Minulta on monesti kysytty sitä, olenko ommellut aina tai saanut siihen jotain koulutusta. Samaan lauseeseen usein huokaistaan, että kunpa osaisin itsekin. Lähes aina vastaukseeni sisältyy seuraava lause: jos minä oon oppinut, niin sinäkin voit oppia! Olen ommellut nyt vajaat viisi vuotta, itse opetellen (kantapään kautta yleensä), neuvoja kysyen, kokeilemalla, mokailemalla ja iloisesti yllättymällä. Taustalla on toki peruskoulun kässätunnit, joilta muistin suurin piirtein sen miten ompelukone langoitetaan ja kuinka kaavat piirretään arkilta. Tältä pohjalta uskallan kuitenkin väittää, että jos intoa ja tahtoa on, syntyy taitoa aivan saletisti ajan mittaan. Kokosin tähän postaukseen omat epäammatilliset vinkkini sinulle, joka mietit, että osaisitko ommella ja uskaltaisitko kokeilla. Anna mennä vaan!

• Inspiroidu ja innostu!
• Se on ehkä se tärkein. Jotta voi oppia jotain sellaista mikä ei välttämättä ole helppoa ja mikä vie aikaa, tarvitaan motivaatiota. Hypistele kauniita kankaita, ihastele taidokkaita käsitöitä somessa ja blogeissa, käy käsityömessuilla, inspiroidu siitä kaikesta, mitä itse tekemällä voi saada. Tee alkuun jotakin pientä ja varmasti onnistuvaa, jotta intosi saa lisäpotkua.

• Satsaa välineisiin jo alussa!
• Mikään ei tapa syntynyttä innostusta yhtä tehokkaasti kuin tylsät sakset, reikiintyvät kankaat ja langat suttaava ompelukone. Kun ompeluinspis iskee, kannattaa käydä kokeilemassa ompelua jonkun tutun luona tai vaikkapa kansalaisopiston kurssilla tai lainata kone lähipiiristä. Jos harrastus tuntuu omalta ja investointi on mahdollinen, osta itsellesi kunnollinen ompelukone. Hyvä käytetty kone voi olla paljon parempi kuin uusi markettikone. Muutaman satasen koneella pärjää jo hienosti! 
• Mikäli ompelukoneestasi löytyy kunnolliset joustavat ompeleet, et ainakaan aluksi tarvitse saumuria. Hyvällä ompelukoneella ompelet niin joustamattomat kuin joustavat kankaat. Trikoovaatteiden tekijänä myönnän kuitenkin, että ilman saumuria harrastukseni olisi lopahtanut alkuunsa. Saumuri on paljon nopeampi ja jälki nurjalla huolitellumpaa kuin ompelukoneen jousto-ompeleella. 
• Lisäksi tarvitset hyvät kangassakset, teräviä nuppineuloja, mittanauhan, merkkauskynän ja laadukasta ompelulankaa. Muita tilpehöörejä ehdit haalia sitten tarpeen mukaan.

• Lue käyttöoppaita ja ohjeita!
• Uutta ompelukonetta on turha rikkoa sillä, että langoittaa sen väärin tai runnoo menemään vääränmerkkisillä neuloilla. Ohjeet ovat lukemista varten ja esim. koneeseen liittyvissä pulmissa ja kysymyksissä vastaus löytyy hyvin usein manuaalista. Suosittelen myös aloittamaan valmiskaavoista ja niihin liittyvistä ohjeista, joissa vaihe vaiheelta neuvotaan etenemisessä. Tämä on toisaalta makuasia; jollekin toimii parhaiten mutkattomampi tapa läntätä valmisvaate kankaan päälle ja leikata vähän sinne päin - ja ihan hyvä tulee silti. Enivei, minä olen ohjeiden kannalla silloin, kun oma päättely ja osaaminen on vielä alkutekijöissään. Itse olen kokenut Ottobre-lehtien kaavat ja ohjeet helpoimmiksi, joten niitä tarkasti seuraamalla ei voi mennä pahasti huti. 

•  Verkostoidu paikallisesti ja liity somen kässäryhmiin !
• Itse olen saanut hurjasti apua, hyviä vinkkejä ja mm. kaavoja lainaan paikallisilta ompelututuilta. Facebookista löytyy paikallisia ompeluryhmiä ympäri Suomen, kannattaa etsiä omansa.  Näiden kautta löydät myös laneille, missä voit tutustua ihan niin kuin IRL. Paikallisten ryhmien lisäksi Facebookissa on ryhmänsä niin lasten- kuin aikuisten vaatteiden ompelijoille, käsityöblogeille ja niiden lukijoille sekä sekalaisia mainioita ryhmiä kuten Saumanvara, Ompeluelämää ja Ompelumania. Ryhmien kautta saa ompeluun niin inspiraatiota kuin apua ja vertaistukea. Mukavaa on päästä jakamaan myös omia ompeluksiaan ja saada kannustusta sitä kautta.

• Käytä valmiita materiaaleja opettelun tueksi!
• Pään hakkaaminen seinään itsekseen on turhaa, sillä valmista ja helposti saatavaa opetusmateriaalia on tarjolla! Esimerkiksi Unelmalliselta löytyy selkeä opas ompeluharrastuksen alkumetreille ja Susanna Vesterinen on kirjoittanut Saumuriklinikka- oppaan. HiOp on puolestaan koonnut lastenvaatteiden ompelun helppoon pakettiin ja video-ohjeetkin ovat kaikkien saatavilla. Punomosta löytyy neuvoja tekniikoihin sekä spesifeihin ompelutöihin. Lisäksi youtube ja blogit ovat pullollaan vinkkejä lähes pulman kuin pulmaan. Pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen ellei itse tahdo sitä tehdä.

• Kysy rohkeasti apua!
• Liittyy vahvasti edellisiin kohtiin. Sellaista pulmaa ei ole, etteikö joku siinä osaisi auttaa. Ompeluryhmissä autetaan toista mielellään ja yleensä erilaisia vaihtoehtojakin tarjotaan. Ompeluun liittyy myös monia varsin innovatiivisia ratkaisuja, jotka eivät välttämättä itsellä tule mieleenkään. Itse olen tarvinnut jeesiä muun muassa koneisiin liittyvissä pulmissa, ompelujärjestyksen epäselvyyksissä, ideoiden loppuessa kesken ja mielipidekysymyksissä, ja kaikkiin on apua löytynyt somen ihmeellisestä maailmasta.

• Aloita helpommista töistä, mutta älä pelkää haasteitakaan!
• Joustamattomista kankaista on monen mielestä helpoin aloittaa ompeluharrastus. Joustamaton kangas ei veny, vaan asettuu oikein leikattuna juuri mihin pitääkin. Ompelu on miellyttävää ja helppoa. Esimerkiksi simppelit lasten puuvillamekot tai vetoketjupussukat ovat minusta sopivia aloittelijoillekin.
• Jos haluaa aloittaa joustavista ompeluista, ovat helpoimpia perushousut ja paidat. Lähtökohtaisesti ajattelen lapselle ompelemisen olevan helmpompaa, sillä yleensä vaatteet sopivat heille, jos valittu koko täsmää (malleissakin on toki eroja, joita voit alkaa hioa ja tarkastella lähemmin, kunhan alkuun olet päässyt). Aikuisen vaatteissa on yleensä enemmän tekemistä istuvuuden kanssa, mutta ei niitäkään kannata pelätä. 
• Jos tahdot kuitenkin ommella ensimmäisenä työnäsi vauvan bodyn tai itsellesi vetoketjuhupparin, tee se! Monesti ompelussa liikkuu kauhujuttuja mm. juurikin vetoketjuista, neppareiden laitosta, resorilla kanttaamisesta, napinlävistä tai taskujen ompelusta, mutta niitä ei kannata liikaa kuunnella. Kokeile rohkeasti ja pyydä apua tarvittaessa.

• Tee pohjatyöt ja valmistelut huolella
• Jos ohjeessa kehotetaan käyttämään tukikangasta, se kannattaa yleensä käyttää tai rypytys tekemään kahta rinnakkaista lankaa käyttäen, kannattaa ne molemmat ommella (tämän kanssa minä tahkosin vuosia). Kankaat myös kannattaa esipestä aina, jotta valmis vaate ei ensimmäisen pesun jälkeen kierrä tai ole auttamatta liian pieni. Silitä, nuppineulaa, harsi - ärsyttävät työvaiheet saattavat olla kullanarvoisia työn edetessä. Myös ratkominen kuulunee tähän kategoriaan ja vanha mottoni sopii : "Jos mietit, pitäisikö purkaa, niin silloin pitää. " Kantapään kautta opittua viisautta... Vaikka ruma tikkaus tai pieni kurttu saumassa ei ensin tunnu vaivan arvoiselta, niin valmiissa työssä se harmittaa. Kokemuksella voin kertoa, että kivempi purkaa se juuri ommeltu kohta kuin koko työ myöhemmin. 

• Älä luovuta, koita uudestaan!
• Kuten Pikku Kakkonenkin muistuttaa! Ihan kuin mitä tahansa uutta taitoa opetellessa, vaatii oppiminen harjoittelua. Harjoitteluun taas kuuluu se, että välillä sujuu paremmin kuin toisinaan ja epäonnistumisen tunteita ei voi välttää kokonaan. Jos suunnittelemasi työ ei onnistunut, mieti voisiko sitä korjata muokkaamalla, sopisiko se jollekin toiselle tai voisiko kangasta hyödyntää muuhun työhön? Omalla ompelu-urallani mokia on tullut useita, mutta vain yksi vaate on jäänyt lopullisesti kesken ja lentänyt roskikseen (koska meni hermot). Kun tökkii liikaa, pidä tauko ja kokeile myöhemmin uudestaan. Siedä myös ompelujumit, niitäkin tulee aika ajoin. Tee sellaista, mikä ilahduttaa juuri sinua!

Kevään tuoksua ja valoisia iltoja tulevalle viikollesi ♥

Meidän pieni prinsessamme on parin viikon päästä kolmevuotias. Siis apua, kolme! Ihana ajatus sinällään, että olemme saaneet luotsattua toisenkin lapsen pikkuisesta kääröstä leikki-iän kynnykselle suhteellisen kunniakkaasti. Toisaalta rintaa korventaa tuska siitä, ettei perheessämme ole oikeasti enää taaperoa saati vauvaa. Eikä sellaista ole näköpiirissäkään, laumamme on jo täynnä.

Vaikka vauvakupla niin ihastuttavan hattarainen olikin, on myös vapauttavaa olla siinä vaiheessa, jossa kukaan ei tarvitse minua 24/7 akuutisti. Yöunet katkeavat vain kerran yössä, kun nuorimmainen haluaa vessaan. Kaikki syövät samaa ruokaa, osaavat liikkua omin jaloin ja aivojen käyttö onnistuu kohtalaisesti, kunhan uni- ja ruokatasapaino ovat kohdallaan. Tähtien ollessa oikeassa asennossa ipanat osaavat leikkiä ihania ja kekseliäitä leikkejä yhdessä, ja äiti voi ninjan viekkaudella vetäytyä takavasemmalle ja varastaa pienen hetken itselle. Lapset ovat halutessaan omatoimisia, fiksuja ja keskusteluyhteys on yleensä saavutettavissa oleva asia. Toisaalta molemmat ovat vielä niin pieniä, ettei heitä tarvitse itsekseen päästää mihinkään eikä napanuoraa kokonaan katkaista. Voi luoja, sittenhän minä vasta sydän syrjälläni olenkin! 

Vaikka synttärijuhliin on vielä aikaa (juhlitaan vasta uudessa kodissa kevväämmällä), en voinut olla ompelematta mekkoa jo valmiiksi. Sain tilaisuuden ommella jälleen Almandiinin ihanista kankaista ja yksisarvispuuvillan nähdessäni tiesin heti sen olevan täydellinen synttärimekoksi. Hitsi, kun en saanut kunnolla kuviin vangittua kankaan glitterpintaisia timantteja, joihin tyttö ihastui erityisesti! Tinttara elää täysin sydämin prinsessa- ja yksisarvisvaihetta ja äiti elää hengessä mukana. Sisälläni uinuva juhlanjärjestäjä alkaa jo heräillä...

Mekon mallia etsin netistä, sillä halusin jotain uutta ja löysin tämän Posey Party Dress-kaavan, jonka ostin Etsyn kautta. Mekon yläosa on selän puolelta napitettava ja suorakaiteen muotoiset hihat rypytetään pääntielle. Helma on reilusti pyörivä, vaikka sekin on suorakaiteen muotoisesta kappaleesta ommeltu. Koko prinsessaisuuden kruunaa vyötärölle solmittava vyö ja iso rusetti, jonka arkikäytössä voi jättää pois. 

Toinen kangas mihin ihastuin oli tuo kissapuuvilla, sillä ajattelin sen olevan täydellinen mekkokangas kummitytölleni, jonka kotona juuri tuollainen musta kissa elelee. Ompelin siitä mekon Ottobresta löytyvällä Pilvipouta- kaavalla. Kokona on 104 ja hieman leveältä vaikuttaa, mutta muutan kaunis malli ja helppo ommella. Todennäköisesti teen vastaavan myös omalle neitoselle jossakin vaiheessa. 

Ja ai että kuinka ihana olikaan ommella joustamatonta puuvillaa pitkästä aikaa! Kangas asettui ja kulki juuri niin kuin sitä komensin, rypytyksetkin onnistuin saamaan kauniin tasaisesti. Hyvänä apuna ompelussa oli Pfaffin ompelukoneeni, jonka erilaisia paininjalkoja testailin. Kissamekkoon tein piilovetoketjun, jonka sai kerrasta oikein ommeltua piilovetoketjujalkaa käyttäen. Helmaan puolestaan kokeilin piilo-ommelpaininjalkaa, jonka ansiosta helmakäänteestä ei aiheudu näkyvää tikkausta vaatteen oikealle puolelle.

Yksisarvismekkoa tehdessäni käytin ensimmäistä kertaa täysin automaattista sensormatic- napinläpeä, ja yllätyin iloisesti kuinka näppärästi nuo aiemmin välttelemäni reiät syntyivätkään. Kone tikutti napinlävet juuri oikeaan kohtaan lähes itsestään. Napit sentään ompelin käsin, vaikka olisi nekin voinut koneella kiinnittää. Käyttelin myös koristeommelpaininjalkaa, sillä halusin mekon helmaan sydäntikkauksen. Sopii mielestäni mekkoon kuin sarvi ponin otsaan ♥