Halusin naamiaisasuista sellaiset, että niillä olisi käyttöä ihan normiarjessa, joten yksinkertaisuus oli valttia. Tinttara sai äidin mielivaltaisella päätöksellä mekon, jonka huppua koristivat pitkät pupun korvat ja helmaa rimpsureuna. Mekon kaavassa on yhdistelmä lyhennettyä Vilja-tunikaa sekä Ottobre 6/16 lehden korvahupparia, joita sovelsin ja muokkailin oman mieleni mukaan. 

Hupparikangas on Noshin kevyttä ja ihanan eläväpintaista pippuricollegea suloisessa puuteriroosan värissä. Kangas on 100% puuvillaa ja extraleveää, josta 50 cm pätkä riitti täsmälleen tähän koon 92 mekkohuppariin. Vaikka collari on trikoota jämäkämpää, onnistui helman frillakin hyvin. Hihoihin käänsin näkyviin tuon pippuricollegen nurjanpuolen, koska halusin saada veikeän rakenteen edes pienesti esiin. Ja tuo väri, eikö sovikin pupuselle loistavasti! Hupun vuori ja korvien sisäpuoli ovat Noshin vanhemman malliston trikoota, jota löytyy kaapistani vielä hyvä pätkä.

Tällaisia pupusia ja rosvoja meiltä siis löytyy. Kuvien laatua joudun pahoittelemaan, sillä kuvat sain napattua vasta hoitopäivän jälkeen, jolloin reissussa oli rähjääntyneet niin lapset kuin vaatteetkin...

 Millaisia naamiaispukuja teillä on ollut?

Kirpsakkaa loppuviikkoa ♥

Viime viikon lopulla minua odotti ihastuttava yllätys, kun arvostelukappaleena saamani* PaaPiin kaavakirja lapsille löytyi postilaatikostamme. Jo ensisilmäys ihastutti, kirjahan on ihan karkki! Minusta parhaita kässäkirjoja ovat sellaiset, joita on mukava ihan vaan selailla ja fiilistellä, mutta millä on varmasti myös käyttöä moneen kertaan, ja tämä täyttää molemmat vaatimukset.  Jos PaaPii designin söpöt kuosit, iloiset värit ja kauniit kuvat ovat sinunkin mieleesi, tykkäät sinäkin tästä varmasti!

Kyseessä on siis PaaPiin Anniina Isokankaan sekä Paula Isopahkalan tekemä kokoelma joustaville kankaille tarkoitettuja kaavoja. Kokoskaala kattaa kaavat taaperosta koululaiseen (86- 140 cm), ja lisäksi kirjasta löytyy kaavat kahteen aikuisen mekkoon sekä vauvan kietaisubodyyn. 

Kirja on tarkoitettu kotiompelijoille ja sopii mielestäni hyvin ihan aloittelijallekin. Löytyy niin paitaa, housua ja mekkoa, ja on mukana myös pari vähän vaativampaakin vaatetta. Ainut mikä puuttuu on huppari, sitä jäin kaipaamaan! Kaavat ja kaava-arkit ovat selkeitä ja yksinkertaisia (kunhan huomioi, että samaa peruskaava varioidaan useammassa mallissa), ja ohjeet aika rautalangasta väännettyjä. Vasta-alkajaa ilahduttanee perusompeluohjeet kirjan alussa, joiden kertaaminen ei ole pahitteeksi näin itse oppineelle harrastajallekaan.

Minulle kirja antaa nimenomaan hyvänmalliset peruskaavat, joita olen etenkin paidan osalta kaivannut. Myös kiilahame/-mekko sekä pitkien housujen hauskat taskumallit viehättävät! Vaatteet ovat melko simppeleitä ja moneen olisi hauska lisätä taskuja, huppua, frillaa tai erilaisia leikkauksia lisää ilmettä tuomaan. Omalla kokemuksellani (öh... olipa vakuuttavasti sanottu) osaan niitä sinne jo itsekin lisätä, mutta vähemmän ommellut hyötyisi ehkä enemmistä muokkausvaihtoehdoista. Siinäpä ideaa seuraavaa kirjaa varten, toivottavasti on tulossa :)

Ensimmäiseksi kokeilin Tinttaralle Myyry-paitaa ja Ulpu-hametta koossa 86. Myyry on unisex-malli ja seuraavalla kerralla valitsen leveyden pienemmän koon mukaan. Neiti on aika pikkuruinen ja nyt hartia jäi paidassa hieman leveäksi ja hihat pitkiksi. Hame taas on juuri sopiva ja asettuu päälle kivasti. Paidan kangas parin kesän takaista PaaPiin Jussi-kuosia ja hameessa pilkahtelee Siiri keinuu-kuosi.

Seuraavana ehdin testailla Vilja-tunikaa, joka pääsee heittämällä suosikkikaavojeni joukkoon! Tästä valitsin koon 92, joka on neitoselle varsin hyvä jo nyt. Viljan jippona koko helman levyinen tasku, jonka tekotapa on suorastaan nerokas! Ei enää taitteiden silittelyä ja kohdalleen mallailua, tällä pääsee helpommalla. Etukappale vie kaavan mukaan leikattuna melko paljon kankaan korkeutta ja omista puolen metrin pätkistä ei tahtonut millään riittää. Ratkaisin ongelman leikkaamalla kaavan poikki, jolloin taskun pohjaan tulee sauma. Toimii mainiosti ja matalampikin kangas riittää! Tunikan kangas on PaaPiin Varpua, jota oli pakko napata mukaan Tampereen kässämessuilta syksyllä.

Joskus joku kangas saattaa seisoa kaapissa pitkään ihan vain siksi, ettei se huutele haluavansa miksikään vaatteeksi. Aina uusia kankaita valitessa tulee napanneeksi toisen siitä vierestä ja ihmettelee, miksi kummassa tuokin tuli ostettua. Kunnes yhtenä päivänä, silloin kun olet suunnitellut tekeväsi ihan jotain muuta, tuo kangas tarttuukin mukaasi ja tiedät mitä haluat. Alkuperäinen tarve unohtuu, kun mieleen tulvii ideoita yksityiskohdista, joita on pakko päästä kokeilemaan juuri nyt. Silloin ei auta muu kuin ommella ja yrittää saada visio toteutumaan parhaansa mukaan. 

Tämän postauksen vaatteiden kanssa kävi näin. Pitsikuvioinen neulos on Eurokankaan palalaarilöytö reilun vuoden takaa. Luultavasti jotakin tekokuitua, mutta mukavan joustava ja pehmeä kaksikerroksinen kangas. Mekkoa varmaan suunnittelin silloinkin tekeväni, mutta ennen toimeen tarttumista into ehti lopahtaa.

Nyt viimein oli tämän mekon aika. Mallina on joku timanttimekon tapainen oman kaavan pohjalta, taskut upotin sivusaumoihin. Taakse tein sauman, jotta sain v-muotoa pääntielle ja tehosteeksi vielä pitsivetoketju. Hihoihin ja helmaan jouduin tekemään kaksinkertaiset kaitaleet, jotta sain palaseni riittämään. Ei niin siro lopputulos siltä osin, mutta pituus riittää paremmin.

Ikasyrin Lohkare-collarin ostin viime keväänä Lapsimessuilta, koska keltainen väri iski silloin lujaa. Metrin palanen ei jalostunut kesän aikana lyhythihaiseksi tunikaksi, vaan jäi marinoitumaan hyllylle. Nyt herännyt visio väljästä paidasta solmittavalla helmalla vaati pikaista toteuttamista, joten lohkareet pääsivät käyttöön. 

Paidan kaavana käytin omaa laatikkopaitaani, mikä jää näköjään collarin kanssa vähän tönköksi. Helman solmittavan osuuden tahdoin toteuttaa erillisenä kaitaleena, mutta edes aivot umpisolmussa en keksinyt, kuinka se olisi ollut viisain toteuttaa. Huolittelin siis paidan helman saumurilla, jätin toiseen reunaan pienen halkion, ompelin erillisen kaitaleen solmittavilla hännillä ja päällitikkasin helmaan kiinni. Jos keksit keinon, kuinka homman olisi saanut saumurilla tehtyä, niin kerro ihmeessä! 

Jalassa on Noshin farkkucollarista tehdyt biker-housut. Polvien kohdat tikkailin ruudukon malliin, mutta eihän se kuvissa näy. Kiva kaava ja kiva materiaali kuitenkin.