemmille) ♥
