Kun vaihtoehtona on jäädä tuttuun, turvalliseen ja pääasiassa hyvin toimivaan, täytyy olla täysin pöhkö, että tarttuu riskiin ja lähtee jälleen opettelemaan uutta. Rohkeus, uteliaisuus ja vaikeus sanoa "ei" mahdollisuuksille kehottivat kuitenkin tarttumaan tilaisuuteen, joten  jo kolmantena syksynä peräkkäin hyppäsin pää edelle syvään päätyyn ja aloitin vastikään ihan uudessa työssä. Äkkiseltään kuulostaa vähän sitoutumiskammoiselta (ennen näitä olin kyllä lähes 10 vuotta samalla työnantajalla), mutta saadessani tilaisuuden yhdistää molemmat ammattini ja mahdollisuuden kehittää uutta toimintamallia varhaiskasvatukseen, en vain voinut kieltäytyä. Jäätävän paperityörumban ja haikeiden jäähyväisten jälkeen olin valmis kääntämään uuden sivun työurallani. Nyt muutaman viikon jälkeen suunta tuntuu oikealta, vaikka kaikki onkin uutta ja vanhoja ympyröitä on ikävä.