Ei yksikään lapselle annettu suukko mene hukkaan, 

ei iloinen ilme, ei tyynnyttävä kosketus,

ei laulu, ei ihmeellinen satu.

Niistä tulee osa kaikkea sitä,

mitä lapsesta itsestään tulee.

-Pam Brown

Kaksi vuotta sitten sain kokea rakastumisen ensisilmäyksellä. Kun tyttäreni syntymän jälkeen sain hänet syliini ensimmäistä kertaa, oli kuin ympärillemme olisi poksahtanut suuri purkkapallo. Kaikki sen ulkopuolella muuttui lähes merkityksettömäksi, olimme vain minä ja hän. Täydellinen pieni tyttö pyöreine kasvoineen ja suurine silmineen, kaikki varpaat ja sormet paikoillaan. Aika pysähtyi hetkeksi kuplassamme eikä ympärillämme eteenpäin kulkeva muu maailma  tiennyt mitään siitä ihmeestä, mikä minulle loisti kirkkaana. Tuntui, että minulla oli siinä kaikki.

Jossain kohtaa vaaleanpunainen kupla - onneksi - rakoili ja arki, elämä jatkoi taas kulkuaan. Pystyn kuitenkin edelleen tavoittamaan noiden muutamien satumaisten päivien tunnelman, kun pitelen lasta sylissäni. Jos koskaan epäilen, olenko saanut elämässäni mitään täydellisen hyvää aikaan, tarvitsee minun vain katsoa tyttöäni. 

Hänessä loistaa valo. Kupliva nauru, pieni laulu, salaperäiset tarinat, joille voi itsekseen kikatella. Innosta ilmaan hyppääminen, ilosta tanssiminen. Kasvot, joille mahtuu lukuisia ilmeitä - kasvot, jotka kertovat paljon. Myös tahtoa, ja kiukkuakin, jos asiat ei suju. Draaman taju on kai saatu syntymälahjana... Hellyys, läheisyys ja vilpittömät rakkaudenpuuskat, jotka saavat sydämen läikähtämään. Rohkeus ja välittömyys, jolla lähestyä ihmisiä. Lapsi, jonka katsomisesta tulee hyvä mieli. Tämä tyttö tulee pärjäämään elämässään. Olen kiitollinen saadessani olla juuri hänen äitinsä ♥

Kemujen teemana oli tällä kertaa Tinttaran suosikki, Seikkailija Dora. Dora näkyi synttärikutsussa, kakun päällä sekä lapsivieraille tarkoitetuissa kertisastioissa ja innostuin näpertelemään jälleen myös koristetikkuja muffinssien päälle. Ilmapallot, kirjainbanneri, Lightbox-valotaulu* ja paperipallot toivat juhlatunnelmaa. Tarjolla oli mokkapaloja, sitruuna-lakritsakuppikakkuja, marenkeja, hedelmä"taikasauvoja", lohitäytteisiä ruisnappeja, pestopuusteja, kinkkupiirakkaa ja herkullista täytekakkua, minkä tilasin paikallisesta Unelmien Kakkupajasta. Turha lienee mainita, että herkkuöverit... Päivänsankarikin oli ihan liekeissä, kun sai "pinttiä tattua" ;) Ja ihania lahjoja - kaikkea supersöpöä ja herttaista, juuri mistä hän tykkää eniten! 

Nyt on meidän perheen synttärit tältä vuodelta paketissa! Jännä nähdä mikähän juttu on ensi vuonna pinnalla tämän vuoden Ryhmä Haun ja Doran jälkeen.

Innostutko sinä synttäreiden järjestelystä? Kivoja juhlavinkkejä olisi mukava kuulla :)

Iloa ja valoa tälle viikolle ♥

Olen yhden kerran ollut siinä onnekkaassa asemassa, että pääsin ostoksille Vimman kivijalkapuotiin. En voinut silloin vastustaa tätä Mystical flowers-puuvillaa, vaikka minulla ei ollut aavistustakaan mitä siitä tekisin. Joku etiäinen kai sentään kuitenkin, kun hoksasin ottaa sopivasti 60 cm pituisen pätkän. Se nimittäin riitti ihan juuri tarkalleen tähän takkiin!

Tämä takki viimeistään on todiste siitä, että olen sinnikäs! Periksi ei anneta eikä edes loputtomalta tuntuva ratkominen lannista. Ufot eli keskenjääneet ompelukset eivät yleensä kuuluu tapoihini, mutta nyt jo alkumetreillä olisi tehnyt mieli heittää hanskat tiskiin ja kankaat nurkkaan. Jo kaavoja piirtäessä alkoi lukuisten kappaleiden jäljentäminen kaikkine merkkeineen puuduttaa ja leikkaamiseen (ompelun inhokkivaiheeni muutenkin) meni aikaa toista tuntia. 

Leikattujen palojen äärellä tuskailin valinneeni liian suuren, 116,  koon 108 cm pitkälle pojalle. Olisi pitänyt muistaa Ottobren kaavojen olevan ennemmin reilua kuin niukkaa mitoitusta. Pisimmän taistelun jouduin käymään taskujen kanssa, jotka eivät kerta kaikkiaan tahtoneet asettua symmetrisesti tarkoista mittailuista huolimatta. Pelkästään liukkaan ulkoilukankaan tuoma haaste ei riittänyt, vaan tieten tahdoin halusin tikata tehostevärillä, jolloin jokainen vinksahtanut ommel erottui. Mainittakoon, että ratkojalle oli töitä. Paljon.

Muuten takin kasaaminen oli jo huomattavasti vaivattomampaa. Vetoketju asettui kauniisti kohdakkain (taikakeino harsiminen!) ja muutkin kappaleet täsmäsivät toisiinsa. Hupun kuminauhojen kanssa takkuilin ja jälleen purin muutamaan kertaan tikkaukset, mutta siitäkin selvittiin. 

Useampi tunti työtä takana, hammasta purren. Ilo ei tätä tehdessä juuri pirskahdellut, muutamat ärräpäät sen sijaan kylläkin. Onneksi ompeluseura oli mitä parhain, kun sain ystävän kylään oman saumurinsa keraTällainen isompi työ ei ollut mitenkään vaikea, vaan tylsä ja työläs. Sinnikkyys kuitenkin kannatti, sillä lopulta valmiina on hienoin takki, mitä olen koskaan tehnyt! 

Takin kankaat ovat Eurokankaasta, päällinen ulkoilukangasta ja vuori palalaarista löytynyttä joustocollaria. Kaavana on Ottobre 1/13 Windy days- takki koossa 116. Selkään lisäsin kuminauhan, mutta muuten en muokannut. Takki kaipasi tietenkin vielä uuden hatun parikseen, joten sellainen syntyi Noshin lippapipokaavalla.

Huolimatta siitä, että takki mahtuu käyttäjälleen varmasti vielä vuodenkin päästä, olen erinomaisen tyytyväinen lopputulokseen. Hymyillään molemmat, sekä äiti että poika ♥

Sinnikkyyttä tulevaan viikkoon just siulle!

Ommellutkin olen. Sain käsiini 70 cm tätä upeaa Verson Puodin Sielulintu-collegea hopean värisellä painatuksella. Itselleni halusin ihan peruscollaripuseron, joten tein raglanhihaiseen paitaan etukappaleen Sielulinnusta ja yhdistin muuten mustaa. Isotätini peruista löytyi juuri sopivaa hopeista kimallelankaa, jolla sain vähän lisäilmettä tikkauksiin. Sovituskuvat jäivät tällä kertaa vaiheeseen, koska huononaamapäivä.

Tinttaralle ompelin lopusta kankaasta bomberin. Silloin ei käsillä oikeaa kaavaa ollut, joten muokkasin sen Ottobresta 6/16 löytyneestä dalmatialaishupparista. Vähän leveä tuli, mutta oikein söpö silti. Seuraavaa versiota varten on onneksi jo toinen kaava jemmassa.

Lopuksi vielä otsikossa lupailemani vaihtoehto alavaran ompelulle! En jaksanut bomberia tehdessä ajatella ompelujärjestystä alavarojen kanssa, joten päädyin huolittelemaan reunat vinonauhalla. Helposti siistiä ja itse asiassa aikaa kivaa näköä, jos takki on auki.

Pääntiereunan huolittelin ennen vetoketjun ompelua. Vinonauha ohjataan saumanvaraa pitkin taitettuna ja ommellaan aivan sisäreunaa pitkin huolehtien, ettei saumurisauma vilku. Jos nauha on kapeaa, ei se välttämättä kiinnity ompeleen alle alapuolella, mutta se ei haittaa tässä vaiheessa.

Seuraavaksi vinonauhan sisällä oleva saumanvara käännetään alas ja tikataan nyt toista reunaa pitkin. Mahdollisesti avonainen alareuna kiinnittyy nyt. Muista käyttää ylälankana vinonauhan väristä lankaa ja alalankana taas vaatteen väristä, ellet tahdo ompeleiden erityisesti erottuvan.

Oi vauvat! Se on kumma miten nuo tuhisevat, mönkivät maidonhajuiset pikkuihmiset voivatkaan olla niin hurmaavia ja mystisiä olentoja ♥ Pienissä varpaissaan, samettisissa poskissaan, silmissään suuri viisaus. Omien lasten myötä minä, joka aiemmin tykkäsin koiranpennuista huomattavasti vauvoja enemmän, olen ihan myyty sellaisen nyytin edessä. Olisin halunnut tähän laittaa jonkun ihanan vauvarunonkin, mutta netistä värssyjä selatessa päädyin vaan itkeä tihrustamaan, niin jätän sen nyt väliin. Ja ei, meille ei ole tulossa vauvaa, vaikka se kuinka ihanaa olisikin.

Vauvaonni suosi sen sijaan lähipiiriä, kun veljeni perhe kasvoi pikkuisella pojalla. Meidän muksut ihastuivat uuteen serkkuunsa, joka ristiäisiin asti kulkee nimellä Mini, ja saattoi tämän tulevan kummitädinkin sydän pompotella muutaman ylimääräisen lyönnin. Onhan hän aivan vastustamaton!

Suloinen veljenpoika oli loistava syy päästä ompelemaan vauvanvaatteita ja samalla tuhoamaan tilkkulaatikkoon kertyneitä jämäpaloja. Vaatteen koko oli verrannollinen kankaan kokoon, joten nippuun kertyi vaatetta koossa 50-62. 

Kietaisubodyjen kaavan olen saanut ompelukaverilta, ja niiden nepityksestä olen kirjoittanut täällä. Alempi body on tehty Sausage dog-kaavalla (Ob 4/14) koossa 62. Housuissa sovelsin useampaa kaavaa, mm. Straight stripes (4/14) ja Ottobresta 6/16 löytyvä vauvanpöksyt. Huiviin kaava löytyy täältä.

Koon 62 jumppis on muokattu Little elephant- yöpuvusta, johon lisäsin hupun. Tuo on yksinkertaisuudessaan mielestäni aika ihana. Alempi hupparitakki puolestaan on Panda-kaavasta (Ob 3/12) muokattu. Vuoritin sen kokonaan, jolloin se toimii hyvin myös kääntötakkina (kunhan nappaa kokolapun pois niskasta).

Nyt on vaan hartaasti toivottava, ettei minttu ole Minin äidin inhokkiväri, sillä sen unohdin innostuksissani varmistaa... Pidetään peukkuja, että kelpaavat ja pääsevät käyttöön.

Ja hei vielä ehtii toivottaa oikein hyvää Naistenpäivää juuri sinulle! Olet ihana ♥