Sunnuntaina päättyy hoitovapaani ja samalla kolmen vuoden kotiäitiys. Lapset aloittavat hoitopaikassa, jonka toivon olevan heille paras mahdollinen vaihtoehto. Opiskeluni ei onneksi ole yhtä sitovaa kuin työhön paluu olisi, joten hoitopäivät eivät veny kohtuuttomiksi - päinvastoin, alkuun saamme puolipäiväisen pehmeän laskun.
Mutta kyllä tämä korventaa sieluani. Minun fiksu herkkis poikani ja vielä niin pikkuinen ja pippurinen tyttäreni, miten he pärjäävät. Toisten hoivissa, ilman minua. Tottuvatko, osaavatko olla, saavatko kaiken tarvitsemansa, ikävöivätkö liikaa, tulevatko nähdyiksi ja huomioiduiksi.
Tai tiedänhän minä, että varmasti pärjäävät ja ovat hyvässä hoidossa. Vaikka se alkuun vaatii totuttelua eikä kyyneliltäkään varmasti vältytä kumminkaan puolin, niin kyllä me opimme. Kerron heille, että päivästä tulee hauska ja äiti tulee ihan pian. Halaan illalla vähän pidempään ja luen pari satua enemmän. Sanon, että minullakin on ikävä, mutta nähdään jo parin tunnin päästä. Ihastelen heidän kanssaan hoitopaikan parkkitaloa ja pehmoista nallea. Muistutan, että toivon heidän olevan reippaita, kilttejä ja iloisia.
Laitan valmiiksi reput, joihin maanantaiaamuna pakataan vaihtovaatteet ja unikaverit. Toivotan mukavaa päivää ja suukotan pientä poskea. Tirautan itkut vasta oven ulkopuolella. Kyllä me tästä selvitään.
Tein reput Villa ja Villa-blogin ohjeella, joka oli ihailtavan selkeä ja tarkkavaiheinen. Homman työläin osuus oli ehdottomasti kankaiden tukeminen, joka edelleenkin jäi näissä vähän vajaaksi. Aloitin norsurepusta, jonka pienten kömmähdysten jälkeen olin fiksumpi pilkkureppua tehdessä.
Käyttämäni kankaat ovat tavallista puuvillaa, joihin silitin napakkaa tukikangasta sekä selkäosaan ja pohjaan (vasta pilkullisessa) kovikehuopaa. Kummankin pohjalle sekä hihnoihin käytin vanhaa retkipatjaa, jonka tikkasin kiinni. Seuraavan kerran (jos sellainen tulee) tikkaan retkipatjaa myös takakappaleeseen. Norsurepussa vetskarina on musta metriketju, mutta pinkin vetskarin askartelin kangaskaupan myyjän hämmästyneen katseen alla pitkästä takkiketjusta ja lyhyen ketjun vetimestä. Nahkamerkit tein meisteillä ja vasaralla, toisessa lukee Unique 2016 ja toisessa Handmade 2016.
Olen tyytyväinen lopputuloksiin ja kieltämättä helpottunut saatuani nämä pois to do-listaltani. Ergonomian kannalta nämä eivät ihan huiput ole (todnäk siksi, että selkäosa on vähän lörppö), mutta eivät ne muksut näitä selässä vielä ole kantamassakaan. Reput näyttävät kivoilta ja toimivat, sehän riittää!
Joko teillä on lapset aloittaneet hoidon, kuinka se on sujunut? Pientä tsemppausta vailla taidan olla, jotta huoleni asiasta helpottaa...
Meillä on viikonloppuna tiedossa rakkauden huumaa ja häähumua, sillä ystäväni menee naimisiin ja saan kaasona olla hänen rinnallaan. Peukut pystyssä siis sillekin, että suoriudun tehtävästä kunnialla. Muisk ♥
Nää on ihan MAHTAVAT! Hitto ku en vaa osaa ommella :(
VastaaPoistaOotko Henna ihan varma ;)? Jos on noin taitava neuloja, niin ei se ompelu sen kummempaa ole! Kiitos kovasti :)
PoistaNämä on kyllä aivan ihanat- varsinkin tuo pilkullinen ihastuttaa tyttömäisyydellään ja vaaleanpunaisilla yksityiskohdillaan. Täälläkin yksi lapsista aloitti eskarin, hui kamala kuinka se on ollut jännittävää, tainnut äiti olla enemmän jännityksissä kuin lapsi itse :D
VastaaPoistaNiin se taitaa usein olla, että aikuinen jännittää melkein enemmän :) Tsemppiä eskarilaiselle ja kiitos Krista ♥
PoistaAivan ihanat reput! Pilkkureppu varsinkin on herkullisen näköinen, pallot toimii aina! =) Itsekkin katselin kyseistä mallia, mutten kuitenkaan vielä uskaltanut ryhtyä ompelemaan, pitäisi kyllä varmaan kokeilla... Itse mietin, että sellainen kernikangas jossa on hiukan vahaa pinnassa, voisi olla hyvä valinta reppukankaaksi. Meillä kanssa jännitettiin tytön koulun aloitusta. Hyvin on sujunut ja bussimatkatkin menee jo vanhasta tottumuksesta, kun eskarivuotenakin kulki jo paljon bussilla. =)
VastaaPoistaPallot on aina hitti :D Kerni voisi olla tosiaan hyvä, olisi luonnostaan napakampaa. Kyllä oli muuten ilo ommella tätä, kun kone ei nikotellut yhtään, vaikka kerroksia oli välillä neulan alla tosi monta! Oh, koulun aloitus on varmasti ihan yhtä jännää, kuin päiväkoti tai jännempääkin, kun lapsi on enemmän omalla vastuullaan. Hienoa, että alku on sujunut hyvin ♥ Kiitos Heidi!
PoistaAivan huikean hienot reput, en kestä!!!
VastaaPoistaJa voi, tuoreessa muistissa on kun esikoinen aloitti päiväkodissa (ja sittemmin lopetti parin vuoden jälkeen kunnvauva syntyi). Ei auttaneet järkipuheet eikä tsempit. Kamalalta tuntui mutta hengissä selvittiin. Nyt jo hirvittää kun ensi vuonna sama homma. Tosin esikoinen toivon mukaan sulahtaa hommaan vanhana tekijänä jo vähän paremmin.
Kiitos kehuista sekä sympatiseeraamisesta Norsis :) Kyllä tää selvästi kuuluu sarjaan, että on vaan koettava, että voi ymmärtää. Isommalla itse asiassa onkin mennyt ihan jees alku, pienempi jää hirveellä itkulla :/
PoistaIhan huippu hienot reput!❤️
VastaaPoistaKiitos kovasti Sarin kotona ♥
PoistaEihän noin söpöjä reppuja voi ollakaan !!! Olet kyllä taitava tekijä :) Onhan se niin haikeaa kun "joutuu" jättämään kotiäitinä olemisen ja lapset pitää viedä muualle hoitoon. Hyvin se kuitenkin menee. Kokemuksesta voin sanoa :) Viime vuosi oli meidän nuorimmaisella ensimmäinen päiväkotivuosi ja hieman kankeaa se alkuun oli. Itseä harmitti ja tuntui todella haikealta viedä pieni poika hoitoon. Nyt alkoi tämä syksy jo aivan eri tavalla. Niin ihana nähdä miten tyytyväisenä hän siellä leikkii ja ryntää sitten äidin tai isän luo, kun häntä tullaan hakemaan. Onneksi pystyn pitämään hänet vajaapäivillä, mutta varmasti täysipäiväisyyskin onnistuu ihan hyvin. Tsempit sinulle, kaikki menee varmasti tosi loistavasti <3
VastaaPoistaKiitos kannustuksesta ja kauniista sanoistasi Kanneli ♥ Niin kai se on, että tähänkin tottuu ajan myötä, jokainen osaltaan. Ja viihdyn kyllä koulunpenkillä niin hyvin, että senkin puoleen on parempi mieli viedä lapset hoitoon.
PoistaHienot reput, todellakin! Ja tuo edellisen postauksen supersuloinen neuletakki <3! Kaikki uuden alku on jännää ja haikeaa. Aikaahan siinä menee, kun totuttelee uuteen rytmiin ja elämään. Uskon, että teidän suloiset lapset kyllä varmasti pärjäävät. Lapsilla on aika ihmeellinen kyky mukautua paljon nopeammin kuin aikuisilla. Ainakin itsestäni tuntui siltä, kun ipana oli ekaa kertaa joka arkipäivä hoidossa. Toki kiukkua oli välillä, kun lapsi oli väsynyt ja varmasti ikäväkin vaikutti. Helppo purkaa äitiin kaikki mielipahat päivän ajalta :). Persoonallisuus kysymyksiähän ne ovat, toiset sopeutuvat nopeasti toiset vähän hitaammin. Voimia sinulle <3!
VastaaPoistaKiitos Hanna ♥ Se onkin aika hassua, kuinka paljon aikaa käytämme (ainakin minä) etukäteen miettimiseen, ja sitten lopulta asiat menevät aika lailla omalla painollaan kuitenkin. Meilläkin etenkin ekana iltana kiukuttelu oli hurjaa, mutta nyt jo vähän helpompi ;)
PoistaU-P-E-A-T!!! Nämä on niin mielettömän hienot <3
VastaaPoistaVoi kiitos Niina ♥
PoistaIhanat reput! Meillä lapset, nyt 5.5 v ja kohta 4 v, ovat olleet päiväkodissa nyt reilun vuoden. Ensin 8 pv kuukaudessa ja nykyisin 12 pv. Olin ällikällä lyöty, koska kumpikaan ei itseskellyt hoitoon jäämistä ollenkaan. Pienempi, kun on varsinkin kovasti minun perääni ollut aina. Että tsemppiä vaan, kaikki voi mennä paremmin kuin uskotkaan :) Ja kun varautuu etukäteen jo siihen, että kaikki kiukut ja väsyt tulee sitten illalla kotona vasta, niin on hyvin henkisesti valmistautunut ;) Ei kannata alkuaikojen iltoihin kovasti suunnitella menoja. Meillä lapset jatkaa päiväkodissa 20 h viikossa, kun jään äitiyslomalle ensi kuun lopussa. En raaski heitä sieltä kavereiden keskeltä raastaa pois kokonaan, varsinkin kun isommalla alkaa ensi vuonna eskari ja on pienet piirit täällä, niin saa mennä sitten tuttujen kavereiden kanssa eskariin.
VastaaPoistaJep, iltakiukkuihin olenkin ollut varautunut ihan syystä sekä suosiolla jättänyt omat iltamenot vähemmäksi :) Mahtavaa kuulla noin hienosti menneestä aloituksesta! Kiitos Naurispelto siulle ja hei paljon onnea tulevasta vauvasta ♥
PoistaHuikean hienot reput!
VastaaPoistaVoi kiitos Laura :)!
PoistaIhan älyttömän hienot reput, mulle kans!
VastaaPoistaTuttuja fiiliksiä pyörittelet, peikkopoika ollu nyt reilu puoli vuotta hoidossa ja edelleen äiti sortuu asiaa märehtimään :P itkun kanssa jäädään edelleen joka kerta, mutta se menee onneksi nopeasti ohi ja poika tykkää päiväkodista. Osa-aikaisuus helpottaa paljon :)
Oi ei, edelleen itkun kanssa :/ Meillä poika lähtee reippaasti jo, mutta typykkä aloittaa itkun jo parkkipaikalla. Hirvee tunne lähteä pois silleen. Mutta jospa se helpottaisi ajan mittaan. Nytkin hän kyllä rauhoittuu pian, onneksi. Kiitos Villakiana ♥
PoistaUpeat reput !!! =D Pitäisi itsekin kokeilla tehdä... En vaan osaa päättää kuosia! =D
VastaaPoistaVähän samoja fiiliksiä, kun päiväkoti taas alkaa. Meillä tosin pojat olleet jo viime talvena pari päivää viikossa, mutta 3kk kesäloman jälkeen voi olla pieniä käynnistymisvaikeuksia itse kullakin kun arki ensi viikolla lävähtää päin naamaa. Vaikka haikeutta ilmassa onkin niin yritän kuitenkin luoda tsemppihenkeä meihin jokaiseen, että hyvin tämä tästä suttaantuu ja eiköhän niin käykin.
Tuo kuosi se onkin aina haastavin kohta! Liikaa vaihtoehtoja :D Tuo on oikea asenne, tsemppiä tarvitsevat kaikki ♥ Kiitos kehuista Mia!
PoistaNää on ihanat! Sattumalta mulla on tuolla kans leikeltynä tommosesta pilkullisesta harmaasta myöskin pieni repun alku :) Pitäis vaan päättää vielä vetskarin ja nauhojen värit....
VastaaPoistaMut joo, päiväkotireppu täälläkin tuloillaan ja fiilikset on yhä samaa luokkaa kun aiemminkin. Ahdistaa ahdistaa! Miksei voi olla ikuisesti kotona :D Edelleen, tsemppiä teille ja meille aloitukseen!
Mites teillä on homma alkanut? Miusta tää on yhtä aikaa kamalaa, mutta toisaalta myös tuntuu hyvältä saada tavallaan omaa vapautta ei tavalla takaisin :) Kyllä tää tästä vielä iloksi muuttuu! Kiitos Hanne ♥
PoistaNo jopas, jopas. Aivan upeaat reput! Näitä on pitänyt pariinkin otteeseen käydä kurkkaamassa. On niin mageet <3. Etenkin tuo musta-valko-keltainen. Kyllä näiden kera kelpaa alottaa uusi vaihe elämässä. Tsemppiä <3
VastaaPoistaVoi kiitos paljon Arkinen ♥♥
PoistaAivan mahtavat reput.
VastaaPoistaÄidillä se aloittaminen kirpaisee eniten, usko pois. Ja onneksi on ne illat ja viikonloput, jolloin voi sitten taas olla yhdessä ja nauttia siitä. Tsemppiä aloitukseen! Pärjäät kyllä! <3
Niin se varmasti on, napanuora on sitkeä täällä päässä :) Kiitos Pikku Akka ♥
PoistaHyvän näköiset reput. Vitsit kun itselläni olisi kans aikaa istua koneen äärelle ompelemalla. Niin ja tietysti myös hyvää koulun alkua. :)
VastaaPoistaKiitos siulle Voikku! Kyllä se aika on vähentynyt miullakin, tai ainakin jaksaminen :P Jospa tässä joku ilta saisi taas polkastua koneet käyntiin :)
PoistaReput ovat aivan ihanat ja väriyhdistelmät kerrassaan mahtavat. Uuden edessä reput voivat myös toimia lapsilla turvallisena muistutuksena äidistä ja huolenpidosta <3
VastaaPoistaIhanasti sanottu, kiitos Heidi ♥
PoistaSiis U-P-E-A-T!!!
VastaaPoistaMua kiinnostais niin paljon tehä reput, mutten oo uskaltanut alkaa puuhata.
Meidän 2v on ollut jo hyvän tovin hoidossa pehepäivähoitajalla. Tykkää tosi paljon ja hyvillä mielin vien aina hoitoon, ihan loistopaikka. Välillä on ollut päiväkodissa varahoidossa ja sekin mennyt hyvin :) tsemppiä! Alkuun saattaa olla lapsilla kiukkua kotona hoidon jälkeen, mut kyl se siitä ♡
Kiitos Johanna! Ei muuta kuin ompelemaan, ei tuo onneksi kovin vaikeaa ollut :) Ilo kuulla, että teillä on mennyt hyvin hoito ♥ Meillä nuo aloitti ryhmäperhepäivähoidossa, tykkään, kun on pienempi ryhmä. Ja kivan tuntuinen muutenkin :)
PoistaUpeat reput! :) Tsemppiä uudenlaiseen arkeen! Meillä on aika vähän lapset olleet hoidossa muualla. Ollaan jonkin verran voitu miehen kanssa sumplia töitä niin, että pärjätty ilman hoitopaikkoja. Yhdeksi pätkäksi palkkasimme hoitajan yksityisen kotihoidon tuella. kaikista viimeisin hoitojärjestely oli kun ystäväni kanssa olimme töissä vuorotellen, kaksi viikkoa kerrallaan ja hoidimme siis vuorotellen sekä omat että toistemme lapset. Nyt olen vielä kotosalla, mutta kuitenkin töitä etsimässä..
VastaaPoistaTuo teidän järjestely kuulostaa loistavalta! Eiköhän tämäkin ihan hyvä ole, kunhan kaikki totumme :) Kiitos paljon siulle Raisa ♥
PoistaOu wau! Aivan mahottoman upeat ♥
VastaaPoistaMiulle meni eskarin alun kanssa hyvä stressi hukkaan ja Veikkonen viihtyy siellä oikein hyvin. Mikä helpotus ♥
Voi kiitos Heiri ♥ Voi hitsi, ihan turhaanko stressailit :D Ilo kuulla kuitenkin!
PoistaMitenkäs on ekat päivät sujuneet? Reput on kyllä niin hienot että johan noiden voimalla alku tuntuu paljon vähemmän musertavalta ;) Uskon että lapset pärjää hienosti, äitikin sitten kun ekojen päivien itkut on itketty!
VastaaPoistaIhan hyvin onneksi, mutta kyllä se raastaa jättää pieni neiti kiljumaan kurkku suorana :/ Onneksi on rauhoittunut nopsaan. Jospa tämä vielä helpommaksi muuttuu jossain vaiheessa. Kiitos Nina :)!
PoistaHanna <3 Anteeksi etten oo ehtinyt tänne kommentoimaan, meillä tosiaan samat sävelet täällä menossa.. Heitin sulle kuitenkin haasteen blogissa, toivottavasti osallistuisit! :)
VastaaPoistaJa arhg se kommentti! Reput on supersuloiset ja ihanat, ja jotenkin niin just tekijänsä näköiset. <3
PoistaIhanasti sanottu, kiitos Paulina! Hyvin pärjätään molemmat tahoillamme ♥ Haaste on kiva, siihen pitää ehdottomasti tarttua:)
PoistaVau mitkä reput! Noiden kanssa todella kelpaa päiväkoti aloittaa! Onnea ja tsemppiä uuteen arkeen <3 Kyllä se siitä pikku hiljaa, uuteen totuttelu vain vie aikansa.. Lapset pärjää varmasti :)
VastaaPoistaOn muuten upeat reput! Pinkit ja keltaiset tehosteet piristää mustavalkoista tosi ihanasti! Nuo samat tuntemukset lasten päivähoidon aloituksesta on edelleen tuoreessa muistissa, vaikka siitä on jo reilu 2 vuotta aikaa:D(tällä hetkellä tosin eivät ole hoidossa) Niinhän se on, että vanhemmat taitaa jännittää tuota alkua enemmän..:) Lapset sopeutuu kyllä nopeasti uuteen ympäristöö. Tulee itselle helpottunut olo, kun lapset päiväkotipäivän päätteeksi selittävät innoissaan, mitä kaikkea kivaa he ovat tehneet ja ketä uusia kavereista he ovat saaneet. Tsemppiä sinne teille<3
VastaaPoista