Äsken telkkarissa joku rupes itkemään,
kun ei mielestään ollut tarpeeks ihana.
Ne pistivät sen korokkeelle häpeemään,
housut vaihtu hameeseen ja suorast tuli kihara.
Must se tyyppi oli alunperin upea
ja kun tarkemmin mä kelaan, niin oon minäkin
Ei mun päälle tarvii roolipukuu pukea,
jos en kelpaa, ota joku joka kelpaa paremmin.
Jos mä muuta esitän se on feikkii,
mä en lähde tähän muuttumisleikkiin.
Oon mitä oon, mitä oon.
Mariska, Muuttumisleikki
Olen käyttänyt vuosia aikaa kehoni inhoamiseen ja vain sen vikojen noteeraamiseen. Olen seissyt tunteja peilin edessä ja halunnut olla toisenlainen, erilainen, parempi, laihempi, kauniimpi. Sopivampi ja riittävämpi. Ajatukset eivät ole juurikaan muuttuneet, vaikka keho on muuttunut vuosien varrella välillä isommaksi, sitten pienemmäksi ja taas isommaksi. Olen ollut varma, että muita ihmisiä jaksaa kiinnostaa minun mahamakkarani tai lättänä takapuoleni, että he minut nähdessään kauhistelevat mielessään. Olen tuntenut häpeää ja nipistellyt itseäni arvioivasti reisistä ja käsivarsista.
Kun on vuosia pitänyt kehoaan vihollisena, on ajatusmaailmaa vaikea muuttaa. Lasten saamisen myötä aloin tuntea vartaloani kohtaan kiitollisuutta ja arvostaa sitä enemmän. Arvostaa itseäni enemmän. Miksi soimaisin kehoani, joka mahdollisti äitiyden, kasvatti ja ruokki vauvat, joka joka aamu nousee sängystä omin jaloin, joka jaksaa taittaa pitkiä matkoja ja uurastaa ahkerasti, joka tuottaa hyvää oloa, joka venyy, taipuu ja toimii kuten pitää. Suhteeni vartalooni on muuttunut ystävällisemmäksi, mutta yhä minun on vaikea tuntea olevani hyvä juuri näin ja muistaa, että tuskin muut välittävät vyötärö-lantiosuhteestani.
Vaikka automaattinen ajatukseni on ahdistua oman peilikuvani edessä, olen päättänyt tietoisesti kulkea kohti hyväksyvää asennetta. Opettelen kohtelemaan kehoani kauniimmin ja haluan uskoa, kun joku sanoo minun näyttävän kauniilta. Vaikken varmaan koskaan ole täysin tyytyväinen itseeni, on hillitöntä ajantuhlausta keskittyä vain epäkohtiin, surra sitä mitä ei ole ja mitä ei välttämättä tule koskaan olemaankaan. Minulta vaatii ihan hirmuisesti uskallusta painaa "julkaise"-nappia ja seisoa tässä pelkissä uikkareissa sellaisena kuin olen. Mutta juuri siksi minun on niin tehtävä.
Uimapuvun ompelu on ollut haaveissani viime kesästä asti ja lopullinen inspiraatio iski, kun näin ompeluryhmässä kuvan samanlaisesta uikkarista. Se näytti napakalta, istuvalta ja kauniilta, juuri sellaiselta kuin tahdoin. Kaava on Patterns for piratesin Take the Plunge Swimsuit. Kaava ohjeineen on englannin kielinen, mutta kuvallisten ohjeiden takia melko selkeä. Oman versioni vuoritin kokonaan ohuella mustalla lycralla, lisäksi tuin rintamuksen powermeshillä. Kaavassa on useampi erilainen variaatiomahdollisuus ja valitsin tähän rypytetyn alaosan. Kuminauha huolitteluissa on lateksikumpparia, joka toivon mukaan kestää klooriveden hapertumatta. Huomenna pääsen testaamaan pukua käytännössä ja peukut ovat pystyssä sille, että vilautuksilta vältytään.
Ole kiltti itsellesi, minäkin yritän olla ♥
