Yhteistyössä Pfaff Suomi

Tässä vuosien varrella vakkarilukijani ovat nähneet blogissa varmasti eniten sellaisia mekkoja ja tunikoita, joissa on rypytys rinnan alla tai vyötäröllä. Teen niitä, sillä kaikkien kokeilujeni jälkeen se kerta kaikkiaan vain säilyy yhtenä suosikkinani. Sellaisia siis tälläkin kertaa. 

Yleensä kiire ja paniikki eivät ole ompeluharrastajan ystäviä, mutta poikkeus taitaa vahvistaa säännön. Halusin taannoiselle Tukholman reissulle Vimman Mystical flowerista mekon ja aloin ommella sitä niinkin ajoissa kuin lähtöpäivän aamuna. Monesti himmailen kankaita leikatessani, jos idea ei ole ihan selvä, mutta tuossa kiireessä iskin sakset ronskisti kankaaseen ja surautin mekon kasaan. Koska ihmeiden aika ei ole selvästikään ohi, tuli mekosta ihan täydellinen! Oikea leveys ja pituus, holkkihihoista juuri sopivat, helman halkioista pienenpieni twisti. Ja se rypytys, kerrankin juuri oikealla korkeudella.

Reissun jälkeen yritin piirtää onnistuneesta mekosta kaavan toistaakseni uuden lempparimekkoni. Kankaaksi valikoitui tällä kertaa Hellinin Poniletti, mutta - tietenkään - täydellinen onnistuminen ei ollut kahta kertaa peräkkäin mahdollista. Hihan suunnalla oli joka fiba, joka vaati muotolaskoksen ja helma olisi saanut olla pari senttiä pidempi. Ihan hyvä siitä lopulta kuitenkin tuli, ei huolta.

Aiemmin olen kikkaillut rypytykset tekemällä joko leikkaussauman tai "valesauman" (eli taittanut etukappaleen vaakasuunnassa ja saumuroinut taitteen leikkaamatta sitä) ja venyttelemällä siihen framilonin.  Nyt kuitenkin sain käytössäni olevaan Pfaffin ompelukoneeseen kuminauhapaininjalan, jota kokeilin mekkojen rypytyksiin. Kuminauhajalan etuna on se, että kuminauha kulkee kiemurtamatta ompeleen alla ja kiristyy tasaisesti. Pfaffin sivujen mukaan kuminauhajalka toimii erityisesti esim. alusvaatteissa ja voimisteluasuissa. Itse mietin käyttäväni tätä jatkossa joustavien frillojen rypytyksessä ja ehdottomasti mm. näissä mekoissani. Kuminauhajalkaan sopii 6- 12 mm kuminauha ja rypytyksen määrää voi säätää portaattomasti kiristimellä. Kokeilin paininjalkaa myös framilonilla ja sekin toimi hyvin!

Lopuksi vielä vinkkini tuohon etukappaleen rypyttämiseen, sillä siitä on muutaman kerran kyselty. 

Yhteistyössä Verson puoti.

Viimeiset päivät ennen lomaa! Mitä lähempänä se on, sitä vaikeampi sitä on odottaa. Mieli haikailee jo vapaapäiviin ja univajeesta kärsivät aivot kaihoavat hitaita aamuherätyksiä. Lomaviikot täyttyvät suunnitelmista ja toiveista tehdä kaikki ne asiat, joita töissä ollessa ei ehdi tai jaksa tehdä. Pieniä reissuja on tiedossa useampi, kirjoja iso kasa lukemista odottamassa, ompelusuunnitelmat varsin mittavia, lasten viihdytykseen suuret suunnitelmat... Ja kun tarkemmin asiaa mietin, tajuan, kuinka epärealistista ja stressaavaa on suunnitella ja ohjelmoida loma liian tarkasti. 

Lasten kanssa lomailu on yhtä aikaa ihanaa ja kamalaa. Sorrun ihan liian usein siihen, että luon mielessäni ihania visioita perheidyllistä erilaisten lapsuutta rikastavien elämysten ja kasvatuksellisten näkökulmien äärellä. Jännä juttu, kun kukaan muu perheessä ei vaan tätä samaa mielikuvaa jaa eikä arvosta suuria suunnitelmiani, joten lopputuloksena on usein  silloin tällöin äitihenkilö manaamassa typeriä kanssaihmisiään ja kiljumassa, ettei enää ikinä järjestä mitään.

Niin että nyt päätän jo ennen lomaa tehdä toisin. En suunnittele liikaa, jätän mahdollisuudet auki. Aina ei tarvitse olla kummempaa ohjelmaa, vaan spontaani metsäretki koirien ulkoilutuksen varjolla toimii ihan yhtä hyvin. Tai se, että leikkipuisto- ja lounastreffien sijaan kaverit tulevat meille leikkimään ja syömään kaupan pinaattilettuja. Välillä taas ihan parasta on istuttaa lapset Disneyn ihmeiden äärelle ja paeta itse ompsuun. Mikään muu ei ole pakollista kuin se, että muistan syöttää lapset (ja itseni) riittävän tiuhaan, jottei nälkäkiukku iske. Eiköhän tästä ihan kelpo loma tule.

Sain testattavakseni Verson puodin Paula-tunikan kaavan, joka on Susanna Salmelan käsialaa ja heidän ensimmäinen myynnissä oleva kaavansa. Tykästyin kuvan perusteella malliin ja toteutukseen valitsin yhden kangasrakkauksistani, Paratiisin universumi-kankaan. Kaavan mukana ei ollut mittataulukkoa ja valitsin suoraan L-koon. Malli on kuitenkin melko väljä ja sain sitä lopulta kaventaa niin sivuista kuin hihoistakin useita senttejä. 

Koska Verson puoti on yksi lemppareitani, olisi ihana sanoa, että Paulasta tuli uusi suosikkini. Harmi kyllä tuo kaava ei kuitenkaan minun päälleni istunut sellaisenaan. (Olen nähnyt samalla kaavalla tehtyjä tunikoita muilla ilman ongelmia, josta voi päätellä pulman olevan minun kropassani kaavan sijaan.) Kaavan mukaisesti taskut jäivät minulla liian ylös ja aiheuttivat hurjan vedon, joten jouduin ne leikkaamaan kokonaan pois. Pysty"viikset" jäävät edelleen aika pahasti kylkiin, sillä minun muodoillani myös leikkaus vaatisi muotoja. Tämä ei todellakaan ole ainutkertainen ongelma, vaan suurin syy siihen, miksi ompelen lähes kaikki vaatteeni yhdellä ja samalla, mittojen mukaan tehdyllä, kaavalla.

Sen sijaan helmassa olevista solmimisnauhoista tykkään kovasti! Niitäkin muokkasin sen verran, että käänsin ne ohjeesta poiketen, sillä en henkkoht välitä raakareunoista vaatteissa. Ohjeen mukaan raakareunalla tehtynä tunika on kyllä supersimppeli tehdä, sillä käänteet tulee vain pääntielle ja hihoihin. 

Muokkailun jälkeen tästä tunikasta tuli tosi mukava ja erittäin käyttis, joka on jo useamman kerran minulla töissäkin ollut päällä. Paula-kaavan voisin sanoa olevan rento ja moneen tarpeeseen sopiva, yksinkertainen ja helppo ommella, minun mutkilleni vain vähän epäsopiva.

Mukavaa sadepäivän iltaa ♥

Ommel 2018 oli erinomaisen hieno osoitus siitä, mihin yhteistyöllä, rohkeudella, tinkimättömällä asenteella ja intohimolla omaa harrastusta ja alaa kohtaan voidaan päästä. Kun Nuppu Print Companysta tuttu Jenni Salminen 1,5 vuotta sitten sai idean matalan kynnyksen ompelufestareista, joissa olisi muutakin sisältöä kuin markkinat, ei hän taatusti arvannut miten upea tapahtuma siitä tulisi. Festareiden tulisi olla myös ilmaiset, sillä miksi asiakkaan pitäisi maksaa siitä, että pääsee ostamaan? Jenni sai houkuteltua mukaan useamman suomalaisen käsityöskenen vaikuttajan ja niin syntyi Ommel ry. Tämän porukan työn tuloksesta päästiin nauttimaan viime viikonloppuna.

Ommel 2018 järjestettiin Espoon Opinmäen kampuksella, mikä tuntui paikkana toimivalta. Avointa tilaa oli hyvin näytteilleasettajia varten, luennot pyörivät auditoriossa ja luokkahuoneita riitti niin kursseihin, laneihin kuin majoittumiseen. Kaikki tämä mahtui ensimmäiseen kerrokseen, joten jatkossa on varaa helposti laajentaa messuja seuraaviin kerroksiin... Sillä seuraava Ommel 2019 mitä todennäköisemmin tulee, kesäkuun tokan viikonlopun voi jo varata kalenteriin. Jatkoa varten määritelty kävijätamäärätavoite ylittyi kolminkertaisesti, sillä viikonlopun aikana Opinmäen ovista kulki 3000 ompeluharrastajaa!

Aiemmin Tampereen messuilla käyneenä odotin paniikinsekaisin tunnelmin väen paljoudessa vellomista ja kiireessä kojulta toiselle juoksemista. Toisin kuitenkin kävi, sillä Ommel oli juuri sopivan kokoinen tapahtuma. Vaikka väkeä oli, mahtui käytävillä hyvin liikkumaan ja näytteilleasettajien määrä oli helposti hallittava. Ja mikä parasta, kaikki sellaisia, mitkä kiinnostivat ompelijaa! Tämä oli toinen Ommelin alkuun vaikuttaneista ajatuksista; tapahtuman pitäisi olla suunnattu nimenomaan ompeluharrastajille ja niille, jotka tekevät itse sen sijaan, että kaipaisivat valmiita käsitöitä. Kangasmyyntipisteillä kävikin kova kuhina , kun metrit vaihtoivat omistajia. Oli ihana nähdä vanhoja tuttuja myyjiä, mutta huomata paikalla myös monta ihkauutta tuttavuutta. Valikoima oli hurjan laaja!

Mitä minä siellä sitten tein? Pääsin ystäväni kanssa paikalle ainoastaan lauantaina, mikä vaikutti toki suunnitelmiin. Aikomukseni oli käydä kuuntelemassa useampi luento, mutta jonkin ajatushärön vuoksi olin auditorion ovella aina väärään aikaan. Ne jäivät siis väliin, mutta onneksi ehdin muutamaan työpajaan. Kävin tutustumassa vinyylileikkuriin ja sain mukaani pari silityskuvaa, ompelin Hopen pisteellä legginssit hyväntekeväisyyteen sekä piipahdin Suuri Käsityö -lehden suunnittelupisteellä.  Erityiskehut muuten sille leikkuripisteen nuorelle miehelle, joka kärsivällisesti opasti atk-taidoiltaan varsin eri tasoisia naisihmisiä leikkurin käytön saloihin ;) Nahkapaperikassia olin jo menossa ompelemaan, mutta toivomani musta paperi oli loppunut. Sellainen pitää kyllä tehdä ehdottomasti myöhemmin. Työpajojen lisäksi kiersin näytteilleasettajien kojut (ja pysyin melko kohtuudessa ostoksieni suhteen, ainoana ostoslistalla ollut ratkojakin löytyi viime metreillä). Ennakkoon pelkäämästäni kiireestä huolimatta aikaa jäi hyvin pitsavaunun sekä Marttojen kojun herkuista nauttimiseen ja erityisesti bloggaamisen kautta tutuksi tulleiden ihanien kanssaharrastajien tapaamiseen! Se oli ehkä se kaikista kivoin juttu kuitenkin ♥

Entä se ensi vuosi sitten? Jos vaan mahdollista, aion ehdottomasti pakata kimpsut ja kampsut ja osallistua laneille ja/tai kursseille. Koulumajoituskin vaikutti houkuttelevalta yhteisöllisyytensä takia. Kehittämistoiveena mietin sitä, että kurssivalikossa olisi enemmän vaihtoehtoja pidempään harrastaneille, sillä nyt iso osa tuntui olevan aloittelijoilla suunnattuja (vaikka varmasti itsekin olisin niistä uusia vinkkejä voinut saada). Esimerkiksi käsilaukkukurssi tai joustamattoman mekon ompelu olisi ollut juuri omiin tarpeisiini sopiva. Ehkä sitten ensi kesäkuussa 2019...

Olitko Sinä Ommelissa? Mitä jäi päällimmäisenä mieleen? Minulle tämä antoi ihan mahtavan startin kesään ollen varmasti yksi sen kohokohdista :)

Pirteitä aamuja ja tehokkaita iltoja tulevalle viikolle ♥

Blogiyhteistyössä Haave Design.