Huhtikuu, yksi ehdoton lempikuukauteni! Kevät on oikeasti totta, lumi sulaa kinos kerrallaan, aurinko lämmittää luoden petollista mielikuvaa siitä, että talvitamineet voi kerralla hylätä. Huhtikuussa tietää talven jääneen taakse ja samalla koko ihana kevät- ja kesäaika on täysin edessä. Vielä ei iske paniikinomainen "nyt on pakko nauttia, kun kerrankin on lämmintä"-fiilis, vaan saa rauhassa olla ikään kuin vuodenaikojen välitilassa. Olo on toiveekkaampi, virtaa enemmän ja sisäinen valo loistaa kirkkaampana. Parasta kaikessa ovat kuitenkin huhtikuun illat. Auringon jo laskiessa, kun vielä on silti valoisaa, voi tuntea kevään tuoksun ja tunnelman, joka tuo mieleen muistoja teinivuosilta. Tunteen vapaudesta, odotuksista ja siitä, kuinka mahdollisuudet ovat rajattomat. Nuo iltahetket koirien kanssa kävelyn muodossa ovat ihanaa omaa aikaa, ylimääräisiä tunteja piteneviin iltoihin. 

Takista tuli hieman ylimitoitettu nippa nappa 90 senttiselle tyttöselle. Uskon kuitenkin kasvunvaraan näissä työläämmissä ompeluissa, joten ihan hyvä, että tämä menee varmasti ensi vuonnakin. Takista tuli myös kaunis, siisti ja toimiva. Ainut pulma on se, että jouduin ostamaan toisen takin pihakäyttöön, sillä eihän tätä kaunokaista raaski liata mutavellissä pyörimiseen. Takin kanssa pidettäväksi tarvittiin myös pipo, joten samalla vaivalla tein kaksi. Ribbipiposta tuli oikeasti tosi kiva, se ei pääse oikeuksiinsa tasokuvassa.

Pakko vielä mainita somemaailman luomasta harhasta, minkä koin. Pionikuosi on ihan valtava hype ja pionisoftshell on selvästi yksi tämän kauden suosituimpia kankaita. Tämän seurauksena pionitakkeja on näkynyt somessa ja netissä ihan hurja määrä, joten tämä minun tekemäni ei sinällään uutiskynnystä ylitä. Ajatus uniikkiudesta katosi takkikuvien kiitäessä uutisvirrassa, mutta eipä arjessa ole vastaavaa vielä vastaan tullut. Onneksi some ei ole ainoa todellisuus ;)

Vaikka yksisarvispaita houkutti itsellenikin, järki voitti lopulta ja ompelin tytölle. Hupparin kaavana on Lumi-tunika, jonka huppua, olkalinjaa ja taskuja muokkasin. Halusin taskuihin hörselöä, joten ompelin frillat taskunsuihin. Tein niihin ohjeen samalla, jos joku muukin inspiroituu. 

Siinä missä lasten varttuminen on haikean suloista ja välillä jopa pelottavan nopeaa, on samalla aivan huikean hienoa nähdä miten upeita tyyppejä näistä kasvaa. Vaikka Vuoden äiti-palkintoa ei tarvitse tähän osoitteeseen tänäkään keväänä ohjata, on onnellista huomata lasten kautta, että monta asiaa on tehty myös oikein. Neljävuotiaana pienestä söpöläisestä on kuoriutunut valtavan persoonan omaava prinsessa - hyväsydäminen, rohkea, hauska, suloinen, päättäväinen, herkkä ja nokkela.Valloittava murunen, joka yhtenä hetkenä polkee jalkaa ja laulaa kurkku suorana Haloo Helsinkiä ja toisena käpertyy kainaloon nukkumaan, koska äidin vieressä on ihaninta. Ja puhua pulputtaa, ihan tauotta, unissaankin nauraa. Ikään kuuluen myös uhmaikä ja oma tahto näyttelevät suurta roolia samalla, kun arkiset taidot karttuvat huimaa vauhtia. Koordinaatiossa taitaa olla kuitenkin kehittämisen varaa; siitä muistutuksena kuvissa vilkkuva musta silmä, kun neiti leikin tiimellyksessä juoksi seinää päin.

Jo viime syksynä Tinttara ilmoitti haluavansa Elsa-synttärit ja joulun jälkeen odotus kiihtyi viikko viikolta. Päiväkodissa hän hehkutti tulevia kekkereitä ja komensi kavereita ohjeistamalla, että "Elsa-synttäreille tullaan sitten tukka kammattuna". Itsestään selvänä asiana pidettiin sitä, että äiti ompelee Elsa-mekon ja toki minä sitten niin teinkin. 

Mekon yläosan muokkasin Myyry-paidan kaavaa kaventamalla ja poikkileikkauksella, helma on täyskello. Yläosan vaaleansininen on jotakin joustavaa ja hieman kimaltavaa tekokuitua ja vuoritin sen tavallisella trikoolla. Hihat ja yläosa ovat niin ikään trikoota, helma puolestaan satiinia. Viitan tylli on Tallinnan tuliaisia muutaman vuoden takaa. Viime silauksen mekko sai ompelemalla käsin strassinauhan yläosaan. Yksinkertainen, mutta tytön mielestä aivan tyrmäävän ihana ♥

Frozen-teemalla oli helppo ideoida ja somistaa synttärit kaikin puolin. Hoitokavereiden kanssa juhliessa tytöt saivat askarrella omat Olofit ja tarjolla oli jäätelöä ja muita pakastealtaan antimia asianmukaisilta pahviastioilta. Aarteenetsintä ilahdutti muksuja, kun kirstusta löytyi taikapöly-korut (Tigerista pikkuriikkisiä korupulloja hileellä täytettynä ja kaulanauhaan ripustettuna, upposi kuin häkä) sekä kimalletarrat. Lopuksi Let it go raikasi kestosuosikkina 4-vuotiaiden discossa.

Sukulaisille ja ystäville pidimme juhlat menneenä viikonloppuna ja niiden tarjoiluihin panostin enemmän. Elsa-kakku syntyi yhdistämällä mansikkaa, sitruunaa ja valkosuklaata ja kuorruttamalla koko komeus marengilla. Ensimmäistä kertaa testasin italialaista marenkia ja siitä tuli ihan älyttömän hyvää ja helposti työstettävää. Aika hieno tuli! Lisäksi pöydästä löytyi kinderpiirakkaa, porkkanamuffinsseja, kanavoileipäkakku, juustokierteitä, riisipiirakoita munavoilla sekä muuta pientä naposteltavaa. Ohjelmaa ei todellakaan tarvittu, vauhdista huolehti iso lauma leikkiviä lapsia. On muuten hassua, kuinka juhlaväki on muuttunut näiden vuosien aikana. Esikoisen syntyessä useimmilla ystävillä ei ollut vielä lapsia, seuraavissa juhlissa oli vauvoja sylien täydeltä ja nyt kemuissa kirmasi parhaimmillaan kymmenkunta 1-8-vuotiasta. Huh hulinaa!

Onnellista tätä viikkoa just Siulle ♥  Loppukoon tuo tylsä takatalvi heti alkuunsa!