Tiiätkö tunteen, kuinka illat hurahtavat ohitse ja viikonloppu on mennyt ennen kuin huomaatkaan ? Kun huomaat, että jestas sentään, kello on puoli kahdeksan, muksut odottaa iltapalaa ja omaan etukäteen varattuun jumppaan ei sitten muistanutkaan mennä. Kun klo 21 tekee mieli käydä nukkumaan. En tiedä meneekö tämä koomailu ja hulinointi enää edes ruuhkavuosien piikkiin, mutta kässäjumi vaivaa kyllä pahasti ja flow on kateissa. Tiedän sen iskevän jälleen, kunhan vain alkuun pääsisi, joten sitä alkua odotellessa.

Muistin aikaan kaivelin kameran kätköistä nämä ompelukset, mitkä ovat syntyneet joulun hujakoilla. Tuo yksisarvisen kuvalla varustettu paita on yksinkertaisuudessaan ollut ihan lemppari, sekä minun että tyttären! Kuva on silitettävä paljettikuva (Aliexpressistä), jonka tikkasin vielä reunoista kiinni. Iloiseksi ylläriksi se on kestänyt pesuja ihan moitteetta! Ja frilloja toki hartioille, kuinkas muuten. 

Pinkki lettitunika on PaaPiin kaavakirjan suosikkini, Vilja-mekko. Siinä tasku ommellaan taittamalla etukappaleen yläosa pussiksi, jolloin taskusta tulee iso ja helppo ommella. Yläosien lisäksi vielä nippu legginssejä, kun vanhoja lähtee kirpparille saman verran. Lilja-legginssien kaava on myös PaaPiin kirjasta, ihan paras kapea malli.

Mitä Sinulle kuuluu? 

Maaliskuu, virallisesti talven selkä taittunut ja nyt on kevät! Ihan ei luonto sitä näköjään ymmärtänyt, kun sen verran runsaasti se lunta heitteli tänäänkin... Kevätaurinkoa on meillä viime viikot ihailtu lähinnä ikkunan läpi, kun kaikki ollaan vuorotellen sairasteltu yhdessä ja erikseen. Mikä siinä onkin, että näin kevättalvesta kaikki pöpöt näyttävät jylläävän urakalla? Laskiaisen pulkkamäet ja muut talviurheilut jäänevät ensi vuoteen meidän kohdalla. Olen kuitenkin jo muutaman kerran päässyt nauttimaan siitä tunteesta, kun saa ulkona heittää aurinkolasit nenälle ja säteet oikeasti lämmittävät jo. Ja valoisuus, sekä aamulla että illalla - ihanaa! 

Ompelin Tinttaraiselle tunikan Lalian Puput ja pionit- trikoosta, jonka tausta on hennon vaaleansininen. Kaunis kuosi on mielestäni raikas ja jotenkin keväisen hentoinen, oikein sopiva tähän vuodenaikaan. Kaava on muokkaus jälleen PaaPiin Myyrystä, jonka helmaa olisin kyllä voinut pidentää vielä lisääkin. Neitosen jalat tuntuvat vaan venyvän ja venyvän, ja kaikki tunikat alkavat jäädä paitapituisiksi, vaikka muuten ikäisekseen pikkuinen tyttö onkin. Tyttöjen vaatteissa on onneksi se mahtava piirre, että ne ovat ainakin meillä pitkäikäisiä; ensin mekkoja, sitten tunikoita ja lopulta paitoja, jos hihoissa vain riittää kasvunvara! 

Ilopitoista laskiaista ja aurinkoista tätä kuuta just Siulle ♥