"Miulla on kaunis maha, kimaltavat silmät ja terävät hampaat!" Eikös niillä ja tarmoa pursuavalla itseluottamuksella olekin ihan valmis viskariin? Ja sitä paitsi nyt yksi niistä terävistä hampaista vielä kaiken huipuksi heiluu, ja se jos joku tuntuu kasvattaneen tuon minimuippiksen varmuutta ja urheutta ainakin metrin verran. Minulle se on jälleen yksi merkki siitä, että pienempikään noista rakkaista ei ole enää ihan pieni. Vauva-aikoina ajattelin monesti itku silmässä ja pala kurkussa sitä, kuinka lapset kasvaa ja näin sen kauhukuvana siitä, kuinka ne tyyliin yhdessä yössä kasvaa vauvasta murkuiksi ja muuttaa pois kotoa. Näiden seitsemän äitivuoden aikana olen onneksi alkanut vähän kerrassaan oivaltaa, että lapset kasvaa joka päivä pikkuisen ja minä siinä ikään kuin mukana. Muutokset tulevat yleensä ajan kanssa, eivät rysäyksellä ja tuntuvat ihan tervetulleilta. Ja jos lapsi itse on kasvustaan maailman ylpein, kuinka minä en sitä olisi. Tervemenoa vaan viskariin, eiköhän se hammas sitä ennen putoa.

Ennen elokuun alkua on hyvä alkaa kiireellä postailla kesän mittaan ommeltuja hellevaatteita. Sortsihaalari on tehty It's always autumn-blogin ilmaiskaavalla ja sattui olemaan sellaisenaan juuri meidän neitosen kokoa. Kangas on vanhempaa Ommellisen tuotantoa. Toinen hillottu kangas on tuo Selian Puutarhapiilo, jonka sain lopulta tuhottua tuohon olkapäät paljastavaan t-paitaan. Siinä kaavana on Ainoan Rusetilla, josta muokkasin paitaversion (mekko on nähtävillä täällä). Lettikuosinen toppi taas on muokattu LillaLumin Julia-mekosta ja siitä tuli oma suosikkini. Voi olla, että kanttausta joudun vielä korjaamaan tiukemmaksi, koska tuo hieman lörpöttää, mutta nätti se on silti.

Toinen setti kesävaatteita on ommeltu ja kuvattu jo huhtikuussa, josko ne sitten seuraavaksi saisin blogiin asti :D Nyt hautaudun terassin sohvatyynyjen väliin ja nautin auringon lämmittämästä olosta sekä hetkestä, kun on ihan hiljaista (ja se kesti noin neljä minuuttia).

Heippa ♥