Nostalgiaa nukenrattaissa



Minä toisena oikealta, rattaat lainassa oikean puoleisella kaverilla. Uskallan kuvan julkaista lupia kyselemättä, vaikka asianosaiset varmasti itsensä tunnistavat, jos tänne eksyvät ♥
Ilahdutko, kun kaupan valikoimista löytyy yllättäen lapsuudestasi tuttuja karkkeja? Ovatko Tao-Tao ja Nalle Luppakorva mielestäsi loistavaa katsottavaa nykyajan lapsille audiovisuaalisista puutteistaan huolimatta? Löytyykö kaapistasi nukkavieru ja vuosikymmeniä nähnyt pehmolelu, jonka merkitys aukeaa vain sinulle? Huokailetko kirjastossa ihastuneena, kun löydät niitä kirjoja, joita luit nuoruudessasi? Lähteekö kirpparilta mukaasi samanlaiset kahvikupit, mistä pienenä tyttönä hörpit kaakaota mummolassa? Herättääkö teinivuosiesi klassikkobiisi saman tunteen kuin silloin 16-vuotiaana? Kiehtooko retrossa jokin?

Nostalgia on mielenkiintoinen juttu. Asiat, jotka ovat aikanaan olleet tavallinen osa arkea, saavat vuosien kuluessa ympärilleen hopeisen reunan ja muistelulisää. Uskoisin, että ihmisellä  on sisäsyntyinen tapa kaihota menneitä aikoja, uskoa monen asian olleen ennen paremmin. Lapsuudesta ja nuoruudesta tutut tavarat, musiikki, tv-ohjelmat, maut ja tuoksut kuljettavat mukanaan mieleen painuneisiin hetkiin ja yhdistävät kaksi aikakautta, nykyhetken ja menneisyyden. Niissä on sellaista sielukkuutta, mitä ei tavaratalon hyllyltä vaan löydy. 

Sanan mukaisesti nostalgia tarkoittaa koti-ikävää ja kaipausta, mutta itse miellän sen ennemmin positiiviseksi menneen fiilistelyksi. Minulla nostalgiantunteisiin sekoittuu iloa, hellyyttä ja hämmennystäkin, joskus ehkä pikkuisen surumieltäkin. Jokin mitä olen jo luullut unohtaneeni, ilmestyykin yhtäkkiä eteen palauttaen mieleen muistoja kuin tervehdyksenä nuoremmalta minältä. Veikeä tunne! 

Etenkin lasten saamisen myötä tunnistan olevani entistä taipuvaisempi nostalgiaan. Ne asiat, mitkä olivat itselleni pienenä merkityksellisiä, ovat niitä asioita, joita tahtoisin myös lapsilleni tarjota. Vaikka lapset eivät aina innosta kiljuisikaan (esittelin muun muassa Histamiinin joulukalenteria innoissani pojalle, joka totesi sen olevan todella surkea. Ja pakko myöntää, olin muistanut sen aika  paljon  parempana...),on lapsuuden mieluisiin kokemuksiin jotenkin viehättävä palata. Enkä varmasti ole yksin nostalgiankaipuuni kanssa, vai mitä?

Osa nostalgian kohteista kestää aikaa paremmin kuin toiset, ja nämä rattaat kuuluvat ehdottomasti noihin ensimmäisiin. Kerroin mummolassa käydessäni, että Tinttara tykkää nukenrattaita työnnellä, ja yllätys oli melkoinen, kun isäni kävi kaivamassa varastosta omat, noin 30 vuotta vanhat rattaani. Hauskinta tässä oli se, ettei minulla ollut aavistustakaan  näiden olemassa olosta ja rattaiden myötä myös muistoja tulvi mieleen. Lapsille kärryt olisivat kelvanneet jo heti käyttöön, mutta kuten kuva kertoo, tuunaus oli tarpeen.


Rattaiden runko sai ylleen spraymaalin ja kankaat vaihdoin uusiin. Ei sen kummempaa ja vähän vinksottaakin, mutta rattaat ovat nyt kuin uudet ja erittäin kelpoiset pupun kuljetteluun. Tinttara tykkää ja niin minäkin. Ja on se jotenkin niin herttaista nähdä oma tytär työntämässä samoja rattaita kuin itse aikoinani, melkein saattoi silmäkulma kostua... Saa nähdä kestävätkö matkassa seuraavatkin 30 vuotta!

Lämpöä ja kynttilänvaloa hämäriin iltoihin ♥




13 kommenttia

  1. Mä en kestä! Ihan täysin samat menopelit ovat meidän mummulassa. Tosin alkuperäisillä osilla mennään edelleen, mutta lähes 30-vuoden tauon jälkeen omat lapset lykkäilevät pehmoleluja menemään pitkin pihaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä :D! Meillä kankaat oli niin pinttyneet, että oli pakkokin vaihtaa. Kiitos Elina :)

      Poista
  2. Voi ei! Niin nostalginen juttu! Mää niin peukutan tätä! :) Mun nostalgisuudessa on tällä hetkellä ykkösenä yks kankainen tontun kuva, joka on peräisin Anttilasta 70-luvulta. Meillä oli sellainen kotona yhdessä välioven ikkunassa aina joulukuun ajan. Nyt viime vuosina olen löytänyt sitä kangasta nettikirppiksiltä. Ja just ensi viikonloppuna vien Siskolleni siitä kankaasta tehdyn tyynyn synttärilahjaksi. Varmuudella osuu naulankantaan. Niin merkittävä se tarkkailijatonttu oli meille kaikille. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja kauniin väriset vaunut teit Tinttaralle. Meidänkin Kaksvee mielellään työntelee ison Siskon vaunuja, jotka ovat vain koristeena enää. :)

      Poista
    2. Kiitos Pikku Akka! Ihana lahja varmasti, tuollaiset muistoja herättävät ovat niitä rakkaimpia ♥

      Poista
  3. Ihanat :) Meillä oli pienenä kans just samat rattaat! Ja juu, kirpparilta lähtee kyllä toosi helposti mukaan juttuja, joita on löytyny myös omasta lapsuudesta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama vika siis :) Se on huikea tunne, kun jotain tuttua tulee yllättäen vastaan! Kiitos Lurre ♥

      Poista
  4. Taas kerran ihan samoja aatoksia kuin täälläkin. Ja aivan ihanat rattaat. =) Lasten myötä varsinkin on korostunut ja esim. juurikin leluja on tullut kirpparilta bongailtua... Ja monet vanhat lelut onkin paljon kestävämpiä kuin nykyiset. Sisustukseen on tullut tehtyä paljon vanhoja huonekalulöytöjä ja astioita löytyy myös paljon vanhoja. Sama pätee myös vanhoihin puuhuonekaluihin: ovat tosi kestäviä ja aina saa tarpeentullen uudistettua maalaamalla. Lastulevy on pala palalta kadonut meidän kotoa... =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näiden rattaiden kohdalla kyllä huomaa laatueron nykyisiin muovirimpuloihin! Tuskin nykyiset enää samoja aikoja kestäisivät. Puuhuonekalut ovat kyllä varmasti laatusijoitus :) Kiitos Heidi!

      Poista
  5. Samaa mieltä minäkin, nostalgia on niin mahtavaa! Meidän lapsilla on käytössä mun vanhat nuket sekä yhdistelmävaunut ja tarvikkeet nukeille. Lisäksi barbit tarvikkeineen ja Dublot. Jokainen kerta, kun lapset leikkii niillä, niin nostalgia nostaa päätään. Se on nimenomaan sitä positiivista menneen fiilistelyä, kuten sanoit. ;)

    Ihanan tuunauksen olet tehnyt! Ja mikä tärkeintä - Tinttara tykkää (ja äiti)!

    VastaaPoista
  6. Oih, mikä nostalgia! Minulla oli tuollaiset ja esikoiseni niillä vielä ahkerasti leikki, kunnes vanha muovirengas halkesi. Surulla laitoin kärryt metallinkeräykseen, kun en uutta rengasta jaksanut alkaa metsästää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla nostalgian aallon vyöryneen sinnekin! Harmi rengasta, toivon näille pitkää ikää :) Kiitos Ino ❤️

      Poista

Ilahdun kommentistasi, kiitos!