Kesän saapuessa mieli alkaa väistämättä hapuilla jo kohti kesälaitumia. Vaikka se siintää vasta viikkojen päässä, iski tälle suorittajalle jo tuska siitä, mitä kaikkea pitää saada valmiiksi ennen sitä. Aikataulut painavat päälle, työt tulevat uniin (tai vievät ne) ja vapaa-aikakin tuntuu kutistuvan. Se seesteisyyden poikanen, mistä talvella aloin jo nauttia, pysyi poissa ja viikonlopun rentouttava vaikutus jäi saavuttamatta. Kiire, kiire, kiire. 

Kunnes kiskoin trikoot jalkaan, musat korvanappeihin ja nappasin koirat mukaani lähteäkseni lenkille. Tiukalla askeleella jyskyttävän musiikin siivittämänä marssin uhkaavan mustia pilviä tähyillen. Aikomuksistani huolimatta suuntasin metsäpolulle, jota reunustivat juuri puhjenneet kielot ja tuoreiden mustikanvarpujen häikäisevä vihreys. Hetken käveltyäni askeleeni alkoi keventyä, hidastua, musiikkikin piti sammuttaa ja vaihtaa lintujen iltakonsertointiin. Kuusenkerkän maku kieleni päällä, kostean metsän tuoksu nenässäni pysähdyin ja annoin hartioideni laskea ja tuulen puhaltaa lävitseni. Yksinäiset sadepisarat putoilivat, mutta pilvien takaa loisti kultainen reunus. Pidätin hengitystäni ja puhalsin rauhassa, päästin sen hetken huoleni tuulen mukaan. Mietin, onko koskaan muka ollut sellaista tilannetta, mistä en olisi selvinnyt. Ei ole, kaikki on järjestynyt aina jotenkin, ihan hyvin yleensä. Päätin, että niin käy nytkin. 

Tuleviin hellepäiviin valmistauduin ompelemalla omalla luottokaavallani mekon Vimman vihreäpohjaisesta Hanami -trikoosta. En muista koska viimeksi olisin ihastunut kuosiin näin ensi silmäyksellä ja siitä syystä tämä kangas jalostui vaatteeksi asti ennätysnopeasti. Tälle tulee käyttöä paljon! Ja kaavasta lisää lähitulevaisuudessa ;)

Lempeää kesäkuun alkua just Siulle ♥