Nyt koitti se hetki, kun 4-vee neiti suuressa itsetietoisuudessaan päätti, että ei tahdo enää mekkoja. Tai ainakaan niitä mekkoja, joita äitinä olen tottunut ompelemaan ja jotka vielä hetki sitten olivat tytön ainoa pukine. Tällä hetkellä muksu kiskoo ylleen mitä eriskummallisempia komboja legginssejä, pitkähihaisia paitoja ja niiden päälle hihattomia kesätoppeja. Varovaisille (tai ihan suorillekin kommenteille) asua koskien hän tuhahtaa ja kertoo olevansa tyylikäs. Koska paitoja ei juurikaan valmiina ollut sopivassa koossa, ompelin nyt kerralla useamman ansaiten ison kasan hyvä äiti-pisteitä. Saatuaan sateenkaari- ja LOL-paidat, ei hän päälleen ole muuta juuri kelpuuttanutkaan, vaan nuo kiertävät suoraan pesusta päälle... Tinttaran vaatimuksia vastasi hyvin Sun yellow-kaava, jossa on ihanat olkafrillat valmiina. Niiden seuraksi tein muutamat legginssit 110 koossa, joten kasvunvaraakin on. Kankaat ovat Verson puodista ja Nappinjalta, kuvat on tilattu Aliexpressistä. 

Eskarilaisen kaapissa pulaa oli etenkin housuista, mutta en malttanut olla ompelematta myös paria paitaa pojan itse valitsemista kankaista. Pertsaa, niin pertsaa, mutta mitäpä sitä muutakaan. Paitakaava oli jo koossa 134 (Paapiin Myyry) ja housut Mock denim, joita kavensin reilusti pojan toivoessa melko ihonmyötäisiä lahkeita. Apinat ja camokuosin ostin Ommelliselta, raitapaitaan kierrätin oman paitani. 

Vaikka mielelläni pukisin lapseni minun makuni mukaan sävy sävyyn ja nätisti, haluan kunnioittaa heidän omia mielipiteitään ja sitä, miten he kokevat olonsa mukavaksi. Olen ylpeä siitä, että lapset tietävät mitä toivovat ja uskaltavat ilmaista sen. Veikeää on nähdä kuinka vaatteet voivat olla jo näin pienille merkittävä itseilmaisun keino. Onneksi on mahdollista ommella sellaisia vaatteita, joissa kohtaavat toisensa sekä minun että lapsen näkemys ainakin kohtuullisesti. Ovatko teillä lapset tarkkoja vaatteistaan?

Ihanaa viikonloppua, toivotetaan tervetulleeksi joulukuu ♥ Jouluisia juttuja on tiedossa täälläkin ensi kuun puolella.

Ps. Käsityöblogien yhteinen joulukalenteri aukeaa jälleen 1.12. Listan mukana olevista blogeista löydät täältä. 

Uuden alun äärellä valmistautumiseeni kuului uusi mekko. Jotain värikästä mustan rinnalle ja piristystä harmaatakin harmaampien marraskuun päivien keskelle. Verson puodin kaunis Punahattu-kuosi viehätti erityisesti tässä okran värissä ja vaikka epäilin osaanko kukkamekkoa arjessa käyttää, on mekko ollut päällä jo useamman kerran. Mekkoa leikatessa yhdistin oman luottokaavani ja Jujunan  Everyday dresses-kaavan . Jujunan kaava ei kädentien seudulta sopinut minulle, mutta muotoiltu takasauma ja muotolaskokset tekivät mekosta muuten kivasti istuvan. Muotolaskokset jätin tästä lopulta kuitenkin pois, sillä unohdin lisätä sivusaumoihin vastaavan väljyyden, mitä muotolaskoksella kavensin pois omasta kaavastani. Takasauman ansiosta yleensä vaivaava selkäryppy jäi kuitenkin pois.

Voimaa ja uteliaisuutta marraskuun viimeiselle viikolle just Siulle ♥ 

Niin se taas tuli ja meni, kässäilijöiden odottama messuviikonloppu Tampereella. Kädentaidot 2019 keräsi viikonloppuna kaikkien aikojen kävijäennätyksen, sillä 55 436 vierasta löysi tiensä messuhalliin. Olin itse pitkään sitä mieltä, että skippaan messut tänä vuonna, mutta lauantaiaamuna löysin itseni kuitenkin bussikyydistä kohti Tamperetta. Seuraavaksi kerron syitä, miksi vuosi toisensa jälkeen kässämessut houkuttavat.

Inpiraatio: Ellei Pinterestiä lasketa, ovat Tampereen messut se paikka, mistä voi ammentaa inspiraatiota käsitöihin ainakin koko seuraavalle vuodelle. Löydettävissä ovat uusimmat trendit ja nousevat suuntaukset sekä lukuisa määrä kaudesta toiseen toistuvia suosikkeja. Inspiksen etsimisessä tykkään erityisesti Taito-kadusta, jossa Taitojärjestöt esittelevät töitään ja tsi-paketteja olisi paljon saatavilla (iso miinus kyllä niiden korkeasta hinnasta). Messuilla esitellään tekniikoita laidasta laitaan ja on ihana innostua muistakin kuin itselle tutuimmista käsitöistä. Eikä hätää, vaikka ei uusimpien ideoiden mukaan heti ehtisi. Esimerkiksi makramee, joka oli pinnalla jo pari vuotta sitten, oli nyt näytillä todella isosti ja minäkin viimein sorruin ostamaan kerän makrameenarua. Edellisten vuosien "viralliset" käsityötekniikat, kirjonta ja kudonta, olivat myös esillä, joten ehkä ehdin innostua niistä jo ensi vuonna ;) Vuoden 2020 Taitoliiton käsityötekniikka on vuoleminen, joka omaan korvaani on melko yllättävä. Jännä nähdä millainen hitti siitä muodostuu.

Monipuolisuus: Näillä messuilla on niin paljon kaikkea, että jokaiselle jotakin- sanonta pitää tässä kohtaa paikkansa. Myyjien lisäksi on muotinäytöstä, työnäytöksiä, työpajoja ja esittelyjä.  Oma valmistautumiseni petti tämän suhteen enkä ollut ottanut selvää tarjonnasta. Jälkikäteen harmitti lukea, että valittavana olisi ollut esim. Ommel ry:n hyväntekeväisyysompeluita, solmeilutyöpajaa, askartelua tai hiusdonitsin ompelua. Missasin kaikki.

Ihmiset: Yhteinen kiinnostuksen kohde yhdistää. Pääasiassa messuilla on iloista ja innostunutta väkeä, ja vaikkapa kassajonossa on mukava vaihtaa pari sanaa kenen kanssa tahansa. Yhteisestä harrastuksesta riitti juttua jo bussissa itselleni tuntemattoman vieruskaverin kanssa koko pitkän matkan ajan. Myyntitiskien takaa löytyy pääasiassa hyväntuulisia ja omasta työstään ylpeitä kauppiaita, joten kaupan käyntikin on ihan kivaa. Kässämessuilla ihanaa on myös tavata blogituttuja, joiden kanssa kerrataan kuulumisia, vertaillaan ostoksia ja jaetaan vinkkejä. 

Joulu: Messujen ajankohta marraskuun puolessa välissä on oivallinen jouluideoiden ja -tilpehöörien haalimiseen. Monella kävijällä ostoskassiin sujahtaa varmasti joululahjoja valmiista tuotteista tai tarvikkeita niiden tekemiseen. Minä rakastan kaikkia joulukoristeideoita, joita bongailin tänäkin vuonna. Suurin osa jäänee ajatuksen tasolle, mutta ainakin yhdestä jouluaskartelusta kuulette myöhemmin. 

Ostokset: Tietenkin. Vaikka inspiraatio on ilmaista, en päässyt ilman kahta painavaa ostoskassia ulos messuhallista. Messuostoksilla houkuttaa se, että tuotteisiin pääsee oikeasti käsiksi verkkokaupassa silmäilyn sijaan ja postikulutkin jäävät pois livenä shoppaillessa. Itse olen enemmän tarvikkeiden ja ompelumateriaalien perässä, ja myös jotkut valmiit tuotteet kiinnostavat. Usein niiden kohdalla nappaan mukaan pelkän idean, mutta nyt kunnostuduin asiakkaana erityisesti korvisostoksilla (voikohan niitä olla liikaa? Ei kai!). Jonkin verran harmitti useamman kangaskaupan tiskillä, sillä eniten odottamani ihanuudet oli myyty loppuun. Jäädessäni vaille Metsolan pupuja ja Ommellisen merinoita, piti hetki muistutella itselleni, että se on vaan kangasta... Ihan tarpeeksi tuossakin oli, joten nyt vain on kaiveltava aikaa sille, että tarvikkeet jatkojalostuvat käyttöön ennen ensi vuoden messuja.

Kävitkö Sinä kässäilemässä messuilla? 

Iloa alkavaan viikkoon just Siulle ♥