Sisäänpääsy messuille saatu blogipostausta vastaan.

Olen jo kahtena edellisenä keväänä suunnannut tieni kohti Lapsimessuja, joten tänä vuonna lähtö oli jo aika itsestään selvyys. Tuttuun tapaan Helsingin messukeskuksessa vietettiin kevään kivointa viikonloppua, joka kokosi saman katon alle Lapsimessut, Eläinystäväni-messut, Outlet expon sekä uuden Hupicon -tapahtuman. Aiemmista vuosista innostuneena päätin ottaa riskin ja ottaa mukaan koko perheen touhuamaan ja kiertelemään kymmenentuhannen muun lapsen ja vanhemman kanssa.  

Saavuimme messuille lauataina yhdentoista maissa, jolloin ruuhka taisi olla suurimmillaan. Minulla oli mielessäni muutama myyjä, joiden pisteellä halusin käydä ja loppuaika oli käytettävissä lasten ehdoilla. Ihmispaljoudessa suunnistaminen ja myyntipisteiden äärelle pääseminen tuntui vähän tukalalta, eikä hilpeä messuhuuma tavoittanut minua. Lapsetkin olivat vähän hämmentyneen oloisia, eikä jaksettu jonotella onnenpyöriin tai maistiaisiin. Päädyimme aika pian Hupiconin puolelle, jossa pääsi liikkumaan vapaammin ja niin miestä kuin ipanoita ilahduttivat muun muassa kauko-ohjattavat autot ja legot. Samaan ruuhkahuippuun kävimme myös ruokailemassa, jonka voimin saimme messupäivän uuteen nousuun.

Parhaat messuvinkit on hyvä antaa jälkikäteen ensi vuotta varten, joten muistiin itselle: Messuille kannattaa mennä joko heti aamusta tai selkeästi iltapäivällä, jolloin alueella on huomattavasti väljempää! Päivän edetessä tutustuminen myyjien tarjontaan sekä lasten touhupisteisiin on mukavampaa, kun selviää jonottamatta. Samaten messukarttaan ja näytteilleasettajalistaan ennakkoon tutustuminen kannattaa, jotta omat suosikit muistaa varmasti katsastaa. Itse en tätä tehnyt, vaan summamutikassa kiertelin kojulta toiselle, törmäten niin vanhoihin tuttuihin kuin löytäen uusia ihastelun kohteita. Mutta mitäpä meille jäi erityisesti mieleen?

Ompelijana minua kiinnostivat tietenkin ne myyjät, joilla oli valmiiden vaatteiden lisäksi myös kankaita mukana, kuten Verson puoti, Ommellinen, Taival, PaaPii ja etenkin Metsola, jolla kangasmyynti keskittyy nimenomaan messuille. Metsolalta mukaani tarttuikin vaaleanpunainen trikoo hopeisilla bambeilla, jota olin jo netissä ihastellut. Vaatemyyjiä Lapsimessuilla oli luonnollisesti lukuisia, mutta tänä vuonna en jaksanut tarkemmin katsella mitään. Kuhina näytti käyvän monilla tiskeillä ja esim. Gugguulle olisi pitänyt oikeasti jonottaa (tosin mitään Iltalehden uutisoimaa hullujen äitien taistelua lasten itkiessä ei sielläkään näkynyt).

Suurin ja uusin ihastukseni oli Siluettiverstas! Kävelin ohi kerran, kaksi ja huomasin palaavani yhä uudestaan hipelöimään valaisimia, puuleluja, kelloja sekä heidän suloisia Luppaset-vaatteitaan. Ensin tein kaupat yksisarvisvalaisimesta ja vielä juuri ennen messuilta poistumista oli käytävä ostamassa pojan huoneeseen Batman-lamppu. Muutenkin sisustuspuolen tuotteet kiinnostivat minua selvästi enemmän, nyt kun uutta kotia on viimein päästy laittamaan kuntoon. Rakastuin myös erityisesti Emilia Kareninan Rabbit-tuoleihin, mutta niissä tuli hintalappu vastaan.

Satuhahmo kulkue oli lapsien mieleen ja osuimme juuri sopivasti paikalle sitä katsomaan. Kulkueesta bongattiin ainakin Tatu ja Patu, Ainu-pupu, Hertta, Miina ja Manu, Harri-hylje, Puppe, Lego Ninja ja Koiramäen Elsa, joita muksut riensivät lavan edustalla halaamaan. Kävimme katsomassa myös Kikattavaa kakkiaista sekä upeaa Ruffle Armyn jättisaippuakuplaesitystä, jota isommatkin ihmiset tuijottivat haltioituneina! Lisäksi lapset viihtyivät Jamkidsin muskarissa muutaman kappaleen verran.

Taivalin pisteellä kävin moikkaamassa ihanaa Paulinaa ja hypistelemässä kankaita. Neulomon pisteen olin jo ohittamassa, mutta bongasin tuon taustassa näkyvän kivan koivukuosin ja kävin vaatteitakin katsomassa. Alimman kuvan LilJo &Vilja oli uusi tuttavuus, jonka kaunis somistus ja leikkisät vaatteet houkuttelivat tutustumaan. 

Liian monesti olen messuhuumassa sortunut shoppailemaan enemmän kuin omiksi tarpeiksi, mutta nyt pysyin suht kohtuudessa. Ostoskassiini päätyi Metsolan kankaan lisäksi Nuppu Print Companyn Talviuni- trikoo, josta haaveilen mekkoa itselleni, sekä yllä oleva Tunteiden kirjasto-värityskirja, josta ajattelen iloa olevan niin työssä kuin kotona. Niin ja ne valaisimet... Ihan kohtuulliset ostokset :)

Houkuttelemaan jäivät Emma's&Mama'sin puiset leikkiruuat sekä Poopuan rusetit, joihin on pakko perehtyä vielä myöhemmin uudestaan, sen verran söpösiä ne olivat. 

Kangas saatu bloginäkyvyyttä vastaan Ompelimo MadeIralta. 

Minä olisin jo niin valmis kesään. Tai jos nyt sitä odotellessa edes kevääseen. Sellaiseen kunnolliseen, lumet ja jäät sulattavaan, puroja pulputtavaan, pisamia nenän päähän nostattavaan, lintuja laulattavaan ja räystäitä tiputtavaan kevääseen. Olisin valmis luopumaan paksusta toppatakistani ja Sorelin saappaistani, valmis ottamaan käyttöön valkoiset tennarini ja farkkutakkini. Olisin valmis lähtemään lasten kanssa metsäretkelle kevään merkkejä ihmettelemään ja kaivamaan esiin polkupyörät ja potkulaudat. Valmis ihailemaan mustasta maasta pukkaavia leskenlehtiä ja hauraan hentoisia hiirenkorvia puiden oksilla. Oi kevät missä viivytkään?

Pieniä, toivoa herättäviä hetkiä sain kokea eilen iltapäivällä, kun livahdin kävelylle koirien kanssa. Epäilykseni jääkauden alkamisesta väistyivät hetkeksi kävellessäni aurinkoista metsäpolkua, lämmön nostaessa hien pintaan ja saadessa lapaset pois kädestä. Kallion reunan jääpuikoista putoili vesipisaroita ja tuuli tuntui pehmeältä. Linnutkin saattoivat laulaa, mutta valitsin mielummin tahdittajani Spotifyn listoilta. Kuplivan reipas musiikki auttoi nastakenkiä nousemaan kevyesti ja kohotti myös mielialaa. Jatkoin lenkkiä aikomaani pidemmälle ja yllätyin, kun kymmenen vuoden jälkeen löysin ihanan uuden reitin kuljettavakseni. Askel askeleelta, hikinoron valuessa selkää pitkin, tunsin kuinka rankan ja pettymyksiä sisältäneen viikon aikana kerryttämäni henkinen paino alkoi myös valua hien mukana ja johan oli helpompi olla. Lenkiltä palasi iloisempi nainen  kuin mikä sinne lähti.