Siitä asti, kun olen tehnyt käsitöitä, olen koko ajan vähemmän jaksanut seurata televisiota tai elokuvia, kirjatkin ovat harmi kyllä jääneet taka-alalle. Oma luomisen into ja tekemisen tarve ovat ajaneet sen ohi, että keskittyisin istumaan ja katsomaan mitä kuuluu ihmisille ruudun toisella puolella, olivatpa he todellisia tai kuvitteellisia.
Tästä vinkkelistä on suorastaan outoa, millä imulla koukutuin vastaantulleeseen sarjauutuuteen. Joko arvaat mikä on kyseessä? No tietenkin Skam! Jos et tiedä mistä on kyse, ei hätää, en minäkään vielä viikko sitten tiennyt. Jos taas päätät olla tutustumattakaan, niin hyvä sekin, säästyt takuuvarmalta koukkuun jäämiseltä. Skam on siis norjalainen nuorten sarja, jonka kolme ilmestynyttä kautta ovat kaikki katsottavissa Yle Areenan kautta. Ja voi kyllä, kyllä minä sitä katsoinkin. Kaiken liikenevän vapaa-ajan vietin puhelin kourassa ja katsoin jakso toisensa perään malttamatta käydä nukkumaan.
Skam on tarina nuoruudesta, juhlimisesta, sekoilusta, epävarmuudesta, itsetunnosta, valinnoista, ystävyydestä ja ennen kaikkea rakkaudesta. Henkilöt ovat riipaisevan aitoja ja tuntevia, jolloin heidän elämäänsä on helppo tulla tempaistuksi mukaan. Samaistumispintaa on paljon.
Mutta mitä yhteistä on norjalaiselle bilettävällä lukiolaisella ja päälle kolmekymppisellä lappeenrantalaisella perheenäidillä? Ei suoranaisesti ehkä mitään, vaikka Skam tunteisiini osuikin kovaa. Toisaalta sarja nosti vahvasti muistoja omasta nuoruudesta; sitä kuinka ystävät olivat se tärkein ihmissuhde ja roolimalli, miten paljon aikaa piti käyttää miettiäkseen millainen ihminen olen ja millainen haluaisin olla, millaista epävarmuutta ja riittämättömyyttä tunsi suhteessa toisiin, kuinka vaikeaa oli kiemurrella tunteidensa kanssa, kuinka merkittävää oli se kenestä minä tykkään ja kuka taas tykkäsi minusta. Muistoissa on epätietoisuus siitä, mitä tulevaisuus toisi tullessaan ja millaisia valintoja minun nyt tulisi tehdä sekä pohdintaa siitä, mitkä ihmissuhteet säilyvät ja mitkä lakastuvat ajan hampaissa.
Vaikka aikaa on välissä viitisentoista vuotta, painin monen samankaltaisen asian kanssa edelleenkin. Ihmissuhteet ovat edelleen mielenkiintoisia ja toisinaan hämmentäviä, riittämättömyyden tunteet arkipäivää ja oman toiminnan ja olemisen reflektointi varsin tarpeellista. Luojan kiitos parisuhde sentään on vakaalla pohjalla, eikä tarvitse epäillä tykkääkö se vai eikö tykkää.
Suurin tunnekuohu liittyy kuitenkin tällä hetkellä epätietoisuuteen tulevaisuudesta. Yhtäkkiä tajuntaani on iskostunut käsitys siitä, että noin neljän vuoden pituinen "breikkini" on päättymässä ja pian olisi aika hypätä jälleen oravanpyörään. Valintojen äärellä on mietittävä mihin suuntaan kääntyisi ja yritettävä nähdä niiden seurauksia pidemmällekin. Hankalinta on se, kuinka kaikki asiat liittyvät ja vaikuttavat toisiinsa, jolloin välillä tuntuu kuin olisi umpisolmussa. Ja se, ettei omalla toiminnalla pysty saamaan asiaa kerralla ratkeamaan, vaikka kuinka mieli tekisi. Kun asiaan liittyvät perhe, asuntolaina ja työpaikka, on soppa melkoista hämmennettävää. Kyllä nuorempana oli helpompaa...
Epätietoisuuden kanssa eläminen on erityisen vaikeaa sellaiselle (tällaiselle) ihmiselle, joka mielellään suunnittelisi kaiken etukäteen ja pitäisi narut tiukasti omassa kourassaan. Koska kristallipallot ovat harvassa, ei auta kuin yrittää vain sietää ja pitää verenpaineet alhaalla hokemalla mantraa siitä, kuinka asiat ovat aina ennenkin järjestyneet.
Luulen, että epävarmoina hetkinään aikuinenkin ihminen taantuu jollekin aiemmalle tasolle. Siinä sitä voi nuoremman minänsä kanssa rauhassa istua alas ja keskittyä vaikkapa sitten siihen Skamiin. Kun murehtii norjalaisten teinien rakkauselämää, voi oman stressin tulevaisuudesta unohtaa hetkeksi.
Ompelin kepoisen mekon Ainolan sulkatrikoosta jo neidin synttäreitä varten, mutta jäi silloin kuvaamatta. Mekko on kuositeltu omasta peruskaavasta ja vyötärön hujakoille laitoin framilonin. Sivuissa on pienet halkiot. Jos vastaavanlaisen mekon kaavan muokkaaminen itselle sopivasta paitakaavasta kiinnostaa, niin voisin seuraavaa tehdessä tehdä ohjetta?
Mallista tuli melko suosikki, sillä tämä toimii tosi kivasti niin sukkisten kanssa kuin leggareitten ja villatakin kanssa. Tästä kankaasta tehtynä kyllä hieman arvelutti onkoliian yöpaitafiilis, mutta toisaalta valkoinen pohjaväri tuo kivaa vaihtelua mustaan vaatekaappiini.
Vuodatuksesta huolimatta valoisia ajatuksia sinullekin ♥ Jos ei ole muuta puuhaa, kurkkaa vaikka sitä Skamia ;)
Samankaltaisia asioita on tullut täälläkin pohdittu, vaikka sarjaa en ookkaan nähnyt. Mistä tiedän mitä oikeasti haluan tulevaisuudestaan, kun aikani kotiäiti päättyy. Tällä hetkellä en halua tippaakaan enää jatkaa siinä työssä, mitä olen ennen tehnyt.. mutta katsotaan nyt, onneksi ei tarvitse nyt päättää.
VastaaPoistaIhana kesämekko, laita ihmeessä ohjetta. Se framilonin laitto on mulle ainakin se kynnys. Kaks mekkoa on kohta vuoden odottanut framilonsaumaa ja saas kattoa mahtuvatko kohta enää neidin päälle..
Nämä on aina mielenkiintoisia juttuja, ja monimutkaisia. Pitäisi valita viisaasti, mutta samalla kannattaisi olla rohkea ja uskaltaa hypätä uusillekin urille. Se epävarmuuden sieto on vaan niin vaikeaa! Mutta eiköhän nämä tästä. Toivottavasti sinunkin tilanteesi selkiää ja uusi suunta löytyy kotiäitivuosien jälkeen! Kiitos kommentistasi Koivuhiiri ❤ Otanpa työn alle tuon kaava-asian :)
PoistaEn siis olekaan ainut, joka on ompelun myötä unohtanut koko telkkarin! :) Ihan viime aikoina on itse tullut pitkästä aikaa katseltua elokuvia ja luettua kirjoja. Joskus mielikuvitusmaailmaan uppoutuminen on vaan niin tarpeen, unohtuu omat mietteet. Kivan näköinen mekko, ei yhtään yökkäri :)
VastaaPoistaNo et todella ole :) mutta on se välillä niin kiva hypätä pois realiteeteistakin. Kiitos Unelmallinen ❤
PoistaSkam. Enpäs oo kyl kuullut ennen. Joskus nuoremmille suunnatut ohjelmatkin kolahtaa. Monet asiat on kummiskin ikäriippumattomia. Minä rakastan Twilight-leffoja. Erityisesti ekaa. Monen mielestä ihan teinijuttuja, mut minusta niin ihana ja cool. 🙂 Telkkaria katson kyl tosi vähän. Ruotsalaiset rikosdraamat ainoita, mitä seuraan. Arne Dahl ja Wallander. Kaunis mekko. Ja joo, asioilla on tapana järjestyä. Sitä, mitä ei voi hallita, se kannattaa vaan tavallaan luovuttaa pois. Tekee parhaansa ja sit ei voi kuin luottaa siihen, et asiat menee oikein. ❤ Hei, laitatko mulle sun osotteen. Kirjeenvaihtokamu. 🙂
VastaaPoistaOi Twilight on ihan paras myös, kaikki kirjat löytyy hyllystä. Kirjat voittaa kyllä leffat heittämällä, oletko lukenut niitä :) ? Tuo asioiden "luovuttaminen" on minulle se vaikein kohta... mutta turha on stressata sitä mihin ei voi vielä vaikuttaa. Huh, hengittelen syvään ja yritän relata :D Kiitos Sanna ❤ Laitan viestillä osoitteen ;)
PoistaKatsoin Skamin enkä osannut samaistua yhtään :D Olen just kriittiset 20 vuotta liian vanha. Nostalgiamielessä voisin jotain Dawson's Creekiä katsella, mutta tähän en lämmennyt lainkaan. Silti katsoin kaikki kolme tuottista tylsyyspäissäni xD
VastaaPoistaNo mutta katsoit kuitenkin :D Mie luulen, että omalla kohdallani tälle juuri sopiva rako ja siksi se iski tunteisiin. Tai mistä minä tiedän, tykkäsin kuitenkin 😄 Dawson's creekiä muistan katsoneeni jonkun jakson, mutta se ei ollut mitenkään merkittävä miulle.
PoistaSkam on niin paras! Nykyisessä duunissa kuuluu myös pakolliseen täydennyskoulutukseen. Teiniys ei oo vaan ikä, se on asenne, joka ensin eletään itse ja sitten sitä fiilistellään pienellä haikeudella, mut ennenkaikkea ihailulla ja ymmärryksellä 😄. Tsemppiä urapohdintoihin.
VastaaPoistaErittäin hyvin sanottu! Kiitos Kirsi ♥
PoistaKyllä on ompelukone minutkin syönyt niin ettei muuta ehdi :D
VastaaPoistaMutta ompelu onkin sitä aikaa millon unohdan kaiken muun, ei tarvi töllöä töllöttää :)
Tee ihmeessä ohje tuolle ihanalle mekolle! Muutenkin ottaisin mielelläni vastaan framillon vinkkejä, kun se niin suosittua on, mutta en tajua miyen sitä käytetään.
Hyvää kevättä!
-Maija
Kiitos Maija ♥ Mekkotutoriaali on tulossa, mutta tovi menee kevään koulurykäisyn alla. Tuosta framilonista voin kirjoittaa samalla :) Se on ihan huippukaveri, kunhan tutuiksi pääsee!
PoistaSkamista en tiedä, mutta muuten kirjoituksessasi oli tosi paljon samoja ajatuksia kuin mitä olen itsekin työstänyt viime aikoina. Excel toimii meillä pätevänä työkaluna elämän "suunnittelussa". Sinne lasketaan rahat, lasten iät, haaveet tulevista, omat opiskelut, jne. jne. Koen että asioiden hahmottaminen ruudulla helpottaa niiden järjestelyä myös pääkopassa. Vielä kun keksisi helpon ratkaisun tähän koko liian monitahoiseen palapeliin, missä järki ja tunteet kulkevat eri latuja. -S
VastaaPoistaNiin ja sulla on taas ollut tosi monta ihanaa postausta, joita en ole ehtinyt kommentoimaan. Niistä on kuitenkin ollut paljon iloa. :)
Tuo palapeli on niin hyvä kuvaus, juuri samoin koen! Excel kuulostaisi juuri minulle sopivalta työkalulta suunnittelussa, laitanpa korvan taakse :) Kiitos -S, ihana kun nyt kommentoit, se tuo minulle iloa ♥
PoistaIhana mekko! :) Mä rakastan mekko+leggingsit yhdistelmää. Olis parit kaavat just odottelemassa täydellistä kangasta.
VastaaPoistaKiitos Anni ♥ Se on minunkin vakiosetti moneen tilanteeseen :)
PoistaNätin näköinen mekko! Ja kyllä se vaate vaan istu niin kivasti, kun omilla mitoilla tehty.
VastaaPoistaJa voihan skam!:D Tuota sarjaa on kehuttu kaikkialla, joten päätin sitten tässä eräs ilta ryhdistäytyä ja asetuin näytön ääreen ja laitoin skamin pyörimään. Sarja ei kyllä itseäni saanut koukuttumaan, en oikein päässyt siitä jyvälle. Ehkä olisi pitänyt katsoa vielä toinen jakso, tai oikeastaan se eka jakso loppuun?:D Jatkan siis toistaiseksi seiska uutisten, Kototeonkin lempparin, eli Wallanderin parissa.
Tsempit valintojen äärelle<3..asiat kyllä järjestyy..:)
Oi ei, kyllä se pari jaksoa ainakin vaatii ennen kuin vie mukanaan 😉 Mutta onneksi näitä ohjelmia riittää ihan jokaisen makuun. Kiitos Villa Pipo, toivotaan, että tehdyt ratkaisut ovat oikeita ❤️
Poista