Reipasta syyskuun alkua! Tänään viimeistään on pakko luovuttaa kesän suhteen ja siirtyä ainakin kalenterin mukaan seuraavaan vuodenaikaan. Niin kovin kuin kevät ja kesä ovat minun mieleeni, on syksyssä jotain kiehtovaa. Se ilmaan hiipivä kirpakkuus ja maan tuoksu, polun varren vadelmat ja puolukat sekä hämärtyvät illat. Ja pihlajanmarjat! Oi niitä rakastan, enkä malttanut olla käyttämättä niitä näissäkin kuvissa.
Alkava syksy on minulle aina ikään kuin uuden vuoden alku. Taitekohta, alku kohti jotain uutta. Sitä se todellakin tänä syksynä on ollut työelämään paluun ja uuden arjen myötä, mutta jotenkin toivoisin sen olevan alku myös kohti omaa kasvua ja hyvinvointia. Tasapainoisempaa elämää, uskallusta tarttua hetkeen, mutta samalla rohkeutta sanoa ei, kun sen aika on. Spontaaniutta ja rauhaa samaan aikaan, liekö mahdollista? Ehkä tärkein taito tälle syksylle on omaksua kyky pysähtyä ja tunnistaa omat voimavarat, eikä puskea väkisin itseään eteenpäin. Hyväksyä omat virheet ja rajallisuus, olla armollisempi ja tyytyä hyvään täydellisen sijaan. Mitä ajatuksia sinulla on syksylle?
Pihlajanmarjat inspiroivat minut viimein kuvaamaan tämän keväällä nappeja vaille valmiiksi saamani Loki-villatakin. Viime kesänä neuloin samalla mallilla pikkuneidille villatakin ja jo silloin ostin langat pojan takkia odottamaan (Dropsin Karisma). Kevään aikana luennoilla neuloin sen ja steekkasin auki huomatakseni valitsemani 6-vuotiaan koon olevan tosi nafti meidän 4-vuotiaalle. Siinä vaiheessa motivaatio lässähti kuin pannukakku ja lähes valmis neule hautautui muun alle. Joku aika sitten päätin hoitaa homman loppuun, kastella ja kuivattaa takin muotoonsa sekä ommella napit paikoilleen. Nappien kohdalla päti vanha lausahdus, "jos et voi peittää sitä, korosta sitä", sillä sopivia nappeja ei ollut muuten tarpeeksi.
Alun nyrpistelyn jälkeen poika oli neuletakkiinsa ihan tyytyväinen, joten ehkä tuo muutaman kerran päälle pääsee ennen kuin kokonaan jää pieneksi. Tämä on se neuleiden ärsyttävin puoli, että valmiin muokkaaminen ei ainakaan omilla taidoillani onnistu toisin kuin ommellun vaatteen korjaaminen jälkikäteen. Neulomistreenit jatkukoon siis... Pojan pipo on muuten edellisen postauksen Peikkonen, jonka ohje löytyy täällä arvottavana olevasta Klompelompesta.
Tunnelmallista viikonloppua ♥
Miten minäkin ehtisin neuloa? Ostin jo viime syksynä langat omaa vähän tuon näköistä neuletakkia varten, vaan en minä sitä saa edes puikoille. Tuntuu, ettei ole vain missään vaiheessa aikaa istua niin kauaksi aikaa alas. Kauniit värit sinun neuletakissasi. Harmi, kun tuli niin pienikokoinen. Onneksi kuitenkin vähän aikaa vielä mahtuu päälle. :)
VastaaPoistaEn minäkään ehdi muulloin kuin lomalla ja autossa :D Hyvä postailla näitä vanhoja juttuja viimein. On se neulominen kuitenkin niin rentouttavaa puuhaa, että olisi mukava tehdä enemmänkin. Kiitos Pikku Akka ♥ Ihania syyskuun päiviä sinulle!
PoistaKauniin sininen ja ihanan syksyinen neule <3 Minäkin olen ihastellut Loki -neuleita monta vuotta, mutta vieläkään en ole saanut aikaiseksi. Myös tuo neulomasi myssy on aivan ihana. Pihlajanmarjat on <3 ja tänä syksynä niitä näyttääkin tulevan runsaasti. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän pidän syksystä. Juuri se uuden aloittaminen on jotenkin kiehtovaa ja kun saa ihan luvan kanssa käpertyä sisälle sohvan nurkkaan ja poltella kynttilöitä. Sopii hyvin tällaiselle introvertille ;) Tämä syksy on tuonut meidän perheessä paljon isoja muutoksia lähinnä töiden suhteen ja samalla antanut mahdollisuuksia uudistaa ja pistää järjestykseen monia asioita. Kaikkea hyvää syksyysi ja monia onnistuneita neuleita siinä sivussa :)
VastaaPoistaKiitos Pizzicato! Olen huomannut saman, että ikä auttaa näkemään kaikkien vuodenaikojen hyvät puolet paremmin! Ekstroverttikin tykkää nysvät sohvalla kynttilän valossa :D Tsemppiä teille muutosten keskellä ja ihania käsityöhetkiä sinullekin♥
PoistaMinusta syksy on ihan paras vuodenaika! ❤ Kaunis neule, neuleet ja neulominen kuuluu niin syksyyn.. :)
VastaaPoistaKiitos Raisa ♥ Neulominen sopii kyllä parhaiten syksyyn, oon samaa mieltä :)
PoistaOi miten kaunis neule, ihanan syksyiset värit<3 Just parhaat nuo erilaiset napit:) Itse asiassa mulla on kasa samanvärisä lankoja odottamassa parsittuihin paikkakoristeisiin. Milloinkahan nekin ehtisi tehdä:D
VastaaPoistaHyvin samanlaisia ajatuksia minullakin syksystä<3 Meillä alkoi kans uusin arkiruutinein ja jotenkin kun tätä on odotettu niin kovasti ja viimein saatu jonkin näköinen tolkku meidän arkeen niin syksystä osaa jotenkin nauttia ihan eri tavalla:)
Ihana kuulla, että tolkku alkaa löytyä :) Hyvin on kyllä meilläkin sujunut lasten päiväkotielämä ja arki muutenkin, illat vaan on niin tajuttoman lyhyitä. Kiitos Villa Pipo ja tsemppiä kässäilyihinn♥
Poista