Vuosi 2016. Aloitin tämän tekstin miettimällä sitä, mitä kaikkea synkkää ja ikävää tänä vuonna maailmalla on tapahtunut, ja kuinka paljon pelottavammalta paikalta pallomme tämän jälkeen tuntuu. Surin sitä, kuinka huonoja uutisia on mahtunut myös läheisten elämään ja kuinka sitä aina toivoo, ettei vastaavaa satu omalle kohdalle. Lopulta alkoi jo oma teksti ahdistaa, joten päätin kääntää suuntaa.
Vuoden 2016 lopussa olen kiitollinen monesta asiasta. Siitä, että saamme elää hyvin turvallisessa maassa, meillä on koti, ruokaa ja lämpöä joka päivä. Olen niin mielettömän kiitollinen perheestäni; ihanasta puolisostani ja hurmaavista lapsistani sekä avuliaista isovanhemmista. Olen kiitollinen ystävistäni. Olen kiitollinen siitä, että olemme saaneet olla terveitä ja toimintakykyisiä ja siitä, että hyvä hoito on ollut aina lähellä ja saatavissa, kun sitä on tarvittu. Olen kiitollinen mahdollisuudesta opiskella minua kiinnostavaa alaa ja siitä, että miehelläni on riittänyt työtä. Kiitollinen olen myös siitä, että saimme opinnäytetyömme valmiiksi erinomaisin arvosanoin. Olen kiitollinen, että meillä on vapaa-aikaa, yhdessä ja erikseen, ja saamme tehdä niitä asioita, mitkä meille iloa tuottavat. Yritän muistaa kiittää siitäkin, että pulan sijaan ongelmamme on liikaa kaikkea; liikaa tekemistä, liikaa kiloja, liikaa tavaraa. Olen syvästi kiitollinen kaikesta hyvästä elämässämme, ja samalla toiveikas ja luottavainen tulevankin suhteen. En halua antaa liialle huolelle valtaa, vaan uskoa auringon nousevan joka päivä, kaiken järjestyvän aina jotenkin ja elämän kantavan,. Sitä minä toivon.
Kokosin tähän postaukseen suurimman osan tänä vuonna tekemistäni käsitöistä. Tiedossa on pitkä liuta kuvia, joten kärsivällisyyttä kiitos ;)
Lasten vaatteita olen tykännyt tehdä ehkä eniten. Paljon yksinkertaisia pertsoja joukossaan jokunen vähän vaativampikin ompelus. Mintunvihreä toppatakki typykälle on ehkä se kaikista rakkain valmistunut, sitä en varmaan tohdi edes myydä pieneksi käytyään. Toisena lempparina taitaa olla takki, jonka taskusta kurkistelee kettu - siinä vaan on jotain niin veikeää.
Itselleni ompelin (tänäkin vuonna) eniten tunikoita ja mekkoja hihan ja helman pituutta vaihdellen. Suurin erävoitto tapahtui loppuvuodesta, kun kaavoituskurssin myötä sain tehtyä itselleni sopivan peruskaavan joustavalle kankaalle. Sen varioiminen jatkukoon ensi vuonna. Suurimmat suosikkini ovat näistä ehdottomasti pitsikauluksinen mekko, mustavalkoraitainen solmittava mekko ja Sielulintutunika.
Vaateompeluiden vastapainoksi oli mukava näpertää välillä muutakin. Ihanin työni aikoihin on kyllä tuo Harjava hevonen ♥
Neulomisen suhteen tämä oli ekojen kertojen vuosi. Kokeilin ihan noviisina kirjoneuletta ja ihastuin siihen niin paljon, että ensimmäisten mustavalkoisten joulukalenterisukkien jälkimainingeissa syntyivät muutamat muutkin pitkät ja kuviolliset sukat. Lisäksi neuloin ensimmäiset oikeat vaatteet, eli pari villatakkia sekä pari myssyäkin. Virkkaamaankin ehdin ja eniten ikinä työtunteja vaatinut torkkupeittokin valmistui.
Laskikohan joku monta käsityötä oli valmistunut? Itse sekosin laskuista, kun luku meni yli sadan. Kyllä tässä melkein kaikki taitaa olla, muutamia legginssejä, toppeja, pipoja, yöpukuja ja perusvillasukkia lukuunottamatta. Melkoinen määrä, vaikka itse sanonkin :)! Kiitos tästä vuodesta teille, upeille lukijoille sekä teille, joiden kanssa sain tehdä yhteistyötä: Verson puoti, Nuppu Print Company, Nosh Organics, Tyyne-Esteri ja Jujuna.
♥ Kimaltavaa vuodenvaihdetta sekä paljon onnen hetkiä, iloa ja valoa tulevalle vuodelle 2017! Nähdäänhän taas ensi vuonna ♥
Ps. Olethan käynyt jo arvontaan osallistumassa? Tarjolla olisi 4 m Verson puodin ihanuuksia! Arvontaan pääset osallistumaan täällä.
