Lasten housut ovat monelle se ensimmäinen ompelus, mistä kokemattomammankin on helppo aloittaa ompelu-uransa. Parhaimmillaan vain kolme saumaa ja resoreiden kiinnitys ja jes, vaate on valmis. Itsekin itse asiassa aloitin vauvanpöksyillä, joiden kanssa tosin onnistuin mokaamaan useammassa kohdassa... Kukapa sitä ei sotkisi haara- ja lahjesaumoja keskenään. Nykyään sujuu onneksi jo vähän paremmin.

Housut ovat mielestäni myös melko tylsiä ommeltavia, vaikka nimenomaan niistä pojan kaapissa oli suurin pula. Hän tuntuu ottaneen  tämän hetkiseksi elämäntehtäväkseen yllättävän pituuden venymisen, jonka johdosta pieniä vaatteita saa nakkoa kirppiskasaan koko ajan. Sen takia olikin mukava päästä testaamaan uusia Jujunan lasten housukaavoja ja saada sitä kautta motivaatio näihin tarveompeluihin. 

Kaavat tulevat myyntiin nyt helmikuun alussa ja kaava-arkilla on seitsemän eri housumallia kokohaitarilla 80-164 cm. Kaavat ovat selkeät ja helppo hahmottaa arkilta. En tiedä onko myyntiin tulossa pdf-kaavojen lisäksi myös postitettava versio, mutta jos on, niin suosisin sitä. Kaava-arkissa on sen verran kova tulostaminen ja kokoaminen, että mielelläni sen säästän sellaisenaan myöhempiä kaavojen piirtämisiä varten. Kuvalliset ompeluohjeet tekevät housujen kasaamisesta helppoa, joten tämä kaava sopii hyvin vasta-alkajillekin :)

Testasin Run- ja  Crawl - housuja.  Run on kapoisempi etu-, taka- ja sivusaumallinen malli, jossa on taskut sekä polven kohdalla kiva leikkaus. Crawl puolestaan on tosi simppeli baggy-malli, josta taskut pois jättämällä saa superhelpot. Taskuineen jälkimmäisten ompeluun meni vartti. Ompelin 108 cm pituiselle hoikalle lapselle koon 110, mutta pituuden lisäsin 116 koon mukaan (ei ehkä olisi tarvinnut). Lahjeresoreista tein taitettavat käyttöiän pidentämiseksi ja vyötäröresorin tein vähän ohjetta korkeampana. Molemmat kaavat pääsevät meillä jatkoon - kivat ommella ja hyvät päällä! Housukankaat ovat Tyyne-Esterin unelman pehmeitä joustocollareita, joita poikakin silitteli onnellisena "onpa nämä kyllä ihanan tuntuiset" ♥.

Huosujen lisäksi ompelin pari pertsaa hilloamistani Vimman trikoista. Kaavana näissä on Ottobren Sealife, joka mielestäni muuten on ok mitoitusta, mutta hihat ovat turhan väljät. Hyviä käyttöpaitoja silti. Etenkin kalapaita ihastutti ipanaa.

Toiveesta tein myös "ison pojan hupparin" Jujunan hupparikaavalla, koossa 110. Anekdoottina kerrottakoon, että minulla on muovikassillinen vetoketjuja, mutta miten ollakaan, ei siellä tietenkään ollut tähän sopivaa. Käykö kellekään muulle niin, että sitä muka fiksuna ostaa tarvikkeita varastoon, mutta tosipaikan tullessa on pakko lähteä kaupoille, kun juuri se sopiva puuttuu? Omalla kohdallani varsin tyypillistä!

Nämä viimeisten kuvien mustat housut on myös Jujunan Run-kaavalla, mutta niiden kanssa kävi pikkiriikkinen moka. Tulostaessa tarkastusruudun piti olla 3x3 cm, ja minulla oli 2,7 x 2,7 cm. Asian tarkastin tietenkin vasta ompelun jälkeen... Poika sai siis vähän slimmimmätkin housut, mutta onneksi hoikkaselle lapselle mahtuvat myös kapoisemmat. Kasvunvaraa ei ole kyllä lainkaan, joten saa nähdä, kenen jalkaan nämä seuraavaksi mahtuisivat.

Heipat ja onnekasta loppuviikkoa ♥

Voitin ilokseni tovi sitten frillapaidan kaavan Kaavailua-blogin arvonnassa, mutta en ole sitä ehtinyt vielä tulostamaan ja testaamaan. Myös§ Ottobre-lehden viime numerossa näkyi frillapaita olevan, mutta siihenkään en ole vielä perehtynyt. Sen sijaan tein tämänkin paidan hyväksi havaitsemallani leikkauksella, mihin sain frillat uppoamaan (samoin olen tehnyt mm. tässä mekossa). 

Hihasaumoihin röyhelöt on helppo upottaa, mutta siinä ne helposti näyttävät vähän irrallisilta ja tekevät hartioista leveän näköiset. Edellä mainitsemissani kaavoissa on ymmärtääkseni tehty "viillot" olalle, mikä varmasti on hyvä keino. Omassa tavassani olen leikannut haluamani muotoisen palan kokonaan irti kädentieltä. Samalla idealla leikkausta voi siirtää halutessaan halkaisemaan koko etu- ja takakappaleet ja frillat pidentää vaikka koko matkalle.  Kuvasin työvaiheet, josko sinäkin tahdot frilloja testata eikä valmista kaavaa tyrkyllä ole :)

Vauhtia riittää näissä varpaissa niin paljon, ettei niitä tahtonut saada edes kuviin pysäytettyä...

DIY Olkafrillat 

Ota haluamasi paita/mekkokaava (ei raglan) ja piirrä sekä etu- että takakappaleelle kaaret, joista halkaiset kaavat. Itse piirsin kaaren taipumaan kädentielle, jotta frillat eivät ihan kainaloon yllä. Leikkaa kaavojen mukaiset kappaleet, muista saumanvarat.

Leikkaa seuraavaksi frilloja varten suikaleet. Frillan alapuoli jää näkyviin, joten huomioi se kangasvalinnoissa.

Mittasin ensin leikatun kaaren etukpl + takakpl pituuden (siis sen, mihin frilla kiinnitetään) ja tuplasin sen. Frillasuikaleen pituus on minulla siis kaksinkertainen kaareen nähden, mutta voit jättää sen myös lyhyemmäksi - riippuu kuinka rypytetyn frillan haluat ja kuinka pitkälle matkalle. Korkeus näissä suikaleissa on noin 6 cm, mutta sehän on toki ihan itsestä kiinni, kuinka korkean röyhelön haluaa. Kavenna päät viistoiksi. Helpoin tapa on leikata suikaleet taitteelta ja lopuksi leikata taitereuna auki.

Jos koneestasi löytyy rullapäärme, huolittele pyöristetty reuna sillä. Jos kangas ei purkaannu, voi sen jättää myös huolittelematta.

Ompele etu- ja takakappale kiinni toisiinsa olkasaumoista. Ompele olkasaumat kiinni myös noista sivukappaleista (mikähän se oikea sana nyt mahtaisi olla...).

Neulaa ja aputikkaa seuraavaksi sopivaan mittaan rypytetyt frillat omille paikoilleen halkaistuun reunaan. 

 Neulaa sivukappaleet paikoilleen (frillat jäävät väliin) ja saumuroi/ ompele koko nippu yhteen.

Jatka tästä vaatteen kasaamista normaalisti ompelemalla hiha kädentielle ja niin edelleen :) 

Kauhian hankala selostaa järkevällä suomenkielellä noita työvaiheita, mutta toivottavasti joku tolkku tulee. Kuvista ehkä selviää parhaiten mistä on kyse. Kysy kuitenkin ihmeessä, jos jäi epäselvyyksiä! 

Kepeyttä viikonlopulle ♥

Luistelu. Se on meillä tämän talven juttu. Poika on alkanut toden teolla innostua siitä, etenkin kun kentälle pääsi naapurin isomman pojan mukana. Huterista bambin askelista on siirrytty varovaisiin kävelyaskeleisiin ja niistä jo liukuviin juoksuaskeliin, ja tänään viimein meno alkoi oikeasti näyttää jo luistelemiselta. Olisi niin mahtavaa, jos näin aikuisena pystyisi omaksumaan uusia taitoja yhtä nopeasti kuin 4-vuotias! Vaan ei, ei ole kolmekymppisenä hermosto enää yhtä kehittyvä kuin lapsella... Päinvastoin saa olla tyytyväinen, kun lapsena opitut taidot edelleen ovat edes auttavasti hallussa.

Niin kuin se luistelu. Nyt työharjoittelun aikana päiväkodissa olen päässyt myös eskarilaisten mukana jäälle. Helpotuksekseni en ole murtanut mitään kohtaa tai telonut itseäni luistinten teriin. Olen pysynyt pystyssä ja päässyt ihan sujuvasti niin eteen kuin taakse päin. Harjoituksen puute ja kuluneet vuodet näkyy kuitenkin vauhdin hidastumisena ja piruettien puutteena, kun ei vaan uskalla. Ja voi elämä, kuinka kipeäksi jalat tulee! Ei auta kuin jatkaa harjoituksia, niin minun kuin pojan.

Kentän reunalla seisoskellessa varpaat tarvitsevat lämmikettä ja nämä ihan superihanat villasukat ovat siihen ihan omiaan. Luistimiin eivät sentään mahdu, mutta talvisaappaisiin hyvinkin. Kyseessä on Niina Laitisen Joulukalenterisukat 2016, jotka valmistuivat jo joululoman aikana. Monet neuloivat näitä nimen mukaisesti pätkän päivittäin joulukuun aikana, mutta omien kiireiden takia jätin nämä suosiolla joulupyhiä odottamaan. 

Käytin sukkiin ohjeen mukaisesti Novitan 7 veljestä-lankaa, jonka väreiksi valitsin tummanharmaan sekä sateenkaariraidallisen. Neuloin 3,5 mm puikoilla ja ekaa kertaa huomioin nyt sen kuuluisan lankadominanssin (eli pidin langat koko ajan samassa järjestyksessä kädessä, eivät kieppuneet miten sattuu. En osaa sanoa tuliko suurta eroa aiempaan.). Nämä Niina Laitisen yhteisneulontamallit ovat kyllä ihan parhaita, sillä kuviot ovat yksinkertaisia, mutta kauniita, langanjuoksut lyhyitä ja istuvuus jalkaan mitä parhain. Pakko sanoa rohkaisun sananen just sinulle, joka jännität kirjoneuletta: Tartu vaan rohkeasti puikkoihin ja kokeile! Kuvioiden seuraaminen on tosi helppoa, kun neulotaan vain oikeaa  - ei tarvitse kuin vaihtaa väriä. Koko kuviota ei tarvitse edes hahmottaa kerralla, etene rauhassa rivi kerrallaan. Ja muista hölläillä lankoja välillä, ei kannata kiristää liikoja :) Hyvät vinkit kirjoneuleen tekemiseen löydät Sweet things-blogista.

Koska raitalankaa jäi vielä melko paljon, halusin neuloa Tinttarallekin sukat. Mallia etsin pitkään ja vihdoin löysin sopivan. En vaan millään löydä enää, jotta voisin linkittää :/ Ohje ei siis ole todellakaan omani, mutta kuvio tehdään seuraavasti:

Luo 36 silmukkaa. 

Neulo kerrokset 1-4:  2 oikein, 2 nurin joustinneuletta.

Krs. 5: Nosta 1 silmukka neulomatta, neulo seuraava ja nosta edellisen silmukan yli (ylivetokavennus), tee langankierto ja neulo kaksi seuraavaa silmukkaa nurin - etene näin koko kerros.

Krs 6-7: Neulo kaikki silmukat oikein.

Toista kerroksia 1-7 haluamasi määrä.

Näistä sukista tuli kokoa noin 23, ja ovat juuri sopivat 1v 10 kk lapselle. Minusta aivan ihanat, mutta arvaapa onko ipana samaa mieltä... Toivottavasti mieli muuttuu ennen kuin jäävät pieniksi.

Ompeluharrastuksen yhteydessä ei voi välttyä materiaalitietoisuuden lisääntymiseltä. Netistä kangasta tilatessa osaan katsoa elastaanin määrän, pesuohjeet ja neliöpainostakin pystyn päättelemään jotain. Tilatessani viskoositrikoota, puuvillaneulosta tai joustocollaria, tiedän mitä tulen saamaan ja mitä siitä olen tekemässä. Kivijalkakaupassa materiaaleihin tutustuminen on luonnollisesti vielä helpompaa, kun hintalapusta löytyvien tuotetietojen lisäksi näppituntuma kertoo paljon kankaasta. Ja jos jokin seikka askarruttaa, löytyy vastaus joko myyjältä tai viimeistään somesta, jossa aina joku tietää.

Pääsin muutama viikko sitten käymään Herttoniemen Marimekossa, jossa sattui pakalla olemaan myynnissä kivan tuntuista mustaa neulosta, joka ei todellakaan ollut edes hinnalla pilattu. Tietoja ei ollut saatavilla, enkä niitä hoksannut alkaa kyselemään, vaan innoissani visioin ihanaa laskeutuvaa neulosmekkoa. Kotona heitin kankaan samointein pesuun ja vasta koneesta pois ottaessa hoksasin, että hups, tämähän taitaa olla villasekoitetta...

Niin, kangas kutistui melkoisesti painuen tiiviimmäksi ja ratisi iloisesti venyttäessä. Hieman ketutti oma hölmöys ja kankaan pituudesta kadonneet sentit. Mekkohaaveet unohdin ja päätin ommella jotain, mitä ei tarvitsisi pestä niin tiuhaan, vaan tuuletus riittäisi. Villatakki vastasi näihin vaateisiin, joten sellaisen sitten ompelin omaa peruskaavaa käyttäen. Reunat huolittelin second skin-nahkajäljitelmällä, mikä toimi neuloksen parina aika kivasti. Toivottavasti takki ei kovasti muuta muotoaan tulevissa pesuissa.

Villatakin alle surautin superhelpon pitkähihaisen omalla kaavallani Eurokankaan palalaarista löytämästäni ohuesta trikoosta. Hillitty kolmiokuosi sopii monen alaosan kanssa ja vaatteen pituutta voi säätää mekosta paidaksi. Näitä lisää to-do-listalle :)

Muksu sai synttärilahjaksi Rekku-paidan. Hän tykkää, minä en. Kuva on leikattu Cameo-leikkurilla kaverin toimesta ja suunnittelin sen ympärille tyylikästä mustaa, valkoista ja raitaa. Poika valitsi kuitenkin kankaat itse, koska Rekku ON harmaa ja vihreä. Yritin vielä omaa visiotani puskea, mutta sain vastaani suorastaan nerokkaan vastalauseen "Minähän sitä käytän!". No niinpä. 

Nyt kun synttärit on saatu pakettiin, niin yritän ehtiä postaamaan vähän rivakampaan tahtiin jo melkein unohtuneita käsitöitä. Jos minusta ei kuulu, johtuu se siitä, että työharjoittelun alettua yöunet on pakko aloittaa siinä vaiheessa, kun normaalisti olen vasta ryhtynyt ompelupuuhiin. Huh. Mutta aika aikaa kutakin, eiköhän tässä jotain ehdi puuhastellakin. Palaillaan taas ♥

Mutta niin se voittaja... Tällä kertaa onnekas kangaspinon kotiuttaja on - tittidittidii -NuttuNA! Sylillinen onnea ja metritolkulla ompeluniloa :) Otan sinuun yhteyttä.

Heipat ja energiaa tälle viikolle ♥