Bongasin muutama viikko sitten telkkarista mainoksen ohjelmasta, jossa julkkikset ovat sanoneet viikon ajan "kyllä" kaikkeen. Itse ohjelmaa en ole ehtinyt katsoa, mutta idea herätti hilpeitä ajatuksia. Sanoa ihan kaikkeen kyllä, millaistahan se olisi? Toisaalta voisi aueta monia uusia ovia, arkeen livahtaisi lisää spontaaniutta ja kokemukset karttuisivat. Mahdollisuuksia voisi olla vaikka mihin. Hetken jo mietin, pitäisikö itsekin kokeilla, mutta tulin kuitenkin toisiin aatoksiin.
Sen sijaan, että minulle tarjottaisiin lottovoittoa tai etelän lomaa, mahdollisuutta laskuvarjohyppyyn tai esimiesasemaa, omalla kohdallani "kyllä" pitäisi sanoa todennäköisesti vähän vaatimattomampiin ehdotuksiin. Luultavasti joutuisin tilaamaan useammalta puhelinmyyjältä Aku Ankan ja Kotivinkin, nappaamaan työpaikalla kaikki kartelluimmat tehtävät, katsomaan illat mieheni kanssa jääkiekkoa, ottamaan kaupassa kuitit vastaan, juomaan lukuisia kuppeja kahvia (mitä en yleensä siis juo) ja suostumaan itselleni sopimattomiin tapaamisajankohtiin. Ei mitään kovin raflaavaa siis.
Vaikka kauhean kiva olisi olla kauhean kiva äiti ja sanoa lapsellekin aina joo, pitää tälle kuvissa seikkailevalle murullekin sanoa ei aika usein. Jos vastaisin kaikkeen kyllä, lapseni pukeutuisi ainoastaan hihattomaan balettimekkoon, söisi pelkästään jugurttia ja telkkari pyörittäisi non-stoppina Onnelia ja Annelia. Aina kotoa lähtiessä mukaan lähtisi kymmenkunta pehmoeläintä, kukkasandaalit olisivat täysin validi ratkaisu sateiseen syyssäähän ja nukkumaan menon voisi ohittaa kokonaan. Kaksivuotiaan ehdotukset ovat ihanan vilpittömiä ja usko omaan kaikkivoipaisuuteen on ihailtava. Vanhemman väistämätön velvollisuus on ikävä kyllä torpata kaikista villeimmät ideat, ihan turvallisuuden nimissäkin. Onneksi on monta tilaisuutta missä saa sanoa myös "joo!"; aina saa tulla syliin, aina saa suukotella ja aina saa hupsutella. Ja aika usein saa tyllihameessa lähteä uloskin.
Mille asioille sinä sanot "Kyllä"?
Tyllihame sai kilpailijan kellohameen muodossa. Ompelin supersuloisesta Nuppu Print Companyn Sydäntalvi-trikoosta mekon täyskellohelmalla ja pitsisomistein. Tuo kuosi on vaan niin ihastuttava, ja vielä pinkkinä! Tarvitseeko sanoa enempää... Edellinen Nuppumekko alkoi jäädä jo pieneksi, joten uudelle oli jo tilaus. Kasvunvaraa tähän jäi vähän reilumminkin, mutta parempi niin. Kaavan yläosa on PaaPiin Myyry koossa 92, helma itse piirretty. Samoilla ompeluinnoilla hurautin vielä paidan yhdestä söpöimmistä kankaista, Art Galleryn Moon Storiesta (Majapuulta). Kaava löytyi Ottobresta 4/14.
Instagramissa on näkynyt sneakpeakkeja muistakin käsitöistä, yritän saada niitä pian blogiinkin asti. Siihen saakka, ihanaa loppuviikkoa ♥
Minä olen oikeastaan viime talven opetellut sanomaan EI. Etenkin töissä ja omissa vapaa-ajan toimissani. Alkoi vain tuntua siltä, että on liian paljon ohjelmaa, joka vie aikaa perheeltä. Tänä syksynä sanoin jopa ei kaikille harrastuspiireille: jumpille ja kässäkursseille. Ajattelin vähemmän aikatauluttaa arkeani. Sen sijaan jumppaan kotona ja lenkkeilen. Yhden vakituisen sulkapallovuoron verran ajattelin tänä syksynä aikatauluttaa iltojani. Sen sijaan itsekin pyrin sanomaan kyllä sylittelylle, läksyjen kuulustelulle, yhdessä pelaamiselle, kirjan lukemiselle jne. Nyt vain tuntuu siltä, että oltava lasten kanssa, jos joskus meinaa olla. Kasvavat niin kovaa kyytiä isoiksi.
VastaaPoistaKauniin kellohelman olet ommellut. Aivan ihanan värinen kangas. Itse en ole Nupun kankaista ommellut mitään. Ainoastaan yhden vihkon verran omistan Nupun tuotteita. Sain sen ihanuuden lahjaksi. :)
Tuo on myös totta, että ein sanominen on hyvä taito myös sen suhteen, ettei kuormitu liikaa. Minä oon vähän huono siinä, sillä haluan aina kaikkea ja sitten olen ihan stressissä. Hyvältä kuulostavat sinun suunnitelmasi! Voi kunpa itsekin löytäisin jumppakärpäsen taas :) Kiitos Pikku Akka ♥
PoistaHarmittavan usein joutuu kyllä tuota eitä hokemaan. Voisin sanoa enemmän "kyllä" hetkessä olemiseen.
VastaaPoistaJa aivan ihana mekko taas kerran! Jos haluat eroon pieneksi jääneestä, niin täältä löytyy kyllä ostaja parin kilsan päästä ;) (heh, varmaan ostajia kyllä löytyisi jonoksi asti :D )
Hih, se on ehkä näiden taaperoiden kanssa pakko olla rajaamassa vähän ♥ Kiitos paljon Lurre! Ja aijaa, niin lähellä :D Just kohta on yksi setti kyllä kirpparille lähdössä ;)
PoistaVoi että miten täällä hihittelin... :D Piti ihan lukea miehellekin ääneen tuo kyllä-osuus. Samanmoista menoa on meilläkin pikku tirpukan kanssa!
VastaaPoistaKaunis mekko on. Itse en ole vielä testannut Nupun kankaita, mutta harkinnassa ovat. Miten ne ovat kestäneet teillä pesussa? -S
Hei mahtavaa, että huvitti :D Melkoisia muruja nämä pienet! Meillä Nupun kankaat ovat kyllä kestäneet ihan tosi kauniina pesuissa, eivät ole menneet miksikään! Suosittelen :) Kiitos S ♥
PoistaVoi että, toi kangas on sitten nättiä! Ja mekko kaunis! Sun kuvissa vilahtelee, että oot silittänyt(?) niskaan koko merkin. Mistä olet sellaisia hankkinut? Ne näyttää just sellaisilta, mitä voisin omiinkin ompeluksiini laittaa. Nyt just on se pulma, että missään ompelemissani vaatteissa ei ole koko merkkejä, niin se on sitten vähän arpapeliä, kun niitä antaa eteenpäin. Enkä muista aina ommeltujen vaatteiden kokoja ulkoa.
VastaaPoistaJa sit pari käytännön kässäkysymystä. Kutistatko kankaita ennen ompelua? Mä oon ennen ommellu suoraan "pakalta." Nyt oon muutamia kankaita pessyt ennen ompelua....ja ne rullaavat reunat sitten ottaa päähän!!! Oon koittanut silittää, mut eipä juuri siliä. Että en nyt oo ihan varma mikä käytäntö jatkossa, kun nyt on jo se ongelma, että osa on pesty ja osa ei, niin enhän mä niitä voi sit yhdistellä. Ainakin Paapiin kankaat kutistuu huomattavasti. Pitäs varmaan ommella kahta kokoa isompana, jos yrittäs saada sopivaa.
Majapuulla on aivan ihania kankaita- sulla on niitä jossain tekemissäsi, niin onko ne sellaisia kunnon trikoita eivätkä nyppyä? Sellaisia hyväpintaisia?
Ja saumuristakin voisin kysellä, kun meinaan jossain kohtaa hankkia uuden, kun käytössä on kaksi vanhaa ja molemmat on haastavia kavereita huolloista huolimatta...mutta ehkä toisella kertaa ettei tule liian pitkää viestiä :)
Mutta edelleen, tosi kiva blogi!!!
t:Mariiiiia
Kiitos Mariiiiia ♥ Nuo merkit olen saanut ystävältäni, ne on tehty Silhouette cameo-laitteella silityskalvosta. Jos konetta ei itsellä ole, voi ainakin Jujunalta ostaa vastaavia :) Ovat kyllä näppäri, lapsetkin tykkäävät! Kankaat esipesen aina juuri tuon kutistumisen takia sekä kaikkien käsittelyaineiden poistamiseksi. Rullaavat reunat ärsyttävät minuakin, mutta siedän ne. Joidenkin olen kuullut ompelevan reunat yhteen ennen pesua (eli taitteella), mutta en ole siihen ryhtynyt. Pesemättömissä on kutistumisen lisäksi se riski, että esim. resori laskee väriä kankaaseen. Majapuun kankaat on miusta olleet ihan hyviä, tosin heillä on monien valmistajien kankaita enkä osaa kaikista sanoa. Mitäs sinä saumurista haluaisit tietää :) ? Toivottavasti vastauksesta oli apua ♥
PoistaKyllä, todellakin ajankohtaisia ajatuksia täälläkin nämä ja varsinkin ajankäyttöön liittyen. Töihin aikaa menee aina enemmän kuin haluaisi käyttää mutta mitä sillä lopulla ajalla sitten tekee... Itse käytän sen mieluiten kotona omien rakkaiden kanssa ja onneksi omat harrastukset on aika kotipainotteisia...
VastaaPoistaOmpelu on kyllä loistavaa terapiaa ja saa hiukan nollattua, jotenkin nyt syksyn tullen meinaa ainakin lievä uupumuksenpoikanen iskeä ja välillä täytyy tyhjentää pää kaikesta sateesta ja kurjista ajatuksista.
Ihanat kankaat kyllä auttaa siinä ja paljon!
Mä pohdiskelin tänään kaupungilla kulkiessani että sä oot mun sellanen ompeluidoli, mutta nimikirjotuksen sijaan kyselen vaan ompeluvinkkejä ;). Nyt oli mielessä sellanen että voisitko kertoa vinkkejä tilanteeseen kun kangasta onkin liian vähän? Siis että on vahingossa ostanut liian vähän tai ensin ajatellut tehdä siitä jotain muuta mutta keksiikin toisen kuningasajatuksen eikä kangas tahdo riittää. Mun ompelut yleensä menee lapselle, mutta mieskin on suostunut jotain ompeluksia käyttämään, sille vaan on vaikeampi löytää kivoja kuoseja.
Sara
Hei en kestä, ihanasti sanottu, kiitos Sara :D♥ Ompeluterapiaa olisin itsekin vailla, josko kohta olisi koulutyöt lopullisesti paketissa ja sitten enemmän aikaa... Jos kangasta on liian vähän, on vaihtoehtoja useita. Monesti tykkään yhdistää kuosikangasta yksiväriseen, esim. olkakaarrokkeen tai helmakaitaleen. Saa helposti lisää pituutta. Tai sitten vaikkapa hihat kokonaan yksivärisestä. Toinen suosikkini on käyttää kangasta molempiin suuntiin, jos se kuosin suhteen on mahdollista. Joustavaa voi leikata hyvin myös vastakkaiseen langan suuntaan. Kaavan osia voi myös palastella ja käyttää pienempiä paloja näinkin. Mukavia ompeluita :)
Poista