Lisko konekirjonnalla ja asiaa erikoispuolakotelosta


Yhteistyössä Pfaff Suomi*







Uudet tekniikat, trendit ja villitykset ovat usein sellaisia, joihin ihastun oitis. Otan screenshotteja kuvista, googletan ohjeita, ihailen muiden tuotoksia ja saatan jopa hankkia tarvittavat välineet. Yleensä aikaa ehtii kuitenkin kulua ennen työhön tarttumista ja innostus lopahtaa. Arvaatkin jo varmaan miten siis käy... Paljon ilmaan ja Pinterestin syövereihin jääneitä ideoita ja laatikoihin hautuneita tarvikkeita, jotka odottavat sopivaa hetkeä.

Vähän sama on ollut tilanne ompelukoneen lisätarvikkeiden kanssa. Aiemmankin koneeni mukana tuli iso pussi härpäkkeitä, joihin vannoin perehtyväni, mutten sitten koskaan saanut aikaiseksi. Sen takia yksi syy Pfaff Suomen yhteistyöhön* lähtemiseen oli se, että oppisin ja ottaisin haltuun enemmän ompelukoneen mahdollisuuksista ja tutustuisin kaikkiin niihin paininjalkoihin ja muihin tilpehööreihin, mitä koneen varustelaatikko sisäänsä kätkee. 

Ensimmäisenä halusin kokeilla vapaata konekirjontaa, joka on ollut suunnittelun tasolla jo pari vuotta. Selkokielellä kerrottuna kyse on siitä, että ompelukoneen syöttäjät ovat pois käytöstä (eivät siis syötä kangasta tiettyyn suuntaan) ja kangasta ohjataan vapaasti käsin haluttuihin suuntiin, ikään kuin piirretään ompelukoneella. Mietin aikani sopivia kuvioita kokeiltavaksi, kunnes silmiini osui poikani tekemä liskopiirros. Ipana on ollut viime ajat hyvin kiinnostunut dinoista , käärmeistä ja liskoista ja niitä on kirjoista luettu ja piirretty huolella. Tämä jättiläisvyölisko oli minusta niin hieno, että se ansaitsi ehdottomasti päästä paitaan! Design by 5 vee ♥ (Lopussa rautalankaohje vastaavan  kirjonnan toteuttamiseen.)

Koska ompelussa on kyse ajoittain välineurheilusta, oli minulla tässä käytössäni niin vapaaompelu-/parsinjalka sekä erikoispuolakotelo. Vapaaompelujalkaa hyödyntäen kangasta voi tavallista ompelu-/tikkauslankaa käyttäen kirjoa kummalta puolelta tahansa, mutta tahdoin tässä kokeilla samalla myös paksumman langan käyttämistä alalankana. Siinä kohtaa erikoispuolakotelo astuu kuvaan! 

Erikoispuolakotelossa on avarampi ohitusura, joten paksukin lanka kulkee helposti alalankana. Tällöin ommellaan kankaan nurjalta, jotta kuvio näkyy oikealla puolella. Joissain ohjeissa vastaavaa neuvotaan tekemään löysäämällä puolakotelon ruuvia, jotta lanka kulkisi vapaammin. Tätä ei kuitenkaan kannattaisi tehdä, sillä (vaaka)puolakotelon ruuvia ei ole tarkoitettu säädeltäväksi ja optimaalinen alalangan kireys voi kadota. Erikoispuolakotelo on tosi kätevä myös kaksoisneulalla ommellessa, kun alalanka kulkee löysempänä! Aiemmin olen joutunut kiristämään reilusti ylälankaa (tai kuten ekassa koneessani, ruuvailin sitä puolakoteloa), jolloin tikkaus herkästi vetää kuprulle ja joustavuus kärsii. Tällä tulee ihan supernättiä kaksariommelta.



Miten tuollainen kirjontakuva siis tehdään? Tässä ohje lyhykäisyydessään:


  • Valitse kuva mitä haluat käyttää ja jäljennä se tukikankaaseen. Itse käytin tarrapintaista veteenliukenevaa tukikangasta, mikä oli ihan loistava tässä. Myös joustamaton silitettävä tukikangas käy. Huomioi kopioidessassi, että kuva tulee peilikuvana kankaan oikealle puolelle. 
  •  Leikkaa se vaatteen osa, johon kuva tulee ja kiinnitä tukikangas kuvineen sopivaan kohtaan.
  • Puolaa (kovin paksut käsin) haluamasi alalanka (esim. helmilanka, puuvillalanka tai nyt käyttämäni paksuhko "kultalanka"). Laita erikoispuolakotelo paikoilleen, pudota koneesta syöttäjät alas, vaihda vapaaompelujalka paikoilleen. Ylälankana käytetään alalangan väristä ompelulankaa.
  • Ompele suoralla ompeleella piirtämiäsi viivoja pitkin, muista kuljettaa kangasta itse. Periaatteessa ommella voi mihin suuntiin vaan, mutta siisteimmän lopputuloksen ainakin tässä sain, kun käännyin kulmissa ja ompelin "oikeaan" suuntaan.
  • Ompeleen alussa ja lopussa jätä langanpätkät pitkiksi ja vedä ne nurjalle puolelle päätelläksesi ne siististi.



Minusta tästä tuli ihanan symppis lisko, mitä sinä pidät?

Oletko sinä kokeillut jo konekirjontaa? Jos et, niin viimeistään nyt kannattaa, onhan kirjonta Taitoliitonkin nimeämä tekniikka tälle vuodelle. Hyviä vinkkejä kirjontaan löytyi myös Kangaskorjaamolla-blogista sekä Sormustin-blogista, jossa Anni testaili niinikään erikoispuolakoteloa.



Kirpsakan talvista viikkoa just siulle, yritetään tareta pakkasista huolimatta ♥

Satutalvi-mekko








Aurinko ♥ Tarvitseeko enempää sanoakaan, niin paljon tuo ihana valoilmiö piristää ja antaa virtaa! Ihan oikeasti aamulla jo tuntuu päivä alkavan paremmin, kun taivas punertaa vaaleanpunaisena. Ei ole yhtään liioittelua sanoa, että kevät on jo kulman takana, eihän? 

Ennen keväisempiä tunnelmia tuli kiirus ommella äkkiä käyttöön tämä söpönen Nuppu Printin Satutalvi-trikoo. Kuosi tuli myyntiin jouluksi, mutta etenkin tässä värissä se mielestäni on ihan sopiva myös ylipäätään talveen. Pupuja, bambeja ja keijuja, voiko ihanampaa olla!

Ompelin (jälleen) mekon. Mekon, koska Tinttara nyt vaan sattuu rakastamaan mekkoja. Muokkasin tuplakellohelman paitakaavaan (PaaPiin Myyry. Jos kellohelman kuosittelu kiinnostaa, löytyy Unelmalliselta ihan superhyvä ohje. ) ja viimeistelin koko komeuden pitsillä. Kanttien huolitteluun käytin laiskuuksissani tällä kertaa tosi tosi loivaa kaksipistesiksak-ommelta, mikä joustaa sopivasti. Tykkään kuitenkin kaksoisneulan jäljestä enemmän, siitä lisää seuraavassa postauksessa.

Pari riemunkiljahdusta myöhemmin mekko pääsi jo testiin ja läpäisi - helma pyörii loistavasti. Ihana kuinka pienet asiat riittävät pienellä ihmisellä onnen aikaan saamiseksi! Mutta niinhän ne kyllä riittävät aikuisellakin; luistelu kirkkaassa pakkassäässä, laskiaispulla mansikkahillolla, vasta siivottu koti, insidejutut puolison kanssa, töissä lapsen minulle tekemä piirros, mehukkaat veriappelsiinit, hieno pulkkamäki, puhelu ystävältä, lauluesitys omilta pikkumuruilta... Ei sitä aina paljoa vaadita.

Kirpsakan kirkkaita päiviä just Siulle ♥



Kuplat ja Vuorisaurus + alekoodi Ommelkuplalle!


Yhteistyössä Ommelkupla.

















Kangasvarastot. Nuo ompeluharrastajan kotoa löytävät kasat, joita voi pitää niin siunauksena kuin kirouksena. Ne vievät tilaa (laajuus on verrattavissa kangashamsteroinnin vakavuuteen), keräävät pölyä, aiheuttavat hetkittäin tunnontuskia sekä herättävät todellisuuteen ompeluajan rajallisuudesta. Samalla ne kuitenkin muotoutuvat pidettäviksi vaatteiksi, mahdollistavat extempore-ompelut, herättävät inspiraatiota ja tuottavat iloa kauneudellaan. Omia hyvin hillottuja ihanuuksia voi silitellä sylissä ja ihan varmasti  se laskee verenpainettakin. Ja silloin jos tili on tyhjä, lämmitys poikki, kaupoista vaatteet loppu tai maailmanloppu lähestyy, ei huolta - omista kaapeista ompelee helposti vaatteet koko perheelle ainakin pariksi vuodeksi... Kankaiden keräilyni ei ole enää ihan yhtä pahassa jamassa kuin pari vuotta sitten, mutta onhan noita edelleen enemmän kuin kehtaa myöntää.

Olen näissä viime kuukausien muuttotohinoissa tuskaillut  kangasvarastoani sekä etenkin kuosillisten kankaiden määrää. Ehkä sen takia kangaskauppojenkaan uutuudet eivät ole sykähdyttäneet ihan entiseen malliin eikä tilauksiakaan ole lähtenyt. Kunnes törmäsin Ommelkuplaan! Nähdessäni facebookin feedissä heidän kankaansa, tiesin oitis löytäneeni jotain sellaista, mitä olen kaivannut. Kangasrakkautta ensi silmäyksellä. Juuri oikeat värit, kaunis maalatun näköinen pinta ja leikkisä kuosi. Jotenkin ihanan erilaista. Ja lapset ihastuivat näihin ihan yhtä paljon! Saadessani kankaat käsiini, oli ilo huomata myös laadun olevan hyväntuntuinen, sileä ja pehmeä. 

Ommelkuplan takana on tamperelainen pariskunta, Eveliina ja Henri, jotka avasivat verkkokauppansa tammikuussa. Tällä hetkellä heillä on myynnissä kankaita kolmella omalla kuosilla, tupsuja sekä kaksi omaa kaavaa, Frillahelma ja Iso huppu. Valikoima on laajenemassa ja sitä odotan innolla! Ommelkuplassa pidetään tärkeänä sitä, että kuosit ovat heidän näköisiään ja tuotanto kotimaista tai ainakin Euroopan rajojen sisältä. Kankaat täyttävät Öko-tex-standardin eli ovat myrkyttömiä ja turvallisia käyttää. 

Ommelkupla nimi on mielestäni yksi veikeimpiä. Ommelkupla tarkoittaa Eveliinan mukaan sitä tilaa, johon voi uppoutua suunnitellessaan käsitöitä, leikatessaan ihania kankaita ja toteuttaessaan ompeluprojekteja. Tuo fiilis on minullekin tuttu, on ihana hypätä ommelkuplaan aina ajoittain ♥

Tällä kertaa ompelin Iso huppu-hupparin pojalle Vuorisaurus-joustocollarista. Huppari on raglansaumainen ja siinä on kivat upotetut taskut sivuilla. Koot ovat mielestäni melko reiluja, 110/116 koko on oikein hyvä viisivuotiaalle pitkälle ja hoikalle (118 cm). Vuorisauruksen jämistä tein vielä jumpsuitin koossa 86 kummipojalleni synttärilahjaksi. Kangas tuli käytettyä ihan rippeitä myöten.

Tinttara sai Frillahelma-mekon kahdella frillalla. Kaavapaketissa on vaihtoehdot pidempään ja lyhyempään versioon, kahdella eri pituisella frillalla tai tuplafrillalla. Tämäkin kaava on mielestäni suht iso, mutta muuten tosi kiva. Omalle murulle tein koossa 86/92 lyhyemmällä yläosalla, jota jouduin vielä entisestään lyhentämään tytön ollessa äitinsä tapaan lyhytselkäinen. Mekon ompelin lilasävyisestä Kupla-collegesta, pinkki Kupla-trikoo jäi odottamaan vielä kesää ♥

Ja nyt kiitoksena sinulle, joka blogiani luet, saan tarjota alekoodin Ommelkuplalle! Koodilla PUNATUKKA saat 10% alennusta koko valikoimasta 16.2.-20.2.18. Käyhän kurkistamassa ♥

Pinkkii ja violettii sekä avautumista siitä, miksi minä tätä teen
















Väriskaala ja ompeluiden kohde pysyy samana kuin edellisessä postauksessa. On niin ihana ommella söpöjä vaatteita kauniista kuoseista, etenkin kun saaja lähes poksahtaa onnesta ne nähdessään ♥

Viime syksy ja edelleen tämä vuoden alku ovat olleet minulle jokseenkin stressaavaa ja hektistä aikaa. Paljon muutoksia ja uuden opettelua, sellaisia asioita, joihin olen itse vaikuttanut sekä sellaista, mikä ei omissa käsissä ole. Kiireestä (tai siis ihan siitä perusarjesta, missä tunnit nakuttavat ihan liian nopeasti) ääneen mainitessani olen nyt muutaman kerran saanut lähipiiristä kehotuksen vähentää ompelua, koska pitäisi huilata. Tuo kommentti ärsyttää useastakin syystä; a) muun elämän takia joudun väistämättä ompelemaan vähemmän kuin tahtoisin, b) miksi vähentäisin juuri sitä minkä koen itselleni mielekkääksi, c) en vain kerta kaikkiaan ole sitä tyyppiä, joka "lepää" tekemättä mitään ja d) vähennän mielummin vaikka pyykinpesua tai ruuanlaittoa, eli sellaista minkä koen pakkopullana muutenkin. Tiedän kommentoijien tarkoittavan vain hyvää, mutta seuraavan kerran kuulen mielummin "voin hoitaa lapsia, niin sinä saat ommella", awink awink vaan...

Sen vuoksi tahdon avata jälleen kerran niitä syitä MIKSI minä ompelen ja teen käsitöitä.

1. Tunnen suurta iloa saadessani luoda jotain kaunista, käytännöllistä ja tarpeellista. Käsityöt ovat minun taiteeni, minun keinoni ilmaista itseäni, toteuttaa luovia ideoita ja tuoda mielikuvia näkyväksi. Vaatteen valmistuessa sauma saumalta ilo kasvaa, hei jes, tästä tulee ihana, ja lopulta saan tuntea ylpeyttä omasta työstäni. Onnistumisen kokemukset kasvattavat myönteistä kuvaa omasta toimijuudestani. On tärkeää saada olla taitava jossakin.

2. Käsityöt tekevät tutkitusti aivoille hyvää.  Käsitöiden tekemisen on myös todettu laskevan stressiä (siis jos niitä tykkää tehdä). Se on sama kuin himourheilijan on päästävä lenkille, kun nuppia kiristää; käsityöläisen on saatava ommella jokunen sauma tai neuloa pätkä rentoutuakseen. Etenkin silloin, jos aikaa käsityön tekemiseen on vähänkin enemmän ja kaikki härvelit ovat yhteistyössä, vie flow lähes aina mukanaan. Ja mikäpä olisi flowta parempaa rentoutumista?

3. Ommellessa tunnen hallitsevani tilanteen. Aina ei kaikki asiat toimi oman vision mukaan, lapset kärttyävät, mies ei ymmärrä, posteljooni kantaa laskuja ja kastike palaa pohjaan. Kankaat eivät kiukuttele, vaan asettuvat toiveideni mukaisesti ja ompeleet kulkevat juuri sinne minne minä ohjaan. Langat ovat kirjaimellisesti minun käsissäni. Käsitöitä tehdessä pystyy unohtamaan muut asiat, sillä yleensä ne vaativat keskittymistä täydellä kapasiteetilla.

4. Käsityöt auttavat haastamaan itseni. Nälkä kasvaa syödessä, perusjutut muuttuvat helpoiksi tehdä, vaativammat tehtävät alkavat kiinnostaa. Edelleen ompelen pertsaa pääasiassa, mutta senkin kanssa voi oppia uutta ja kokeilla erilaisia kikkoja, jotka antavat ilmettä vaatteelle. Itselleni uuden tekniikan oppiminen tai onnistunut oivallus tuovat huikean fiiliksen.

5. Saan pukea lapseni ja itseni sellaisiin vaatteisiin, jotka ovat minun ja/tai heidän makuunsa sopivia. Saan käyttää laadukkaita materiaaleja tietäen millaisissa oloissa vaate valmistuu. Saan ihastua ihaniin kuoseihin ja yhdistellä värejä mieleni mukaan. Saan luoda tyylini itse. Ja toki tässä lyö kaksi kärpästä yhdellä iskulla, sillä rakkaan harrastukseni tuloksena saan aikaan jotain sellaista hyödykettä, mitä joka tapauksessa tarvitaan!

6. Koska minä haluan. Tämä on minulle tärkeää. Tämä on minun harrastukseni. Käsityöt ja suklaa tulevat halvemmiksi kuin terapia ♥

Jos sinä teet käsitöitä, niin mitkä ovat Sinun syitäsi?

Kuvien vaatteet: Pipo ilman kaavaa Ommellisen Babushka roses-joustocollegesta, tupsu Kehrältä. Paidan kaava Ottobresta 4/14 koossa 92, mutta pidennetty kankaan riittävyyden mukaan. Legginssit PaaPiin kaavakirjan Liljat koossa 98, ihan huippukaava kapoiselle! Sukat neuloin jämälankia hyödyntäen akuuttiin tarpeeseen.

Heippa ♥

Bloom- jumpsuit


Yhteistyössä Elina Wee - Iloiset ompeleet










Kirpsakan kylmien pakkaspäivien aikana on ihana haaveilla keväästä, lisääntyvästä valon määrästä, auringosta, vihreästä luonnosta ja kukkasista. Tai no joo, oikeastaan haaveilen siitä, ettei tarvitsisi sormet jäässä kaivaa lunta kenenkään kengistä tai tökkiä epätoivoisesti lämmityspistoketta autoon (miksei se ikinä mene kerralla oikein päin?!), siitä että kaksi tai jopa yksi vaatekerta riittää ulos lähtiessä ja että varpaat pysyivät kuivina ja lämpiminä näteissä pikkukengissä. Kevyt päivetyskään auringon paisteessa ei olisi yhtään hullumpi juttu... 

Yksi varmimpia kevään merkkejä meidän kodissa on ehdottomasti se, kun pöydälle ilmestyy tasaisin väliajoin tulppaanikimppu tuomaan väriä ja pitämään yllä toivoa siitä, että tämäkin pitkä talvi taittuu vielä. Kukat on muuten yksi sellainen juttu, mistä olen vuosien varrella muuttanut mieltäni - aiemmin pidin ostokimppuja maailman turhimpana juttuna, mutta viime vuosina olen oivaltanut niiden olevan yksi parhaita ja edullisimpia keinoja kodin yleisilmeen freesaamiseen! Ei muuta kuin parin euron kimppu Prisman kassalta mukaan ja vaasi kukkineen keskeiselle paikalle, niin ei kiinnity turhaan huomio ikkunalaseissa kimalteleviin sormen- ja nenänjälkiin tai nurkassa häntäänsä jahtaaviin villakoiriin ;)

Talven mittaan kukkia on näkynyt tosi monissa kankaissa ja kuoseissa, eivätkä ne kevättä kohti ainakaan vähene. Itselläni on niihin vähän monimutkainen suhde. Toisaalta monet ovat todella kauniita ja herkkiä, mutta jotenkin kaukana omasta tyylistäni ja vieraan tuntuisia. Oikeastaan vain kaksi kukkakuosia on tähän mennessä iskenyt sen verran, että omissa vaatteissani niitä käytän. Onneksi on kuitenkin tuo minityyppi, joka rrrakastaa monia juttuja, myös kukkia, etenkin jos väri on oikea.

Kun Iloisten ompeleiden Elina Wee otti yhteyttä ja tarjosi ommeltavaksi tätä Bloom- kangasta, olin ensin kahden vaiheilla. Iso kukkakuvio ei tuntunut omalta, mutta toisaalta tämä pinkki-violetti väritys iski johonkin alitajuntaan. Lopullinen varmistus tuli, kun kysyin tytöltä mielipidettä ja hän ilmoitti heti ihastuksensa ja toiveensa kankaalle, joten mielelläni otin kankaan työn alle. Tein neidille Hiiop-jumppiksen, joka onkin päässyt päälle valmistumisen jälkeen lähes päivittäin.

Elina Wee on pieni yritys Uudestakaupungista, joka pääasiassa keskittyy tilausompeluun. Elinalla on kuitenkin myynnissä jokunen oman tuotannon kangas, joista nyt pääsin Bloomia sekä Feeniksiä ompelemaan. Feeniksistä ompelin itselleni legginssit. (Jo aiemmin olen tilannut tätä ihanaa kettukangasta, mutta edelleenkään en ole raaskinut sitä käyttää mihinkään!) Tämä testaamani Bloom on ehdottomasti niitä kankaita, mitkä pääsevät oikeuksiinsa valmiina vaatteena. Kangas on luomulaatuista (!) joustocollegea, jonka pinnassa on nukkaantumista estävä käsittely. Kangas on tosi sileä ja napakkapintainen, mikä saa väritkin hehkumaan kauniisti.

Tykkäätkö sinä kukkakuoseista? Millaiset sinua viehättävät?
Värikkäitä päiviä just siulle ♥



Huipputakki merinosta ja laatikkopaita pisaroista










Julkaisuja sairastuvalta osa 70... Käsittämätöntä kyllä olen edelleen/ uudelleen/ TAAS flunssan kourissa ja huumori alkaa vähitellen loppua. Imaisen itselleni näköjään jokaisen pisaran mistä voi saada räkätaudin kaikilla mausteilla. Joku onni jos tästä pitää löytää, niin se, että sohvalla maatessa ehtii päivittää blogia.

Koska nyt ei sanainen arkku oikein aukea, mennään suoraan vaatteisiin. Ompelin itselleni Metsolan pisaroista rennon laatikkopaidan käyttäen kuosittelemaani kaavaa. Pituutta voi säätää helman kaksinkertaisen resorin avulla farkkujen tai legginssien kanssa pidettäväksi.

Suuri rakkauteni ompelusteni suhteen on kuitenkin merinovillainen hupputakki! Juuri sellainen minkä voi lisätä lähes mihin tahansa asuun ja mikä on juuri sopivan lämmin ja pehmeä talvipäiviin. Kaavana käytin  Huipputakkia koossa 170, joka löytyy Mekkotehdas koulutytöille- kirjasta. Musta merinoneulos on Ommelliselta ja kiinnityshakanen "timantteineen" löytö Karnaluksilta. Mintun värisen nahkasydämen laitoin taskuun hetken mielijohteesta, saa nähdä puranko sen vielä joskus pois. 

Minä jatkan nyt nenän niistelyä ja köhimistä. Toivottavasti sinun viikonloppusi alkaa paremmin ♥