Tällä viikolla myimme pois asuntomme. Kotimme, jossa olemme asuneet kymmenen vuotta. Kauniin ja kivan, mutta liian ahtaan kotimme. Kodin, johon olemme palanneet käytyämme maailman äärissä. Kodin, jonne astuimme sisään avioparina. Sen kodin, jossa olemme varttuneet parikymppisistä nuorista kolmekymppiksiksi aikuisiksi. Kodin, jossa kahdesta on tullut kolme ja kolmesta neljä. Kodin, jossa olemme valvoneet vauvan kanssa omassa kuplassa, kodin jossa lapsemme on kastettu. Kodin, jossa on vietetty ensimmäiset syntymäpäivät ja istuttu iltoja ystävien kanssa. Kodin, joka on turvallinen ja kotoisa. Kodin, jossa meillä on ihanat naapurit. Kodin, josta on tosi surullista lähteä pois. Ja jottei epävarmuus loppuisi, sanoin myös itseni irti vakityöstäni siinä toivossa, että jatkossakin minulle riittäisi töitä varhaiskasvatuksen puolella.
Pakko sanoa, että semisti ahdistaa. Minä, joka inhoan epävarmuutta ja sitä, etten voi viedä asioita eteennpäin justnytheti, olen aika kierroksilla tilanteessa, jossa uutta kotia ei vielä ole. Tulevaisuus on ihan auki - missä lie meille sopiva ja ja se oikea talo ja tuleva koti mahtaa ollakaan. Kaikki on käynyt vielä niin nopeasti, ettei pää tahdo kestää mukana. Parin viikon sisään on muutto. Joulua vietämme vuokra-asunnossa, mikä toivottavasti muuttuu edes suht siedettäväksi siinä vaiheessa, kun omat tavaramme saadaan sisälle.
Ahdistuksen ohessa tunnen myös toiveikkuutta ja positiivista jännitystä, koska nyt meillä on oikeasti mahdollisuus tarttua tilaisuuteen sellaisen osuessa kohdalle. Riskejä on otettava, ovia suljettava, jotta ikkuna voi avautua ja välillä heittäydyttävä elämän vietäväksi ja luottaa sen kannatteluun. Mitä näitä fraaseja nyt onkaan. Pientä itsepsyykkausta vaaditaan tässä tilanteessa.
Muuton keskellä ompelut ja postailut jäävät varmasti vähäisiksi. Tämän realiteetin ja erittäin tiukan harkinnan jälkeen nielin harmini ja totesin, että tänä vuonna blogini joulukalenteriin ei ole mahdollisuuutta. Viisas päätös niin perheen kuin oman jaksamisen kannalta, mutta harmittaa silti, onhan joulu nyt ihan parasta aikaa! Ehkä jotain pienmuotoisempaa joulujuttua sitten.
Niin ja vielä nämä kuvien vaatteet! Hupparin tein miehelle isänpäivälahjaksi Noshin Fantasia-joustocollarista kääntäen sen nurjan puolen päälle. Kaavana on miesten MIW-kaava (ei enää myynnissä), josta löysin viimein omalle puoliskolleni sopivan mallin! Hän tilasi jopa toisen samanlaisen hupparin, eli nyt meni nappiin.
Omat vaatteeni ompelin Tampereen messuille lähtiessäni. Musta perustunika on ollut pitkään puutelistalla, joten sille oli todellakin tarvetta (oma kaava). Legginssit mintunvärisesti Vimman letistä ovat puolestaan pieni piristys mustien ja mustavalkoisten leggareitten rinnalle. Noita lettejä löytyy kaapista vieläkin useammassa värissä, mitähän niistä tekisi...
Tällaista siis tällä kertaa. Voimaa ja uskoa kaikkeen hyvään ja ihanaan just siulle ♥
Voi Wau kuinka hienoja vaatteita! Ja nuo yksityiskohdat tossa hupparissa on piste iin päälle! Sä se osaat! Aika rientää ja en ole ehtinyt kommentoida, vaikka postaukset käynkin lukemassa. Syy siihen on- Saumuri! Ostin kuin ostinkin piiiiitkän harkinnan jälkeen Seinäjoen käsityömessuilta ja tyytyväinen olen!!!! Toimii ja kehrää kuin kissa! Nyt voiskin tarttua uusiin haasteisiin- kuten vetoketjuihin,taskuihin ja frilloihin, kun on toimiva kone. Vaikka sitä aikaa ei ole tullut mistään lisää....Sama pulma vissiin sielläkin! Muutaman kerran olen ns antanut itselleni luvan ommella ja tehdä vain välttämättömimmät kotityöt....ja sen sitten kyllä huomaa!!! Paikat on huiskin haiskin ja heikun keikun. Sit vaan pitää ottaa stressitön vaihde ja vaikka istua lukemaan lapsille kirjaa ennemmin ku ehdottaa yhteisiä siivoustalkoita :) Ja Tampereen käsityömessut katsastin minäkin, mutten ole huomannut noita sun löytöjä, ihania nuo heppaheijastimet! Kankaat tuli kyllä katsottua tarkkaan, mutta onneksi olin edellisiltana käynyt kangasvarastoni läpi...no, tuli sitä 8 metriä ostettua kuitenkin!!!
VastaaPoistaTsemppiä kaikkeen uuteen, muutto on kova homma. Ja sitä on pitänyt jo aiemmin kommentoida, että teidän pikkuinen on sitten niin onnellisessa asemassa kun saa äidin tekemiä vaatteita- Meillä 3 lasta, poika, tyttö ja tyttö ja nuorin siis saman ikäinen kuin teidän nuorin. Sille kun jää isommilta vaatetta niin paljon, ettei tarvitse mitään, isommille tulee ommeltua kyllä. Välillä kuopus kysyy, että koska äiti ompelet mulle....on mulla sentään sille kaksi mekkoa leikattuna, joululahjaompelukset taitaa vain mennä niiden edelle...
Ihana blogi! Ja ihanaa joulunaikaa!!!
t.Mariiiia
Voi vitsi, kiitos Mariiiia ♥♥ Pahoittelut vastauksen viipymisestä! Uusi saumuri kuulostaa loistojutulta! Kyllä tämä aika lailla on välineurheilua, ompelua helpottaa huimasti toimivat koneet. Varmasti syntyy ihania vaatteita lapsillesi :) Rohkeasti vaan kokeilemaan uusia juttuja. Ja oma ompeluaika kotitöiden vastapainona on erittäin jees, vaikka se koti vähän huiskinhaiskin olisikin ;) Ihan tosi ihanaa joulua teidän perheelle ♥!
PoistaIhanat vaatteet oot taas tehnyt. Ja uu, miten jännää! Varmasti löydätte kivan uuden kodin. Miksi siis irtisanouduit työpaikastasi? Siitä en nyt saanut kiinni. Fiksu veto olla tekemättä nyt blogijoulukalenteria tässä kohtaa. Voihan sitä tehdä niin paljon muutakin. Tai olla tekemättä, jollei ehdi. Voimia muuttorumbaan! 🙂
VastaaPoistaKiitos Sanna ♥ Ja pahoittelut vastauksen viipymisestä! Irtisanouduin siis vanhasta työstäni aikuispsykiatriassa, sillä lasten kanssa tehtävä työ on se miun juttu. Tuota työtä olen tehnyt viimeksi ennen pojan syntymää ja nyt olisi ollut aika palata, mutta päätin ottaa riskin ja tarttua määräaikaiseen työhön. Siksi siis :) Onneksi muuttorumba on tällä erää selätetty, keväällä sitten uudestaan.
PoistaUpeat vaatteet! Tsemppiä muuttoon ja muutoksiin! Toivoisin että mekin oltaisiin samassa tilanteessa, ehkäpä vielä joskus :)
VastaaPoistaKiitos Hanna ♥ Muutto on kyllä ihan syvältä ja poikittain, mutta uskon että siihen "oikeaan kotiin" päästessä jo hymyilyttää aika lailla. Kyllä tekin vielä varmasti :)
PoistaVarmasti on haikeaa lähteä kodista, josta on tullut niin rakas. Mutta ajattele, miten ihania muistoja saat mukaasi kodista ja miten mukavaa on kutsua ne vanhat naapuritkin uuteen kotiin kylään.
VastaaPoistaJoulu vuokrakodissa on varmasti ihana joulu, sillä se joulun lämpö ja tunnelma täyttää senkin kodin <3
Ja miten helppoa on nyt sitten etsiä sitä tulevaa unelmakotia, kun ei samaan aikaan tarvitse ahdistua siitä että vanha koti on vielä myymättä. Jossakin just se teidän unelmakoti jo teitä odottaa, toivottavasti pian sen tulette löytämään <3
Ja nuo vaatteethan on taas jälleen niin ihanat. Voisin kuvitella että just tuollainen huppari olisi myös minun mieheni mieleen. Ja tuo siun setti on kyl niin upea myös.
Iso tsemppaushalaus täältä uusiin tuuliin ja mukavaa marraskuun loppua. Joulukuu on odottaa jo ihan nurkan takana =)
T. Saija
Juuri noin se on, kiitos Saija sanoistasi ♥ (Ja pahoittelut vastauksen viipymisestä!) Muistot elävät siellä missä perhe on. Jännä nähdä nyt millainen suhde tähän väliaikaiseen kotiin syntyy. Oikein hyvää joulun aikaa teidän perheelle ♥
PoistaElättepä te jänniä aikoja!! Onnea ja tsemppiä <3 Ja upeat ompelukset. Kyllä sä osaat, olet taitava.
VastaaPoistaTsempit ovat kyllä olleet tarpeen viime viikkoina :D Kiitos Kipa ♥
PoistaHienoja juttuja olet taas ommellut. Mustaa yläosaa olisin minäkin vailla, kangas löytyi messuilta. Kivan näköinen tuo joustocollarin nurja puoli! Olispa se kiva, kun voisi puoliskollekin jotakin ommella.. :)
VastaaPoistaVoimia muuttorumbaan ja onnea uuden kodin etsintään! ❤
Kiitos Raisa ♥ Se on jännä tuo mustan yläosan dilemma, niitä pitäisi tehdä vielä toinenkin. Ja tosiaan tuo oli tosi kiva tuo collarin nurja, mieskin tykkää tosi kovin!
PoistaKivoja vaatteita olet ommellut.
VastaaPoistaKodin myyminen ja muuttaminen ovat isoja juttuja elämässä. Tsemppiä koko ruljanssiin! Kun yksi ovi sulkeutuu, toisen on pakko avautua. Toivottavasti uuden oven kynnyksellä tuntuu turvalliselta ja kotoisalta. Rohkeasti vain eteenpäin! Joulu tulee vähemmälläkin tekemisellä. Joulu on minusta mielentila - se ei välttämättä vaadi mitään. Sytytä kynttilä ja vaikka toinenkin. Kynttilän liekki ei siitä himmene, vaikka sillä sytyttää toisenkin kynttilän. Se tuo vain lisää valoa. Onnellista joulunalusaikaa!
Kiitos ihanista sanoistasi Pikku Akka ♥ (Ja pahoittelut vastauksen viipymisestä!) Ruljanssi on nyt voiton puolella, saan rauhassa sytytellä kynttilöitä ja rauhoittua välillä :) Ihanaa joulua teillekin ♥
PoistaMinulla oli sama haikeus jokusen vuosi sitten. Mihin kohtaan kodissa katsoikin, tuli muistot mieleen. Ehkä suurin oli ensimmäinen supistus, kun synnytys alkoi! Kodin jättäminen oli haikeaa. Mutta muistot kannetaan sydämissä. Toivottavasti saat uudessa kerätä myös iloisia muistoja! Kiitos myös blogikirjoituksistasi -niitä on ollut ilo lukea.
VastaaPoistaNiin totta ovat sanasi! Minulla tärkeimmät muistot liittyvät siihen, kun tultiin vauvan kanssa kotiin sairaalasta ja valvottiin ekoja öitä perheenä, siinä oli jotain ihan maagista ♥ Uutta omaa kotia odotan jo innolla. Kiitos Vuorillani ♥
Poista