Vuoden vaihtuminen on käynyt tällä kertaa tavallista enemmän tunteisiin. Se, että siirrymme uudelle vuosikymmenelle sai minut miettimään aiempia ja erityisesti juuri päättynyttä 2010-lukua. 80-luvulla elin lapsuuttani, 90-luvulle ajoittuu aikani koululaisena, 2000-luvulla nuorena opiskelin ja astuin työelämään, mutta vasta 2010-luvulla on tapahtunut mullistavimmat asiat tähän astisessa elämässäni.  (Uskomattoman epäloogiselta tuntuu myös se, että reilu kolmekymppisenä sitä starttaa jo viidennen vuosikymmenensä!). Naimisiin meno, oma koti,  lisää opiskelua, uusia työpaikkoja ja uran ohjautuminen oikeaan suuntaan, upeita reissuja, tutustumista uusiin ihmisiin, käsitöiden saapuminen elämääni ja tärkeimpänä, rakkaimpana ja merkittävämpinä tietenkin lasten saaminen. Toki mukaan on mahtunut huolia, unettomia öitä, hoitamattomina kasaan kuihtuneita ihmissuhteita ja huonoja päiviä, mutta kokonaisuudessaan minulla ei valittamista ole. Tämä on ollut isojen unelmien toteutumisen vuosikymmen ja toista näin hienoa ja nousujohteista vuosikymmentä on vaikea kuvitella.

Ja siitä nyt hieman puristaakin. Koen aiemman elämän kuljettaneen minua valinnoillani ja kohtalon tarjoamilla mahdollisuuksilla sekä haasteilla kohti tätä päivää. Koen eläväni parasta elämänvaihetta juuri nyt, perheeni kanssa ja asioiden ollessa hyvin. Mielessäni näen vuoristoradan, joka on pari vuosikymmentä puksutellut kohti korkeuksia ja nyt viimein saavuttanut tasaisen vaiheen, jossa voi hengittää ja ihailla maisemia. Toivon kierroksen korkeuksissa kestävän kauan ja laskun olevan rauhallinen ja loiva, kun sen aika lopulta on. Siinä missä iloitsen hyvistä hetkistä juuri nyt, en voi olla samalla tuntematta haikeutta sen ohikiitävyydestä. Sitä tuntee itsensä niin pieneksi, kun ajattelee asiaa suuressa mittakaavassa.

Koska olen taipuvainen sentimentalismiin, haikeuden tunteisiin ja ikäkriisiytymiseen, jouduin tosissani tekemään ajatustyötä työntääkseni ahdistuksen syrjään. Lohduttauduin sillä, että oikeastaan jokaisessa elämänvaiheessa olen kokenut "tämä on parasta just nyt", joten ehkäpä niin käy jatkossakin?  Uskon, luotan ja toivon, että elämällä on vaikka mitä ihanaa tarjottavaa tulevallakin vuosikymmenellä ♥ Varsinaisia lupauksia en tee, enemmänkin heitän ilmaan haaveita, joiden toivon toteutuvan.

Syvistä vesistä takaisin pinnalle ja käsitöihin, sillä niiden takia Sinäkin täällä todennäköisesti olet. Viime vuoden aikana koin usein, että kässäaika on kortilla, mutta aikaansaannoksia tarkastellessa aikaa on selvästi jonkin verran löytynyt. Kaikkea en blogiin asti saanut kuvien puuttuessa tai valmiin käsityön matkattua uuteen kotiin ennen kuvaamista. Viime vuonna postauksia syntyikin koko blogihistoriani pienin määrä, joten pyrin tsemppaamaan tänä vuonna sen suhteen. Ideoista onneksi ei ole pulaa, vaan enemmän pula siitä ajasta, mitä tietokoneen äärellä ehdin viettää. Viime vuodelta lemppareikseni nousivat ompelemani laukut, uimapuku sekä Tinttaran softshell-takki. 

Ihanaa, elämäntäyteistä ja innostuksen siivittämää alkanutta vuotta just Siulle ♥

Ps. Olethan käynyt jo osallistumassa arvontaan? Vielä ehdit :)