Joskus voi oikein luvan kanssa ihmetellä, kuinka pöhkö sitä onkaan. Kuten silloin, kun kirjoneulesukkia neuloessani tutkailin langan määrää ja ajattelin, että pitääpä neuloa nopeammin, jotta lanka riittää. Tai kun sujuvasti ompelin hihan kiinni pääntielle ja kummastelin, kuinka omituisen näköinen viritys siitä tulikaan. Tai kun nuken vaatteita ommellessa mietin, että tulipa sopivan reilut hihat, jottei jää heti pieneksi. Hassuja aivohäröjä. Käykö niitä kellekään muulle ;) ?

Meillä oli Tinttaran kanssa yhteinen nukenvaateprojekti. Se alkoi jo joulukuun alussa, kun kummitytön synttäripakettiin toivottiin asua Baby Born-nukelle. Neitonen valitsi tilkuista sopivia ja auttoi ompelemaan; hänen kunniatehtävänsä on katkaista saumurin langat sekä ottaa nuppineulat pois. Kuinka ihana onkaan kolmevuotiaan into! Kun kaverin nukke sai vaatteensa, halusi Tinttara vaatettaa oman Pihla-vauvansakin. Homma jatkui siis jälleen jämälaatikon kaivelulla ja monenlaista tilkkua sieltä löytyikin. Kaavat näihin vaatteisiin löytyivät Luomalla-blogista, Naurava nappi-blogista ja Kangaskorjaamolla-blogista. Kivoja kaavoja kaikki, mutta mainittakoon, että tuo vinovetskajumppiskaava on ihan tosi pieni, lisää siis reilut saumanvarat. Bomberin kaavan muokkailin itse.

Sitä helposti kuvittelisi, että näin pienet vaatteet ovat nopeita ommella. No ei ollut, vaan jostakin syystä tussasin näitä vähän kerrassaan. Onneksi homma on tällä erää valmis ja pääsen siirtymään seuraaviin ompeluihin.  Ja neiti on onnellinen voidessaan samistella vauvansa kanssa.

Ilon hetkiä ja ystävällisiä ajatuksia just Siulle♥

Eipä näköjään joulua ilman joulukalenterisukkia! Tänäkin vuonna jäin junasta joulukuun alussa, mutta joulupyhien aikaan nakuttelin sukat muutaman illan ja ihanan kepeän ja höpsön jouluelokuvan aikana. En vain voi vastustaa näitä Taimitarhan eli Niina Laitisen kirjoneulemalleja, vaikka nämä - pakko myöntää - eivät kuvioidensa puolesta suosikikseni muodostuneet. Väreiksi valitsin jotakin rauhallisempaa kuin aiempina vuosina, kanervanpunaista ja havunvihreää. Lämmittävät mukavasti näillä pakkaskeleillä.

Sukkasatoa on tiedossa lisääkin, sillä neulepuikkojen kilkatus perheen seurassa on tällä hetkellä kiehtonut enemmän kuin itsekseen istuskelu vilpoisassa ompeluhuoneessa. Eiköhän se taas inspiraation kohde vaihdu, kunhan kevät alkaa kurkistella ikkunoista. 

Ja hei kuulkaas, kiitos ihan hurjasti kaikille arvontaan osallistuneille! Jokaisen kommentin luin ilahtuneena ihanista sanoistanne, kiitos ♥  Voittoarpa osui tällä kertaa nimimerkille A-M, johon olen jo ottanut yhteyttä. Ensi vuonna ehkä sitten uudestaan ;)

Tässä kohtaa on perinteisesti aika tehdä jonkinlainen loppulausuma menneestä vuodesta. Vaikka viikot ovat kuluneet ihan huiman nopeaa vauhtia, tuntuu vuosi olleen tosi pitkä. Talvi ja kevät kuluivat kuin jäitä poltellen odotellessamme uuteen kotiin muuttoa ja viimein huhtikuussa pääsimme omakotitaloasujiksi. Oli ihanan pinkit synttärijuhlat, Tukholman reissu parhaassa seurassa, retkeilyä mukuloiden kanssa monessa metsässä ja haikeutta oman eskariryhmän hyvästelystä. Kesään kuului kauan kaivattua parisuhdeaikaa puolison kanssa, vauhdikkaita huvipuistoreissuja, ikimuistoisia festareita ja helteisiä hetkiä mökillä. Syksy toi mukanaan uuden ja innoittavan työn sekä hellittämättömän stressin, joka tuntui vievän ilon kaikesta. Loppuvuotta kohti elo alkoi onneksi taas helpottaa ja joulun odotus lasten kanssa toi lämpöä kylmään ja pimeään talveen. 

Vuonna 2018 tuntui, ettei aikaa käsitöille ollut entiseen malliin. Ylpeyttä tunsin erityisesti saadessani valmiiksi tyttöselle yksityiskohtia täynnä olevan parkatakin sekä uimapuvun, jollaisia en ollut ennen tehnyt. Tykkään kovasti  myös tekemistäni tabletin suojuksesta sekä pikkulaukusta, jotka ilahduttavat päivittäin töissä käytännöllisyydellään ja ulkoasullaan. Lisäksi ompelin vuoden mittaan melkoisen määrän erilaisia mekkoja, paitoja ja bomber-takkeja keskittyen pääasiassa lastenvaatteisiin. Käytössäni oleva Pfaffin ompelukone sekä blogiyhteistyöt eri yritysten kanssa haastoivat minua kokeilemaan uusia asioita konekirjailusta lycran ompeluun. Kokosin yllä oleviin kuviin omia suosikkejani tämän vuoden käsitöistä ja blogipostauksista. 

Ompelijan näkökulmasta viime vuoden yksi kohokohta oli Ommel-tapahtuma, mikä minun ja monen muun riemuksi on järjestymässä myös ensi kesänä! Mainintansa ansaitsee Tampereen käsityömessut, jotka eivät pettäneet tänäkään vuonna. Kävin myös rintaliivikurssin Imatran työväen opistolla, mutta sen anti ei ole vielä jalostunut jatkokäyttöön. Ihania käsityökirjoja tupsahti postiluukusta useampi, mainittakoon etenkin Kototekoja-kirja sekä viimeisin Klompelompe. Inspiraatiosta ja ideoista ei siis ollut lainkaan pulaa, päinvastoin - niitä riittää seuraavillekin vuosille. 

Koska kässäilytahti oli hitaampi viime vuonna, blogi vietti hiljaiseloa aiempaan verrattuna, mutta ei onneksi kuihtunut kokonaan. Kaikkia ompeluitani en enää blogiin asti saanut edes, kun etenkin omien pertsojen kuvaaminen tuntui päivänvalon puutteessa ihan hölmöltä. Joulua kohti olen näköjään ottanut loppukirin ja postausten määrä on kuitenkin noussut sinne 60:een. ISuosittuja ovat olleet tekemäni tutoriaalit mekkokaavan muokkaamiseen, kehyskukkaron/-laukun ompeluun, pupurepun tekemiseen sekä tuplavetoketjullisen laukun ompeluun. Suosittujen listan kärjessä keikkuvat myös vanhemmat ohjeet rusettiturbaaniin sekä rusettipipoon. 

Ihanaa on ollut huomata, että edelleen teitä riittää siellä ruudun toisella puolella, itse asiassa jopa edellisiä vuosia enemmän.  Tyhmää olisi väittää, etä ihan vaan itselleni tätä teen, sillä kyllä teillä lukijoilla on se isoin merkitys. Kiitos, että olette ♥ Ja erityisen iso kiitos jokaiselle kommenttinsa johonkin foorumiini jättäneelle, niiden antama ilo on suuren suuri! Kiitos teille ♥ Toivottavasti just Sinä kuljet kanssani myös tänä alkaneena vuonna.

Niin tämä vuosi... Koska olen vannoutunut tavoitteiden ja suunnitelmien laatija, on mielessäni jo muutama ajatus tulevista töistä. Vuonna 2019 aion ommella laukun tai ehkä jopa useamman, onnistua tekemään itselleni joustamattomasta kankaasta topin sekä ommella sopivat alusvaatteet. Tarkoitus olisi tänä vuonna ommella itselleni työkelpoisia vaatteita  sekä toki täydentää lasten vaatekaappeja heidän venyessä kohti seuraavia kokomerkintöjä. Frilloja, helmoja ja eläinkuoseja on luvassa jatkossakin siis. Samalla aion säilyttää kohtuuden ja ommella oikeasti tarvelähtöisesti ja muistaa tämän myös tarvikehankinnoissa. Ja hei, jos Sinulla on mielessäsi jokin postausidea tai toiveohje, niin kerro ihmeessä!  

Tämän postauksen myötä toivotan mahtavan hyvää alkanutta vuotta just Siulle.  Tuokoon vuosi iloa, valoa, terveyttä, rakkautta, ystävyyttä ja muita onnenhetkiä ♥! 

Ps. Vielä muutama päivä aikaa osallistua jouluarvontaan!