Auringon kultaiset säteet, metsä, Saimaa. Perhe, eväät, yhdessä olo. Uutiskatve, vapaus, hetken huolettomuus. Mikä ilo olikaan, kun kodin läheltä löytyi mitä parhain, meille upouusi retkipaikka ja kuinka hyviltä maistuivatkaan välipalaleivät kaatuneen puun rungolla istuen. Parhaimmalta tuntui kuitenkin se rauhan ja ilon tunne, minkä tuo kombo pystyi tarjoamaan. Voimaannuttavaa ja ilahduttavaa, juuri sitä, mitä tässä hetkessä kaipasin.
Luonto ja kohisten saapunut kevätsää inspiroi myös viimeisimpänä valmistunutta ompelustani. Tein Eskarilaiselle softshell-takin Ainolan Metsäneläimet-kankaasta. Ihana kuosi oli pojan oma valinta, koska se kuulemma sopii hyvin tulevaisuuden eläintutkijalle. Kaavaksi ostin Jujunan Snowman-kaavan ja tässä koko on 134 cm. Jujunan lasten kaavoista olen tykännyt aina ja tämäkin on malliltaan hirmu hyvä! Ohjeet koin vähän epäselviksi, joten helpoimmaksi koin soveltamisen. Huppuun tein vuorin sijaan alavarat ja helmaan lisäsin kuminauhanyörin stoppareineen. Jännityksellä seuraan, monta päivää kestää ennen kuin nyörilenkit tarttuvat johonkin oksaan herran kiipeillessä... Takin kaveriksi sopivat kivasti pari viikkoa sitten tekemäni pipo- ja tuubisetti. Tuo viininpunainen ribbineulos löytyi kangaskaapin kätköistä parahiksi ja Ommelkuplan ompelumerkit viimeistelevät kokonaisuuden.
Onneksi metsä on vielä vapaasti auki, mene Sinäkin ♥